Tähän julkaisuun olen koonnut joulutervehdykseksi otteita taidegraafikko Riitta Ylisen grafiikan teoksista usean vuosikymmenen ajalta aina 1980-luvulta alkaen. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.
Kuva 1. Pilvimatkaajat, etsaus v. 1992
Kuva 2. Seimen lapsi, etsaus v. 1988
Kuva 3. Juhlavalot kuntoon, etsaus v. 2010
Kuva 4. Valo loistaa pimeässä, pimeä ei sitä käsitä, etsaus v. 2010
Kuva 5. Viisaat matkalla, etsaus v. 1988
Kuva 6. Johtotähti I, etsaus v.1989
Kuva 7. Hilkan joulupuu, etsaus v. 1988
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille näihinkin kuviin tutustuneille toivottaa MY
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA
1. Kallistunut pihakuusi
Joulun aikaan pihakuusesta julkaistussa artikkelissa (Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020) kysyttiin kallistuneen kuusen kaadossa tarvittavaa vetovoimaa sitä kallistuman vastaiseen suuntaan kaadettaessa. (Kuva 1)
Tarvittavan vetovoiman laskijoita ei ole tähän mennessä montakaan ilmaantunut, joten kerron tässä jutussa tietoni asiasta.
Kysymystä tehtäessä kerrottiin jo valmiiksi koko joukko kuusen mittoja. Seuraavaksi toistan mittaustiedot, tosin osin tarkistusmittausten jälkeen vähän muuttuneina. Muutokset eivä ole olennaisesti muuttaneet kysyttyä vastaustietoa.
Pihakuusen rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja kannon korkeudelta 95cm. Puun pituus oli maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli 6,44 m3 ja paino 5,16 tn. Oksiston paino oli 2,98 tn ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8,14 tn. Tosi oksaisen runkopuun tilavuuspainona käytettiin laskennassa 800 kg/m3. Oksiston paino laskettiin oksien lukumäärän ja otoksesta punnittujen oksien keskipainon kautta.
Rungon kallistuma viereiselle tielle päin itään oli 8 - 9 astetta. Traktorin vetovinssi oli tasamaalla (po. tasakorkeudella) 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m korkeudella. (Täsmällisesti sanottuna kannon katkaisukohdasta.)
Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi siis jätettiin kuinka paljon tarvitaan vinssissä vetovoimaa kaatamaan puu kallistuman vastaisesti länteen päin.
2. Kuva kahdesta idearikkaasta kehittäjästä ja asioiden ratkojasta, Erkki Nenosesta Kiteeltä ja jo edemenneestä Kalevi Visasta jossain Utön ja Paraisten portin välillä v. 2009.
Nopein vastaaja oli Erkki Nenonen Kiteeltä (Kuva 2, vasemmalla), joka laski tarvittavan vetovoiman annetuilla tiedoilla samantien, mutta tarkkana havainnoijana halusi lisäksi tietää vinssin vetopisteen korkeuden traktorissa sekä kaatokolon syvyyden. Aiheellisia kysymyksiä molemmat.
Kysmyksen ensimmäiseen osaan voi todeta, että vinssi oli traktorin perässä vähän myötämäessä (ei aivan tasamaalla) ja kantokin oli varsin korkea, niin laskelmassa vaijerin vetopisteen traktorissa katsottiin olevan samalla korkeudella puun kaatokohdan kanssa eikä siitä tehty mitään korjausta laskelmaan.
Kaatokololla sen sijaan on vaikutusta. Se kokoa ei tosin ollut ilmoitettu tekstissä, mutta se oli hyvin näkyvissä moottorisahamiehen kuvassa. Sen syvyydeksi mitattiin 21 cm ja kaatokolon tukipuun (7 cm) keskietäisyys kannon keskeltä 23 cm:ksi Kysyjän tekstistä kolon syvyys oli kyllä jäänyt pois enemmän epähuomiossa kuin tarkoituksella.
Ennen varsinaista kaadossa tarvittavan vetovoiman laskentaa laskettiin puun kokonaispainopisteen korkeus (runko+oksat), joksi saatiiin 9,8 m. Rungon kallistumana käytettiin 8 astetta. Lisäksi laskettiin pitopuun sijainnin vaikutus puun kallistumaan. Tukipisteen siirtyessä kannon keskeltä kaatokolon pitopuuhun kallistumaksi saatiin 9,3 astetta ja puun painopisteen etäisyysdeksi pystysuorasta linjasta 1,61 m. (Kuva 3.)
3. Kallistuneen pihakuusen kallistumaa vastaan tehtävässä kaadossa tarvittava vinssausvoima, kaaviona
Yllä kerrotuilla tiedoilla laskettiin pihakuusen kallistusvoimaksi 1,32 tn sekä vinssin vetokulman ja 10 m:n korkeudelle kiinnitetyn vaijerin vaikutuksella korjatuksi vinssausvoiman tarpeeksi 1,42 tn.
Alunperin kysytty vetovoiman tarve oli siis käytännössä 1,40 - 1,50 tn luokkaa. Luvusta puuttuu vielä mahdollinen pitopuun taivutusvastus, jota ei ole tässä erikseen laskettu. Erikseen voi myös todeta, että edellä kerrotusta laskennallisen tukipisteen siirrosta kannon keskipisteestä kaatokolon tukipuuhun johtuva vetovoiman lisäystarve oli yli 200 kp.
Loppukommentti : Kun kaatoa valmisteltiin, arvioitiin vetovoiman tarpeeksi 1,50–2,00 tn kuusen vääntämiseksi varmuudella oikeaan suuntaan.
Kuva 4. Meneillään on kuusen kaadon tarkastus.
Vanhan Hakki-vinssin vetokyky oli ilmoitettu yltävän 3,00 tn saakka, mikä sitten riittikin hyvin ja kaato onnistui suunnitellusti vain metrin päähän pari vuotta sitten istutetuista omenapuista. Tuulta ei ollut juuri lainkaan. Toinen traktori oli varalla varmistamassa jo vähän pidemmän aikaa käyttämättä olleen vinssauskaluston toimintaa. Myöhemmin Venla-tyttö kävi sahansa kanssa tarkastamassa kaadon. (Kuva 4.)
PELLOLTA ja METSÄSTÄ ELANTONSA SAAVAN TUNTOJA LUONNOSTA JA SEN ENNALLISTAMISESTA
Aluksi vähän johdatusta Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-lehdessä 16.11.2022 julkaistuun Simo Rallin pakinaan ”Syyllinen”, joka on kokonaisuudessaan luettavissa vähän jäljempänä. Käytännön asiantuntemuksen ja huumorinsa kautta se sisältää niitä havaintoja ja tunnelmia, jotka syntyvät vain omakohtaisista kokemuksista lähellä luontoa. Itsekin tunnistan monet niistä aina 1950-luvun lapsuuteni ajoista monivuotisen peltoviljelyvaiheen ja nyttemin moninaisten metsänhoitotöiden kautta kertyneinä kokemuksina, vaikka omasta elämästäni varsin pitkä rupeama onkin ajoittunut melko puhtaaseen sisätyövaiheeseen. Kirjoista opittuna nämä havainnot ja tunnelmat eivät ole mitenkään mahdollisia. Kaikki lähtee elämästä luonnon kanssa sen ehdoilla eläen.
(-Pakinan julkaisuun tässä on Simo Rallin lupa.-)
SIMO RALLIN PAKINA "SYYLLINEN":
"Tunnustan että vi****aa. Kuinka voi olla, että minä ja tuhannet kollegat, jotka ovat jo sukupolvien ajan yrittäneet elää luonnon keskellä, luonnossa, luonnosta, yhteiselossa maan, veden, ilman, ilmaston ja sään kanssa me olemme jatkuvasti syyllistettyjä luonnon pilaamisesta.
Kuinka voi olla, että syytettyinä ovat maalaiset, jotka kunnioittavat, tajuavat ja osaavat olla luonnostaan luonnossa. Ihmiset, jotka ruokkivat maataan, antavat Suomen elinvoimaisuudelle tarvittavat kalikat. Miksi me olemme jatkuvassa paineen ja muutoksen kierteessä
On jännää työskennellä alalla, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi jo olla hengetön, mutta jota ilman ei kukaan pysty elämään. Yhteiskunnan kaaos on kolmen
syömattömän aterian päässä, ja metsä on maamme hyvinvoinnin perusta.
Väitetään, että lihansyönti on synti, joka tappaa maailman hitaasti mutta varmasti. Minä suren kahdeksansadantuhannen naudan ja yli miljoonan suomalaisen sian puolesta. Tulevaisuudessa tutustumme lehmiin ja possuihin luonnontieteellisessä museossa Helsingissä.
Väkilannoitteiden käyttö pilaa järvet ja meren. Minäkin liityin länsirannikon jauhojengiin. Levitytin siilinjärveläistä kipsiä peltoon, jotta jotenkin saan yöni nukutuksi.
Totuus vain on, että ilman väkilannoitteita nälkä tulee vääjäämättä, ja kyllä meriin menee paljon muutakin kuin lannoitteita.
Siitä, kun edelliset sukupolvet alkoivat hoitaa metsiään 1950-luvulla, on metsiemme kasvu melkein kaksinkertaistunut. Hienoa työtä!
1970-luvulta asti kasvu on ollut suurempi kuin käyttö.
On todella ihmeellistä, että metsien hiilensidonta, joka perustuu puun kasvuun, romahti yhdessä vuodessa 76 prosenttia, vaikka puun määrän kasvu väheni vain 4 prosenttia ja on yhä reippaasti yli käytön.
Kuka tässä kusettaa ja ketä?
Sitten luonnon ennallistamiseen. Mitä se on? Ennallistaminen on keino auttaa ihmisen muokkaaman ympäristön palauttamista luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Kuulostaa hyvälle!
Kaupunkien ennallistaminen luonnontilaan on helppoa. Laitetaan isoja lohkareita tuloväylille, ajetaan ihmiset pois ja annetaan luonnonhoitaa loput. Esimerkiksi Berliinistä tai Pariisista on jo vuonna 2060 tullut hyväkasvuinen, monipuolinen ja runsaslajinen nuori metsä. Hömötiainen viihtyy uusilla metsäalueilla mai-
niosti.
Alankomaissa pitäisi päästää meri sinne mihin se kuuluu. Liejutokkoyhdyskunta lisääntyisi ja saisi luontaisia elinolosuhteita. Moottoriteiden alta löytyy tuhansia neliökilometrejä uutta metsämaata.
En ymmärrä miksi suomalaista luontoa ennallistetaan, kun se on jo luontoa?
Me luonnossa asuvat tiedämme, että luonto voittaa aina. Jos et jatkuvasti ole hoitamassa, tekemässä, raivaamassa, kaivamassa, luonto vie voiton vuodessa tai kahdessa.
Sen takia on hyvä, että Euroopan kaupunkilaisista tulee ennallistamisen avulla euromaalaisia, jotka huomaavat, kuinka luonnossa pitää elää, että sen kanssa pärjää niin, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Toivon, että miljoonat kaupunkilaiset voisivat herätä minun
laillani huumaavaan lintujen viserrykseen, kaakatukseen, sirinään ja pörinään. Tuntea kuran ja loskan. Tietää kuinka paljon puista tulee siemeniä, heteitä, neulasia ja lehtiä. Kuinka jyrsijät, kuoriaiset ja muurahaiset rapisuttavat nurkkia, pelätä susia koulumatkalla, taistella lunta ja jäätä vastaan. Käydä marjassa, raivaamassa metsää, samoilla suomailla, hörpätä kahvit kannonnokassa ja hengittää metsän puhdasta ilmaa.
Silloin Euroopan luonnon ennallistaminen on tehnyt tehtävänsä!"
SIMO EEMIL RALLI
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
Jonkinlaisena johdantona tulevaan kirjoittaja nosti tämän viimevuotisen metsäjutun blogin ensimmäiseksi julkaisuksi. Julkaisussa kirjoittaja hämmästeli kolmen 1970- ja 1990-luvuilla ns. 1.5- sukupolven jalostusmateriaalilla viljeltyjen männiköiden kasvuvoimaa. Vaikka näitä männiköitä ei ole monta, ovat ne selkeydessään olleet kirjoittajalle riittävä syy kertoa näistä havainnoista metsien uudistamista ja käsittelyä silmälläpitäen. Samalla kirjoittaja on saanut muutaman havainnon luonnon kyvystä valmistautua muuttuviin olosuhteisiin.
1. Luonnossa on paljon mahdollisuuksia
Luonnon kanssa koko ikäni eläneenä jaksan toistuvasti ihmetellä luonnon itsensä selviytymiskykyä ja jatkuvaa muuntumista, jonka kautta luomakunta on selviytynyt
ajasta toiseen. Tältä pohjalta en ole koskaan oikein ymmärtänyt luontoa yltiösäilyttävästi suojelevaa näkökulmaa – ikäänkuin luonnon konservoimista tiettyyn tilanteeseen. Kyllä luonto on aina ratkaisunsa hakenut.
Tällä kertaa ihmettelyn aiheena on tämän julkaisun johdannossa jo maintun jalostusmateriaalilla viljeltyjen metsiköiden kasvuvoima. Ainakin kirjoittajalle erityistä merkitystä on sillä, että kyseiset kohteet eivät ole aivan nuoria. Vanhin näistä on istutettu jo 1970-luvulla, mutta havainnoista pääsee kertomaan vasta nyt. Metsäluonto ei elä mitään tertiaalitaloutta.
2. Luonnossa on kasvuvoimaa
Jalostusmännikkö, 44 vuotta
Hyvän opetuksen siitä, ettei metsäluonto elä tertiaalitaloutta kirjoittaja sai viime syksynä omalla metsäpalstallaan silmäilleessään v. 1976 istutetun, nyt 44 vuotiaan (taimet 1+1v) männikön hakkuutarvetta ja puita, joista suurimmat jo täyttivät reilusti tukkimitan. Puita katsellessani mieleeni tunkeutui kuitenkin aivan muu ajatus: ”Eihän tällä kasvupaikalla ja tässä iässä ole normaalisti tämän kokoista puustoa.” Havainto sai kirjoittajan selvittämään asiaa samantien vähän enemmän.
Otteita selvityksestä on tässä jäljempänä sanoin ja kuvin.(Siinäjalostusaineistollauudistetuista kohteista käytetään nimitystä plusmetsikkö tai plusmännikkö.)
"Metsikkö sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla ja on pinta-alaltaan vähän yli hehtaarin kokoinen. Kasvupaikkana se on Pohjanmaalle tyypillinen puolukka-mustikkatyypin sekoitus (VMT). Kohde on istutettu 1976. Istutus tehtiin jo kerran vuotta aiemmin v. 1975 Metsänjalostussäätiön kasvihuonetaimilla, mutta kova pakkanen (-8*C) kesäkuun alkupäivinä v. 1975 nujersi karaistumattomat männyn taimet. Kohde istutettiin uudelleen v. 1976 Metsäjalostusäätiön Röykän taimitarhan valikoiduilla siemenviljelmän 358 1+1v. mäntytaimilla. Taimikko perattiin aikanaan, mutta kirjoittajan kiireisestä työelämästä johtuen metsikkö ei päässyt kehittymään aivan puhtaana männikkönä. Ensiharvennus tehtiin v. 2006.
Nyt v. 2018 oli siis uuden harvennuksen aika. Toimenpidettä valmistellessani mittailin vähän tuota 44 v. vanhaa puustoa, jossa paksuimmat puut olivat kasvaneet rinnankorkeudelta 23 senttisiksi ja ehtineetnoin 20 metrin valtapituuteen. Iän ja metsikön kehityshistorian varmistaakseni kairailinkin muutaman puun kasvukairalla. Uteliaisuuttaani myös vertailin em. mittaushavaintoja tunnettujen metsäprofessorien Aarne Nyyssösen ja toisaalta Yrjö Vuokilan kasvu- ja tuotostaulkoihin 1950-1960 luvuilta.
Vertailussa saatoin todeta, että kohde, joka edustaa pikemmin Pohjanmaata kuin Keski-Suomea oli 44 vuodessa kehittynyt ainakin noin 55 vuotiaan männikön mittoihin eli tuon valikoidun istutusmateriaalin kehitys oli ollut ainakin viidenneksen joutuisampaa kuin luonnonmetsistä kerätyt kasvutaulukot antoivat odottaa. Puiden oksisto on kohtuullisenkevytrakenteista. Eikä puuaineksen tiheyskään – viimeisien vuosien sädekasvu noin 2,5 mm/v - viitannut mihinkään erityiseen höttöpuumäärään. Muutenkaan en keksinyt ko. kohteesta kasvupaikkana tai ravinteisuuden suhteen mitään erityisen poikkeavaa."
Kaksi jalostussiementaimikkoa 1990-luvulta
Lisää havaintoja jalostetun siemenaineksen kehittymisestä metsäksi kirjoittaja on saanut kahdesta v.1994 ja v.1999 kylvetystä mäntytaimikosta, joiden kehitysta kuvataan jäljempänä parin tekstikappaleen verran.
Viereisessä kuvassa esitellään vuonna kirjoittajan toimesta v. 1994 konekylvetyn n.s 1.5 sukupolven jalostusmannikön kehitystä. Sen siemenaines on peräisin metsänjalostussäätiön siemenviljelmältä 358. Männikkö on nyt 24 vuotias. Kasvupaikka on tyypillistä puolukkatyyppiä.
Puuston valtapituus on nyt noin 10 metriä, mikä parilla metrillä ylittää normaalimännikön taulukkokehityksen. Valtapuiden tyyppillinen rinnankorkeusläpimitta on 11-12 cm. Parin viimeisimmän vuoden pituuskasvu on ollut 5 dm/v. Paksuuskasvua ei ole mitattu.
Oksisto on suhteellisen kevytrakenteinen, oksakulma on suora.
Samantapainen kehitys on ollut kirjoittajan toisessa kuivahkon kankaan (VT) kylvökohteessa. Se on kylvetty v. 1999 ja sen siemenaineisto on peräisin samalta Metsänjalostussätiön viljelmältä kuin edellisessä kohteessa. Iältään se on nyt siis 19 vuotias ja ns. valtapituus on noin 7 metriä, mikä parilla metrillä ylittää vastaavat normaaliarvot. Sen juokseva vuotuinen kasvu on nyt pikaisen arvion mukaan 7-8 m3/ha/v, mikä sekin näyttäisi ylittävän normaalimetsän taulukkokasvun.
Molempien kohteiden pituuskehitys sijotettu vertailtavaksi viereiseen kuvaan.
Ilmastonmuutokseen liittyen voi edellä kerrotuista kahdesta nuoresta ja yhdestä keski-ikäisestä männiköstä todeta, että jo parikymppisenä ne kasvuvoimassaan ylittävät samanlaisen kasvupaikan 100-vuotiaan männikön kasvun ja viidentoista vuoden kuluttua vähän ne tekevät sen ainakin kaksinkertaisena.
Ja ilmaston muutoksen torjunnan kannalta voi tässä todeta myös, että metsissä on mahdollista saada aikaan myöntesiä tuloksia selvästi yleisesti uskottua nopeammin pitämällä huolta kasvuvoimaisista nuorista metsistä.
Arvelen, että edellä kerrotun johdosta moni tieteilijä heittää epäilyksen varjon esitetyiile tuloksille ja jalostetun taimi- tai siemenmateriaalin käytölle metsissä yleensäkin. Sen he tehkööt vapaasti. Havaintojen perusteella on kuitenkin varmaa, että kirjoittajan omia metsiä uudistettaessa käytetään aina vähintään risteytysjalostuksen kautta kehitettyä taimi- tai siemenainesta. Siihen nämä näytöt riittävät kirjoittajalle mainiosti.
Kloonatun taimiaineksen käyttö sen sijaan saa vielä odottaa kirjoittajan metsissä käyttöään. Ensimmäiseen kokeiluun voisi visakoivuistus olla sopiva kohde. Sillekin on luonnossa kyllä monta uhkaajaa, joista pahin taitaa myyrien tai hirvien asemesta olla ihminen. Naapurinikin visakoivuviljelmältä parhaat puuyksilöt varastettiin niiden päästyä hyvään visan tuottokuntoon.
3. Luonnossa on muuntelukykyä
Kirjoittaja on edellä kerrottuja metsikkökuvioita uudistaessaan pitänyt tapanaan tilata pieniä eriä muuta, tavallisesta poikkeavaa taimi- ta siemenaineistoa. Niiden mukana on tullut aina joitain yksilöitä, jotka nyt – kun niilläkin on ollut jo vuosia kavuaikaa - muistuttavat kirjoittajalle luonnon muuntelukyvystä. Eikä muuntelu tarkoita ainoasta kasvien ilmiasua vaan kaikkia niiden ominaisuuksia.
Mainituista poikkeusyksilöistä poimin tähän julkaisuun mukaan muutaman kuvan:
Viereisessä kuvassa on käärmekuusen kaltainen muunnos kuusesta. Oksat ovat hennot ja kasvu kaikkiaan hidasta. Aivan putkena oksisto ei kasva, vaan lievää haaroittumista esiintyy.
Kuusi kasvaa alueella, johon istutettu pieni erä valikoitua kuusta. Kaikkiaan alueella kolme kuvan kaltaista yksilöä. Voivat silti olla paikallisestakin alkuperää.
(Kirjoittaja pahoittele kuvan heikkoa laatua, mutta pitää sen antamaa esimerkkiä tärkeänä. )
Seuravassa kuvassa on Metsänjalostussäätiön viljelyaineiston mukana joskus 1970-luvulla tullut kuusi. Sen alkuperän on sanottu olevan jossain Pielisen suunalla, mutta näkyy tuo Pohjanmaallakin menestyvän.
Oksisto on selvästi kampakuusen oksistoa, mutta oksahaarojen tyyppi ja pituus viittaavat ominaisuuksiltaan riippakuusen suuntaan.
1990-luvulla kirjoittaja hankki jalostussäätiöltä muutaman gramman siemeniä Suomen parhaaksi männyksi mainitun "Kanervan männyn" viljelmältä.
Siemenet kylvettiin metsään merkittyyn paikkaan, jotka merkkaukset ovat nyt kyllä kadonneet. Paikka toki tiedetään likimäärin, mutta puita siellä ei voi yksilöidä kuin DNA-tutkimuksella.
Kuitenkin ennen kuin metsässä olevat merkinnät ehtivät kadota, kaksi tainta siirrettin pihapiiriin erikseen seurattavaksi. Oheinen kuva on näistä kahdesta taimesta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin.
Ne ovat varmuudella ns. Kanervan männyn jälkeläisiä.
Merkille pantavaa ovat suhtellisen kevytrakemtinen oksisto ja suora oksakulma.
Kasvua on vaikea vielä nyt arvioida, koska kasvupaikka on varsin suotuisa ja nuoret puut mahdolisesti siksi hyväkasvuisia.
Riitta Ylinen: Syyvyyksien puutarha
Kirjoittajalle edellä olevat kuvat muistuttavat, että luonnossa lajin geenistö pitää kombinaatioissaan ja mutaatioissaan sisällään yhtä lajin ilmentymää kohti ominaisuuksiltaan useita eri variaatioita. Eikä yhden ilmentymän kuolema ole välttämättä lajin loppu. Geenistön muunteluvoimassa piilee mahdollisuus kehitykseen. Asiaa on tällä kertaa ilmaistu taiteilijan kuvassa ”Syvyyksien puutarha”. Kuvan lähdeaineisto on peräisin aidoista merenpohjan valokuvista.
4. Mistä tässä kuvassa on kysymys?
Viimeisen kuvan tulkinnan ja selityksen jätin lukijan tehtäväksi:
Mitä tässä on tapahtunut?
Muutama lukija tunnisti ilmiön ja kommnetoi sitä.
Vastaus kerrottiin blogin helmikuun/2019 julkaisussa.
Luku 2. ATK-OHJELMISTOKEHITTÄMISEN PUITTEET MYSTEMISSÄ
Mystem Oy:n tuotteet ovat käsittäneet 1980-luvulta alkaen pääasiassa erilaisilla ohjelmistokehittämisen työvälineillä mikrotietokoneisiin, paikallisverkkoihin ja myöhemmin myös Internet-verkkoon valmistettuja tietokoneohjelmistoja. Kaikissa niissä on ollut tavoitteena ohjelmien käytöllä tavoiteltavien toimintahyötyjen lisäksi käyttäjilleen hajautettu tietokoneen omatoiminen käyttö. Sitä edistivät PC-laitteiden ja niihin sopivien ohjelmistojen yleistyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen.
Kuvassa pätkä ohjelmointitekstiä 1970-luvulta.
Kehittämisympäristöt: Mystemin kehittämistä tuotteista ensimmäisiä olivat 1980-luvun loppupuolella eräät taulukkolaskenta-alustoille - ensin Lotus Symphonylle ja myöhemmin Microsoftin Excel:lle kehitetyt makro-ohjatut laskentasovellukset. Pääosaa Mystemin tuotteista edustivat kuitenkin Microsoftin DOS- tai Windows-käyttö-järjestelmiin MSVisual Basicin (MSVisual Studion) eri versioilla kehitetyt ja tarvittaessa paikallisverkkoihin sovitetut ohjelmistot. Kokemuksia ns. isojen tietokoneiden ohjelmoinnista ja niiden tietovarastojen käytöstä saatiin aluksi 1960-luvulta alkaen ensin Fortran II ja - IV ohjelmointikielillä ja myöhemmin useimmin C-kielisillä apuohjelmilla.
Tietovarastot: Tietovarastoina useimmat ohjelmointikielillä kehitetyt ohjelmistot käyttivät MS Access- tai SQLServer-tietokantoja - poikkeustapauksissa myös MySql-kantoja. Taulukkolaskenta-ohjelmissa tietovarastoina olivat useimmin kuitenkin taulukot itse. Aivan ensimmäisissä ohjelmaversioissa 1990-luvun alussa tietovarastot saattoivat olla myös merkkipohjaisia tiedostoja.
Apuohjelmia: Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi ohjelmistoihin sijoitettiin tarvittaessa myös tietojenkäsittelyn erikoistoimintoja toteuttavia apuohjelmia. Tällaisia olivat mm. langatonta tiedonsiirtoa (Catalyst SocketTools) ja paperille tulostusta hoitavat ohjelmat (DataDynamics ActiveReports) sekä kokonaisia taulukkolaskentaohjelmia kevyemmät taulukkolaskentapohjat (FarPoint Spread).
Kehitetyt ohjelmistot ja niiden asiakasympäristöt. Mystem Oy:n ohjelmien käyttöalueet kattoivat - useimmin yritysmittakaavassa - puunhankinnan toiminnan ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan. Puun korjuun ohjelmissa keskityttiin toiminnan seurantaan ja sen myötä yritystoiminnalle tärkeiden urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon. Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät tuotannon ohjauksen sekä tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.
Ohjelmistojen kuvaukset. Tarkemmmin tämän julkaisun johdannossa ja edellisessä kappaleessa mainittuja ohjelmistoja esitellään seuraavissa luvuissa. Niistä puunkorjuuseen liittyvä ohjelmisto KorjuuLastu sekä työajan seurannan ja palkanlaskennan ohjelmat Aikalastu ja Palkkalastu sekä puun jatkojalostuksen ohjelmisto Esko ovat tätä kirjoitettaessa jo siirtyneet jatkajille.
Luku 4: JOHTAMISEN JA TOIMINNAN OHJAUKSEN TIETOJÄRJESTELMIÄ
4.1 Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä
Ohjelmiston ydintiedot: Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (Tujo), Projektituote metsäyhtiöille piiri-- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta LotusSymphony & makrot sekä tietojen keruun ja tietoliikenteen apuohjelmia. Kehitetty v. 1989-1995.
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
Tietoteknisesti mahdollisuudet koota kokonaisvaltaisia tuloslaskelmia organisaatioden toteuttaville tasoille paranivat selvästi 1980-90 luvuilla, joista esimerkkinä on Tujo-projektissa kehitetty ohjelmisto. Teknisesti sen keskeisenä ideana oli koota normaaliin toimintaan liityyvistä osajärjestelmistä kokonaiskuva toiminnan onnistumisesta piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Järjestelmän etuna oli perinteiseen kirjanpitoon verrattuna nopeus ja laskelmien ulottuminen piiritasolle saakka.
Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä. Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.
4.2 Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä
Ohjelman ydintiedot: Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (MHTujo), Projektituote puuntuottajille piiri- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta MSExcel & makrot. Kehitetty v. 1992-1995
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan piiritasolla seurantakauden tapahtumien jälkeen yhteenvedot puun myynneistä sekä puun tuottamisen kustannuksista sen eri vaiheissaan. Tiedoista kootaan laskelmat perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/toimintokohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatetta on sovellettu eräissä Suomen metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
MHTUJO oli edellisessä luvussa mainittua puunhankinnan TUJOa muistuttava puuntuotannon (metsänhoidon) toimintojen tiedot kokoava laskentajärjestelmä piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Kehitetty v. 1992 - 1995.
4.3 Kuljetusten suunnittelujärjestelmä
Ohjelman ydintiedot: Kuljetusten suunnittelujärjestelmä (Kulkunen), projektituote kuljetusten suunnitteluun työnjohto, piiri ja aluetasoille sekä tehtaiden puutavaravastaanottoon, Lotus Symphony & makrot. Kehitetty v. 1988 –1989.
Järjestelmässä laaditaan ja ylläpidetään eri puutavaralajien kuljetustavoitteita ja kuljetus-ohjelmia alue-, piiri- ja lohkotason puutavarakuljetusten ohjaamiseksi. Kuljetuskiintiöt on voitu määrittää kuljetusoptimointeihin perustuen. Järjestelmä on ollut käytössä 1990-luvun alkupuolella Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä. Keskitetyt, alueelliset ohjauskeskukset ovat syrjäyttäneet tämän järjestelmän. Periaatetasolla järjestelmässä on edelleen käyttökelpoisia aineksia.
4.4 Hankinnan toimintasuunnitelma (HTS).
Tietojenkäsittelyn ripeästä kehityksestä ja sen johdosta parantuneista seurantaraporteista huolimatta puunhankinnan ja siinä erityisesti puutoimitusten raportit kuvasivat parhaimmillaankin mennyttä aikaa. Puun toimituksista vastaavat henkilöt olivat kuitenkin aina enemmän kiinnostuneita ennakoiduista lähiviikkojen ja kuukausien kuljetuksista eri tehtaille tai muihin päätepisteisiin. Mm. länsi-suomalaisessa Puulaakissa tämä tarve korostui syksyisin vuoden 1970-luvun lopulla Rosenlewin, Kyron ja Pohjan Saha Oy:n liityttyä aiemmin G.A.Serlaciuksen ja Nokia Oy:n omistamaan puunhankintayhtiöön ja toimituskohteiden luvun noustua lähes 30:een.
Kuva. Tammikuussa 1983 tehty havutukien hankinnan toimintasuunnitelma (HTS), tällä kertaa koko vuodelle.
Vastauksena tuohon kuljetusten ohjausta koskevaan haasteeseen otettiin käyttöön ns. "Hankinnan toimintasuunnitelma" (HTS). Sen keskeisenä ajatuksena oli puun hankinnan ennakointi ja kuvaus hankinnan toteuttajien (kentän) näkökulmasta parin-kolmen kuukauden aikajänteellä. Ennakoivat suunnitelmat koottiin yhteen kuljetusten ohjaajien toimesta, verrattiin tavoitteisin ja jos mahdollista, tehtiin tarvittavia oikaisuja. Järjestelmän ensimmäisiä versioita oli alunperin käytössä ainakin Kyro-Rosenlewin metsäosastolla. Puulakissa järjestelmä otettin myös käyttöön ja se toimi aluksi käsivälitteisenä. 1980-luvun puolella sillekin koottiin oma ATK-tietojärjestelmänsä. Ratkaisua helpotti tietojen – myös suunnittelutietojen - tallennuksen hajautus alue- ja piirikonttoreihin.
Luku 3. TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970...80-LUVUILLA
3.1 Puujalka-projekti Tehdaspuu Oy.ssä
Ensimmäisenä tilasto-matemaattisena selvityksenä kirjoittajan mieleen palautuu Tehdaspuussa tehty ns. Puujalka-projekti (v. 1971), joka oli toimialueen yksityismetsiä ja metsänomistajien myyntikäyttäymistä koskeva selvitys. Siinä yhdistettiin valtakunnan metsien inventointituloksia Metsäntutkimuslaitoksen erillistutkimuksenaan tekemään metsänomistajien puun myyntikäyttäytymistutkimuksen tietoihin ja muodostettiin kuvaukset Tehdaspuun toimialueen yksityismetsien hakkuumahdollisuuksista piiritasolle saakka eriteltyinä. Myyntikäyttäytymistietoja täydensivät Tehdaspuun oman henkilöstön tekemät asiakasarvioinnit.
Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät viereisessä kuvassa projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.
Laskelmat, jotka tehtiin Tietotehtaalla Espoon Kilossa, eivät olisi onnistuneet kohtuullisessa ajassa ilman tuolloin varsin järeinä pidettävien Tietotehtaan tietokoneiden laskentakapasiteettia. Tarvittavat inventointitiedot saatiin magneettinauhoilla metsäntutkimuslaitokselta. Varsinaisen analyysiajon ohjelmointikielenä oli Fortran IV. Viereisessä kuvassa näkyvien pienalueiden laskelmat tehtiin tämän jälkeen silloin vielä aika harvinaisella pääteyhteydellä Tehdaspuun pääkonttorista Kouvolasta Tietotehtaan tietokoneille Espooseen.
3.2 Matemaattiset analyysit mukana mittauksen kehittämisessä
Eräs tapaus tilastollisten analyysimenetelmien käytöstä puunhankinnassa liittyy kiintokuutiometrin käyttöönottoon puutavaran mittauksessa 1970-luvulla. Kuitupuun mittaus pinomitalla oli korjuumentelmien muutoksessa käynyt kovin epätarkaksi. Sen johdosta tehtiin v. 1972 varsin laaja selvitys kuitupuupinon tiheyteen vaikuttavista tekijöistä, jota tutkimusta johti Metsätutkimuslaitos. Tutkittavien tekijöiden vaikutusta pinotiheyteen analysoitiin sekä korrelaatio- että regressioanalyysillä. Näiden analyysien kautta löytyivät pinojen tiheyksille luokittelutekijät, joille tutkimuksesta saatiin myös lukuarvot. Arvojen määrittämistä helpotti Ruotsissa virallisen mittausorganisaation tapa määrittää pinon tiheys pääasiassa samojen tiheystekijöiden kautta.
Toinen analyysitapaus sisältyy elektronisten Visakset-mittasaksien kehittämiseen v. 1973-1974. Metsäalalla oli jo siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa. Tukit mitattiin kuitenkin useimmin perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja mittaustulokset muunnettiin kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi laskennallisesti. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä. Tähän menetelmään sopivia kuutiointitaulukoita ei tuolloin ollut kuitenkaan olemassa. Siksi oli tarpeen käytäntöä varten valmistella havutukkien kuorenpäällisiin latvaläpimittoihin perustuvat muotokertoimien ja yksikkökuutioiden laskentafunktiot. Valmistuksessa muotokertoimien funktiot ratkaistiin tilastomatemaattisesti regressioanalyysillä, joista saatiin myös VISAKSIIN sopivat havutukkien yksikkökuutioiden funktiot.
3.3 Kuljetusoptimointia ja lineaarista ohjelmointia
Matemaattisia ratkaisumenetelmiä puunhankinnassa edusti 1970-luvulla myös ns. kuljetusoptimointi. Se oli ja on edelleenkin eräs lineaarisen ohjelmoinnin muoto, jossa kaukokuljetuksille lasketaan kustannukset minimoiva ratkaisu. Erityisesti useamman yhtiön konsortiot kuten Tehdaspuu Oy ja Puulaaki Oy käyttivät mentelmää sekä yhtiökohtaisia alueita että tehtaiden puutavaralajikohtaisia kuljetusalueita määritellessään. Tietokoneiden laskentakapasiteetti antoi siihen hyvän mahdollisuuden jo 1960-luvulta alkaen.
Omalla tavallaan kiinnostavia olivat myös ne Länsi-Suomessa v. 1975 toteutetut lineaarisen ohjelmoinnin koelaskelmat, jossa Länsi-Suomen kaikille metsäyhtiöille laskettiin puutavaroiden yhtökohtaiset toimitusalueet kuljetusten kokonaiskustannukset minimoivasti.
Viereisessä kuvassa ovat laskelman mukaiset havukuitupuun toimitusalueet tukkipuupitoisen hankinnan suhdannevaiheessa. Laskelmissa on mukana myös Kaskisten, silloin uusi, selluloosatehdas. Se otettiin käyttöön vähän laskelman teon jälkeen v. 1977, mutta puunhankinta tehtaalle oli laskelmien teon aikaan jo aloitettu.
3.4 Kompensaatiota eli yhteistyöhyödyn jakamista
Usean yrityksen yhdistäessä toimintojaan omaksi itsenäisesti toimivaksi yritykseksi perustajat sopivat tavallisesti myös yhteistyön pelisäännöistä. Yksi niistä koskee usein yhteistyöhyödyn jakamista, mikä ei aina ole aivan ongelmatonta. Esimerkiksi puunhankinnassa kuljetusoptimointia käytettäessä ja kuljetusten kokonaiskustannusta minimoitaessa kustannushyöty ei jakaudu kaikkien tehtaiden kesken tasaisesti. Tallaisessa tilanteessa optimiratkaisun tuottamaa hyötyä tai myös haittaa voidaan oikaista ns. kompensaatiolaskelmin.
Edellä todettua kompensaatiolaskelmaa tarvittiin myös Puulaakissa v. 1984 epäilyjen herättyä epätasapuolisesta yhteistyöhyödyn jakautumisesta. Siinä kuljetusoptimoinnin mukaista ratkaisua verrattiin tilanteeseen, jossa ko. tehtaalle puut olisi toimitettu ko. tehtaan toimiessa itsenäisesti yksin muiden kanssa puusta kilpaillen. Erotukset kuvasivat ko. yksikön saamaa yhteistyöhyötyä. Tietyin tasaussäännöin enemmän etua saaneet tasasivat etuaan sitä vähemmän saaneille.
V:n 1984 tapauksessa kompensoitavat tasaussummat olivat lopulta suhteellisen pieniä. Sellaisina ne kuitenkin vahvistivat mukana olevien toimijoiden käsitystä tasapuolisesta toiminnasta. Tämä luottamusta lisäävä seikka oli kompesoituja markkoja merkittävämpi tekijä silloisessa puunhankinnassa.
Ohjelmiston ydintiedot: Puunkorjuun seurantaohjelmisto (Korjuulastu). Tuotteistettu ohjelmisto metsäkoneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access & joukko apuohjelmia. Kehitetty v. 1996 – 2008.
Kuva: KorjuuLastun ohjelmien toiminnot
KorjuuLastu käsittää seitsemän erillistä ohjelmaakäytettäväksi puun korjuun seurannassa ja ohjauksessa. Näitä ovat ohjelma tuotantotietojen siirrosta työmailta toimistoille ja siellä edelleen tietojen työmaakohtaisen käsittelyn, työpanosseurannan, taksanlaskennan, laskutuksen ja tuotosseurannan ohjelmat. Näiden lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään eräiden apuohjelmien Korjuu-Lastuun välittämiä tietoja.
KorjuuLastun ohjelmat, joita voi käyttää yksinään tai osana KorjuuLastun ohjelmistoa: 1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-) 2. Ohjelma, jolla puretaan ja tulostetaan PRD- ja DRF-tiedostojapapereille tai viedään tiedot pysyvään tietokantaan. (PDK-Lastu ja myös PSE-Lastu, v. 1995, 1999, 2004-) 3. Ohjelma, jolla kootaan KorjuuLastun muut ohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi.Tarkastellaan ja tarvittaessa korjataan työmaiden puumääriä, työpanoksia ja urakkataksoja koskevia tietoja - viimeksi mainittuja omissa sovelluksissaan. (Korjuun Seuranta, KSE-Lastu,v. 2004-) 4. Ohjelma työpanosten seurantaan, jossa käsitellään sekä koneiden että kuljettajien aikamenekkejä työmailla. (Ajankäyttö, v 1999, 2004-) 5. Korjuun taksaperusteiden ja -laskennan ohjelma, jossa syötetään tai haetaan hinnastosta taksa ja lasketaan urakkapalkkio. (Taksalastu, v. 2000, 2004-) 6.Ohjelma urakkapalkkion laskutukseentai muun tehdyn työn tai tavaran laskutukseen. (Laskutus-Lastu, v. 2004-) 7. Tuotosseurannan ohjelmassa kootaan yhteenvetotyömaiden tuotantotiedoista, konekohtaisista työpanoksista ja urakkapalkkioista. Tietojen perusteella ohjelmasta saadaan yhteenvetoja toiminnan tehokkuudesta ja kannattavuudesta. (Tuotoslastu, v. 1998, 2001, 2004-)
Edellä olevien lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään alla mainittujen ohjelmien toimintoja. Ydintiedot: Tuotteistettuja ohjelmia koneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v. 2000, 2005, 2006-. 8. Ohjelma, joka sopii satunnaisten viestien välitykseen työkoneilta. Osa viestien tiedoista voidaan ohjata automaattisesti KorjuuLastuun (SPLahetys, v. 2006-) 9. Ohjelma erilaisten tietohakujen tekoonTuotoslastusta. (Erillishaku, v. 1999, 2000-)
KorjuuLastu-ohjelmisto on siirtynyt jatkokehittäjille v. 2008
5.2 Työaikatietojen seuranta- ja työilmoitusten laadintaohjelma
Ohjelman ydintiedot: Työaikatietojen seuranta ja työilmoitusten laadintaohjelma (Aikalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2004-
Aikalastu on työilmoitusten teko-ohjelma työkoneisiin, erillisiin työpisteisiin tai työntekijöiden kotiin. Sisältää monia tietojen syöttöä helpottavia toimintoja. Ohjelmassa on sisäinen sähköpostin lähetys- tai tiedostojen siirtomahdollisuus palkanlaskijan toimistolle. Ohjelma on yhteensopiva Palkkalastu- ja osin myös KorjuuLastu-ohjelmien kanssa.
5.3 Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma
Ohjelman ydintiedot: Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma (Palkkalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v. 2003 – 2010.
Kuva Palkkalastun toiminnoista.
Palkkalastu on metsäkoneyrittäjille ja muillekin koneyrittäjille tarkoitettu palkanlaskentaohjelma, joka on erityisesti sovitettu metsä-, turve- ja maarakennusalan työehtosopimuksiin. Erityistä ohjelmassa ovat mm. jaksotyön, pekkaspäivien ja lomapäivien seuranta. Tuottaa palkkatiedot sekä valmiit tiedostot palkanmaksua, eläkeilmoituksia ja verottajaa varten.
Palkka- ja Aikalastu-ohjelmat ovat siirtyneet jatkokehittäjälle v. 2010.
5.4 Kevyt laskutusohjelma
Ohjelman ydintiedot: Kevyt laskutusohjelma (Lasku24), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty 2004 –.
Laskut24 helppokäyttöinen ja kevyt laskutusohjelma, joka tuottaa EU-standardin mukaisia laskuja. Ohjelmassa voi käyttää monta laskuttavaa yritystä. Käyttäjä voi lisätä ohjelmaan omia tuotteitaan ja asiakkaitaan. Raportteina satavissa mm. laskuluettelot ja laskuyhteenvedot. Laskujen lähetys pdf-muodossa suoraan ohjelmasta sähköpostilla mahdollista.
5.5 Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto
Ohjelman ydintiedot: Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto (Toimintalastu) tuotteistettu ohjelmisto yrityksille ja muillekin alan ammattilaisille, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2006 –
Toimintalastu on ohjelmisto, jolla voidaan valmistaa ja hallinnoida mm. erilaisten toimintajärjestelmien (laatujärjestelmien) asiakirjoja ja tiedostoja. Ohjelmistoon käyttöön liittyy yhteinen malliasiakirjojen ja mallisivujen varasto, josta käyttäjä voi noutaa tarvitsemansa asiakirjat Internetin kautta ja muokata niistä vastaavat asiakirjat omaan käyttöön. Asiakirjoista voidaan välittää otteita myös Internetissä ulkopuolisten katseltavaksi ja tutustuttavaksi.
Ohjelman ydintiedot: Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Metsälastu), tuotteistettu ohjelma metsäkoneyrittäjille ja alan oppilaitoksille. VB for DOS, kehitetty 1994. MSVisualBasic 5, kehitetty 1999. MSVisual Basic 6, kehitetty 2006 -.
Kuva. Korjuu-Lastun ja Metsälastun, myöhemmin Urakkalastun laskelmaluetteloa.
Metsälastu oli koneyrittäjille metsäurakoinnin suunnitteluun ja ennakkovalmisteluihin tarkoitettu mikrotietokoneohjelma käytettäväksi tilanteissa, joissa metsäurakoinnista halutaan muodostaa etukäteen yrityksellinen kokonaisnäkemys. Tähän sisältyvät mm. uusien sopimuksien ennakkolaskelmat, oman hinnaston ja vaihtoehtojen laskenta, tuotannon järjestelyt, rahojen riittävyyden laskenta sekä sekä koneinvestointien suunnittelu.
Metsälastu täytti aluksi sitä aukkoa, joka syntyi urakoitsijoiden ja urakanantajien yhteisten hintasuositusten poistuttua käytöstä kilpailulain muutoksen johdosta 1990-luvun alussa. Tähän tilanteeseen kehitetty Metsälastu oli tarkoitettu erityisesti koneyrittäjien laskentatyökaluksi, jolla he voivat omakohtaisin tiedoin laskea oman urakointinsa kustannustason ja sitä vastaavan hinnaston.
PC-tietokoneiden yleistyessä 1990-luvulla Metsälastu oli yrittäjille sopiva ja monissa koulutustilaisuuksissa käytetty PC-laitteiden perehdyttämisen tietokoneohjelma. Sillä oli yrittäjien keskuudessa runsaasti käyttäjiä, monet heistä hyvinkin aktiivisia.
Vuosikymmenen lopussa v. 1999 ohjelmasta valmistui uusi, Microsoftin graafisiin Windows-käyttöjärjestelmiin sopiva ohjelmaversio.
Metsälastun johdannaisena siitä kehitettiin yritystarkoituksiin myös kaksi muutakin versiota:
Ohjelma: Maarakennusyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Maalastu), tuotteistettu ohjelma maarakennusyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVisualBasic 1, DOS-ohjelma, kehitetty 1994. Maalastu oli Metsälastun kaltainen ohjelma maarakennusoloihin. Ohjelman käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi.
Ohjelma: Kevyt tuntikustannuslaskentaohjelma (Minilastu), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille. MSVisualBasic, kehitetty 1995. MSVB5euroversio, kehitetty 2002. MSVB6, kehitetty 2006 -.
Kuva tuntikustannusohjelma Minilastusta.
Koska Metsälastu vaati käyttäjältään varsin huolellista valmistautumista laskelmien tekoon ja myös laskentavaiheessa, valmistettiin Metsälastusta Koneyrittäjien liiton käyttöön Minilastuksi nimetty tuntikustannus-laskentaohjelma. Se on PC-ohjelma, jolla käyttäjä voi valmistaa mihin tahansa koneurakointiin liittyviä omakustannushintalaskelmia.
6.2 Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II
Ohjelman ydintiedot:Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II (Urakkalastu ja Urakkalastu II), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVB 6 & MSAccess, kehitetty 2007–2014. MSVB 6 & MSAccess, kehitetty 2014 -.
Kuva. Urakkalastun toimintakaavio.
Vuonna 2007 Metsälastusta valmistui jälleen uusi versio nimellä Urakkalastu. Se on jatkoa pitkään käytössä olleelle metsäurakoinnin laskentaohjelma Metsälastulle. Uutta Urakkalastussa oli erityisesti suunniteltavien työlajien laajennus energia- ja metsänparannusurakoinnin suuntaan sekä perinteisten kustannuslaskelmien täydennys erillisellä urakkalaskelmalla. Teknisesti Urakkalastu on Metsälastua selvemmin tietokantapohjainen laskentaohjelmisto.
Vuonna 2017 ohjelma on muokattu kokonaan uudeksi konekeskeisten hankkeiden suunnitteluohjelmaksi nimellä ”Urakkalastu II”. Yritysnäkökulman vahvistamiseksi Urakkalastu II:ssa laskelmiin lisätty vaihtoehtoisen toiminnan tuotanto-, tehokkuus- ja tulosanalyysi
Luku 7: TYÖVÄLINEKEHITTÄMISTÄ JA METSÄLLINEN OPETUSOHJELMA
7.1 ELEKTRONISET MITTASAKSET PUUNHANKINTAAN
Tietoteknisten komponettien kehittyminen ja keveneminen teki 1970-luvulla ja sen jälkeen mahdolliseksi kehittää metsään käyttökelpoisia puutavaran mittauksen ja maastotietojen rekisteröinnin työvälineitä. Näistä kirjoittaja ja Mystem Oy olivat aktiivisimmin mukana elektronisten puutavaran mittasaksien - VISAKSET - kehittämisessä 1970...1990 luvuilla. Aiheesta on kirjoittajan toimesta koottu erillinen kuvaus Metsähistorian seuraa varten nimellä "VISAKSIEN TARINAA 1973-1995 . Tarinasta on alla muutama ote:
VISAKSET ovat ensimmäiset Suomessa kehitetyt, mittaustuloksen välittömästi laskevat puutavaran mittasakset. Saksien keskeinen kehittäjä oli insinööri Kalevi Visa (1937-2017) Tampereelta.
Mukaan puutavaran mittauksen kehittämiseen K. Visa joutui vähän vahingossa v. 1973 eräässä neuvottelussa puutavaran hakkuun monitoimikone-kehittäjä Sakari Pinomäen luona. Tuolloin Pinomäki ja Visa hahmotettelivat yhdessä mittalaitetta PIKA-hakkuukoneisin. Tuolloin neuvottelussa olivat mukana myös metsänhoitajat Matti Ponsi ja Matti Ylinen edustamassa metsällistä näkökulmaa.
Seuraavat viikot kuitenkin osoittivat, ettei tekniikka ollut vielä valmista monitoimi-koneen mittalaitten rakentamiseen eikä palaveri johtanut tuossa vaiheessa kehittäjien läheisempään yhteistyöhön. Sen sijaan K. Visa ja kirjoittaja pitivät automaattisesti mittaustuloksen laskevien puutavaran mittasaksien kehittämistä mahdollisena. Siitä alkoikin heidän yhteistyönsä, joka johti Metsätehon ideakilpailun voittoon v. 1974 ja edelleen ensimmäisten VISAKSET-mittasaksien valmistumiseen v.1975.
Vaikka VISAKSET olivat 1970-luvun lopulla teknisesti jo kohtuullisen valmis laite, kului varsin monta vuotta, ennen kuin niiden käyttö yleistyi käytännön työssä.
Samaan aikaan tietotekniikan kehitys jatkui ja VISAKSISTA valmistui seuraava 2-sarja vuosikymmenen vaihtuessa 1980-luvulle. Tuolloin VISAKSET yleistyivät runsaasti. Uusia laiteversiota kehitettiin aktiivisesti.
1990-luvulla puun korjuun koneellistumisen, kilpailevan laitetarjonnan ja talouselämän lamavuosien johdosta Visaksien toimitukset vähenivat tuntuvasti. Syntyneessä tilanteeessa v. 1995 K. Visalla ei ollut enää mielenkiintoa uusien laiteversioiden kehittämiseen. Purjehdus oli hänelle elämässä paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto.
Kaikkiaan erilaisia Visaksien versioita oli vuoteen 1995 mennessä ehditty toimittaa reilusti yli 500 kpl
7.2 METSIKÖN KÄSITTELYN OPETUSOHJELMA
Ohjelman ydintiedot: Metsikön käsittelyn ohjauksen ja leimauksen opetusohjelma (PMO-Lastu), tuotteistettu ohjelma metsäalan oppilaitoksille ja muillekin alan ammattilaisille. MSVisualBasic 5 & MS Access, kehitetty 1999–.
Kuva PMO-Lastun puuvalinnan ja laskennan näkymästä.
PMO-Lastu on mikrotietokoneohjelma, joka on tarkoitettu metsäammattilaisille ja alan oppilaitoksille harvennusmetsiköiden puuvalinnan ja puutavaran laatutuntemuksen kehittämiseksi. Se kehitetty opetustarkoituksiin yhdessä Porin Metsäopiston kanssa v.1999. Ohjelmassa käyttäjä käy ensin läpi maastoon valmistellun harvennuskoealan tai laaduttaa puutavaran laadutusradan pölkyt ja syöttää ratkaisunsa PMO-Lastuun. Ohjelma vertaa käyttäjän tietoja koealan valmistelijan “oikeisiin” tietoihin, laskee tulokset sekä keskeiset tunnusluvut ja kokoaa tuloksista yhteenvedon käyttäjälle
Ohjelmaan on myöhemmin (v.2004) lisätty toimintona "Metsikön kevyt koealaotanta"
Luku 8: OHJELMISTOJA TOIMINNAN OHJAUKSEEN PUUTUOTETEOLLISUUDELLE
1.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä / Ikkunat ja ovet (TuotantoLastu, AP-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille. MSVisualBasic 6 & SQLServer (MSAccess) & MSExcel , kehitetty v. 1997 – 2002.
Kuva. Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjauksen ohjelma Tuotantolastu.
Järjestelmässä valmistellaan puunjalostus-yrityksen määrätyn kauden tuotannon tavoitteelliset tulos- ja tunnusluvut osasto- tai verstastasolla. Kauden toteuduttua kootaan ja lasketaan vastaavat toteutuneet tunnusluvut. Laskelmien tunnuslukuja käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina verstas-, osasto- ja yritystasolla. Laskelmista käytettään nimitystä toiminnalliset tuloslaskelmat. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kauden päätyttyä ja ne voidaan kohdistaa organisaatiossa pienellekin yksikölle.
2.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen toiminnan ohjaus- ja seurantajärjestelmä / Aihiovalmistus (Puutuote-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille. MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2002 -.
Järjestelmän avulla ohjataan tuotannollisen yrityksen tuotteiden valmistusta, jossa valmistettavista tuotteista kootaan tiedot eri yksiköissä tai alihankinnalla valmistettavista komponenteista tai tuoteaihioista. Tuotannon edistyessä seurataan tuotteiden valmistumista ja niihin käytettyjä tuotantopanoksia. Kausittain tai määräajoin kootaan ja lasketaan osasto- tai verstastasolta alkaen kuukauden tuotannon toiminnallisia ja taloudellisia tunnuslukuja. Laskelmia käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kuukauden päätyttyä ja tieto voidaan kohdistaa organisaatiossa pienellekin yksikölle.
3.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelmisto / Kaappienovet (Esko), projektituote puunjalostusyrityksille. MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2006 -.
Kuva Eskon tulostevalinnasta.
Kuten edellä, mutta järjestelmä on sovitettu keittiön ja muiden kaapistojen ovituotantoon siten, että ohjelmissa käsitellään myyntitilauskantaan kertyneitä tuotteita. Myyntitilausten tuotteet puretaan ohjelmallisesti komponenteiksi ja aihioiksi. Puretut tuotetiedot ryhmitellään ominaisuuksiensa mukaan, jotka sijoitetaan tuotanto-aikatauluihinsa ja käytetään muutenkin tuotannon ohjauksen ja mitoituksen perusteena.
Esko-ohjelmat ovat siirtyneet jatkokehittäjälle v. 2018
4.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelma / Ikkunoiden valmistus (Katlastu), projektituote puunjalostusyrityksille, MSVisualBasic 5 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2000-.
Kuten edellisessä, mutta järjestelmä on sovitettu pienimittakaavaiseen ikkunoiden valmistukseen, jossa komponenteiksi ja aihioiksi purettuja tietoja käytetään hyväksi tuotannon ohjauksessa.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen Eläkkeellä
”AKAT PELKÄÄ MAAILMAN LOPPUA JA MIEHET METTÄN LOPPUA”
Tässä blogin avausjulkaisussa kirjoittaja käsittelee syitä tämän blogin syntyyn. Taustalla ovat kokemus siitä, miten vaikea ilmastonmuutoksesta on saada puolueetonta tietoa ja miten hiilen kiertoa luonnossa käsitellään paljolti vain päästöinä aidon hiilitaseen asemesta. Yleisölle kerrotaan puolitotuuksia. Ja kuitenkin luonnossa on paljon luonnon itsensä sisältämiä mahdollisuuksia parantaa hiilitasetta.
Johdanto
Kuva 1. Taidegraafikko Riitta Ylinen: "Viisas suunnitelma"
Tämän jutun otsikon vanha sanonta ”Akat pelkää... ” on monesti palautunut kirjoittajan mieleen viime päivien ilmastokeskustelun myötä. Ei sen takia, etteikö otsikon tai ilmastokeskustelun sanoma olisi totta, vaan sen takia, että kirjoittajan mielestä keskustelu kuvaa hyvin aiheeseen liittyviä ihmisten tunnelmia, tunnelatausta ja jopa pelkoa.
Nämä kolme seikkaa yhdessä näyttävät ohjaavan itse asian käsittelyn aivan omituisille raiteille ja mikä pahempaa voivat tuottaa tavoitteittensa vastaisia toimenpiteitä.
Ilmaston muutoksista kiinnostuneena blogin kirjoittaja on myös tyytymätön tarjolla oleviin mahdollisuuksiin selvittää muutoksien tosiasiallista vaikutusta hiilen kiertoon luonnossa. Kirjoittaja on usean vuoden ajan etsinyt ja etsii edellenkin mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille (kunnat, maakunnat, koko Suomi, mutta ei koko maapallo) sopivaa hiilitaseen laskentamallia siinä onnistumatta. Hyvä sellainen on haussa edelleenkin. Ja saahan noita malleja tehtyä itsekin kertauksena vanhoista ajoista niin kuin tämänkin blogin kohdalla on tapahtunut.
Blogin synty
Ensimmäisen sykäyksen tämän sivuston synnylle antoi kuitenkin ns. perinteinen media, joka on ollut varsin nihkeä julkaisemaan ajan hengestä poikkeavia artikkeleita vaikka ne perustuisivat selviin havaintoihin ja tosiasioihin.
Sykäystä vahvisti Sitran kunnittaisista hiilidioksidipäästöistä teettämä tutkimus, jonka tuloksia esiteltiin mm. sanomalehti Ilkassa 16.10.2018. Tutkimuksen mukaan monet suurista kaupungeista olivat vähäpäästöisiä ja esim. luonnosta elantonsa saava Kurikka (Jalasjärvi ml.) oli maan suuripäästöisimpiä. Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan hiilen kiertokulun kannalta ovat monet kaupungit edelleen huomattava päästölähde, mutta Kurikka on tosiasiassa huomattava hiilinielu ja hapekkaan ilman tuottaja. Näin pelkästään päästöihin keskittynyt tutkimus vaikuttaa tarkoituksenhakuiselta puolitotuudelta.
Asiaa selvennetään jäljempänä kolmessa seuraavassa kuvassa 2a...2c, joiden lähtökohtana on jo edellä mainittu Sitran teettämä tutkimus.
Huomautus. Kaavioissa samoin kuin tekstissäkin käytetään tarkoituksella hiilidioksidiekvivalentin asemesta hiiliekvivalenttia, joka on moleyylipainoin mitattuna 27% hiilidioksidiekvivalentin määrästä.
Kuva 2a. Helsingin ja Kurikan kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt asukasta kohden v. 2014
Kuvassa 2a esitellään Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt ilman teollisuutta asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 mukaan. Kurikan lukuihin on lisätty keskimääräinen hakkuupoistuman vaikutus.
Kuva 2b. Helsingin ja Kurikan hiilitaseet kun tarkastelussa ovat mukana kasvillisuuden sitoma hiili ja hiilitase - asukasta kohden laskettuna
Kuvassa 2b on vertailuun lisätty edelliseen kuvaan verrattuna hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot edellenkin ilman teollisuutta ja asukasta kohden laskettuna v.2014. Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus.
Kuva 2c. Helsingin ja Kurikan koko hiilen sidonta, päästöt ja hiilitase koko asukaslukuun suhteutettuna.
Kuvassa 2c verrataan Helsingin ja Kurikan kuntien koko hiilen sidontaa, päästöjä ja hiilitasetta ilman teollisuutta kunnan asukaslukuun suhteutettuna v. 2014.
Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus.
Hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi muunnettuna ja päästökaupan 20,- eur/tn CO2-Ekv hinnalla hinnoiteltuna Kurikan positiivinen hiilitase merkitsisi – jos se olisi mahdollista - Kurikan asukkaille yhteensä 5,0 milj. euron vuotuista myyntituloa.
Lukijan mietittäväksi jääköön, onko pelkästään päästöihin perustuva mielikuva oikea ja riittävä tieto hyvien toimenpiteiden perusteeksi kaikkialla Suomessa.
Kirjoittaja ei myöskään ole ollut tyytyväinen ilmaston muutoksesta käydyn keskustelun sisältöön ja keskusteluissa tarjoittuihin toimenpide-ehdotuksiin. Blogin kirjoittajan mielestä huomio niissä on aivan liian paljon keskittynyt kasvihuonekaasupäästöihin. Vasta viime vuosina on hiilen sitoutuminen metsien, peltojen ja jopa soiden kasvustoon saanut enenevää huomiota ja sitä kautta laskettu hiilitase tullut toimenpide-ehdotuksien perusteeksi. Samoin elävästä kasvillisuudesta peräisin oleva biohiili tulisi selkeästi erottaa hiilitaseen tarkasteluissa fossiilisesta hiilestä. Vain näillä perusteilla voi kaavailla mielekkäitä kasvihuonekaasujen hallintaan tähtääviä toimenpiteitä. Ainakin kirjoittajan omalla kohdalla hiilen sitomiseen tähtäviin toimiin sisältyy paljon enemmän potentiaalia kuin pelkkien päästörajoitusten käyttöön.
Huomautus. Niin kuin kirjoittaja jo aiemmin totesi, valmiita hiilitaseen laskentamalleja on ollut vaikea saada käytettäväksi. Siksi taseita joutuu laskemaan itse. Epäilijöille, jotka mahdollisesti ihmettelevät moisten laskelmien syntymistä noin vain, haluan todeta näiden asioiden olevan kirjoittajalle tuttuja koko elämänuran pituudelta. Asiasta kiinnostuneille tulevat lähipäivinä tälle sivustolle omat julkaisunsa ”Kokemuksien kautta luonnon tuntemiseen” ja ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä”
Mitä tämä blogi haluaa kertoa.
Tässä blogissa käsiteltävät aiheet ovat yleensä lähellä luontoa ja metsää, mutta eivät muutkaan aihepiirit ole poissuljettuja. Samoin tulevilla julkaisuilla on monesti liittymä päivän yleisin puheenaiheisiin.
Laadittavilla kirjoituksilla ei ole itsessään mitään poliittista tavoitetta tai päämäärää, vaikka jutut joskus siltä saattaisivat näyttääkin.
Luontoa ja ilmastonmuutosta koskevissa kirjoituksissa halutaan tässä blogissa nostaa enemmän näkyville luonnon omaan kasvupotentiaaliin sisältyviä mahdollisuuksia pelkoa ja epävarmuutta herättävien rajoitusten jakauhukuvien asemesta. Ja vaikka metsien tärkeys suomalaisessa ilmaston muutostorjunnassa alkaa olla yleisesti hyväksytty asia, käsitellään metsää ja ilmastoa tässä blogissa yksinkertaisten kokemushavaintojen kautta.
Tässä blogissa rajoitutaan kuitenkin toistaiseksi vain suomalaisissa tai pohjoismaisissa olosuhteissa saatuihin kokemuksiin.
Kuva 3a. V. 1999 kylvetty ns. 1.5 sukupolven jalostusmännikkö ja 100 v. mänty kasvavat toistensa tuntumassa Jalasjärvellä.
Ensimmäinen tämän blogin esimerkki luonnon oman kasvuvoiman mahdollisuuksista tasapainottaa ilmastomuutosta on nähtävissä oheisessa kuvassa (Kuva 3a), jossa kaksi puusukupolvea - 100 vuotta vanha mänty ja nuori, noin 20-vuotias männikkö - kasvavat toistensa tuntumassa:
Kuinka moni tulee kuvaa katsoessan ajatelleksi, että jo parikymppinen männyn taimikko ylittää kasvuvoimassaan 100-vuotiaan männikön vuotuisen hiilensitomiskyvyn
Esimerkki jatkuu toisella jalostustaimilla istutetun, nyt jo 44 vuotiaan männikkökohteen kasvun vertailulla toisaalta samanikäisiin ja toisaalta 100-vuotiaisiin Keski-Suomen normaalimetsiin. Kaikkien näiden kolmen kohteen vuotuinen juokseva kasvu puuston ja maaston sitomana hiilenä esitetty kuvassa 3b.
Kuva 3b. Kolmen taustaltaan tai kehitysvaiheeltaan erilaisen männikön juokseva vuotuinen kasvu sidotun hiilen määräksi muunnettuna.
Kuvassa 3b verrataan perimältään tai kasvuvaiheeltaan erilaisteen metsiköiden juoksevaa vuotuista hiilensitomiskykyä toisiinsa a) jalostusmännikkö (Plusmännikkö) 30..45 vuotiaana b) vastaava samanikäinen normaalimännikkö ja c) jo 100-vuotiaaksi varttunut normaalimännikkö.
Kuva varmaankin puhuu puolestaan. Yhteenvetona kirjoittaja toteaa lyhyesti: Jos jo parikymppinen nuori taimikko juuri ja juuri ylittää vanhan metsän hiilensitomiskyvyn, ylittää se vanhan metsän hiilen sitomisarvot 15 vuotta myöhemmin kaksin- tai jopa kolminkertaisesti.
Edellä mainitut puustokohteet esitellään tarkemmin omassa julkaisussaan ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä”
Peltoviljelyn puolelta kasvuvoimasta huolehtimisen esimerkkinä mainitsen jokaisen maanviljelijän toki itsestään selvänä pitämän pellon ruokamultakerroksen hoidon pitämällä (apila)nurmea mukana viljelykierrossa. Siinäkin kasvatetaan maaperän ravinteisuutta, sidotaan hiiltä maahan joksikin aikaa ja hoidetaan maaperän rakenteisuutta. Tästäkin kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta.
Esiin otettujen esimerkkien kautta olen ensiksi halunnut kiinnittää lukijan huomion siihen, että yleisestä mediahälystä huolimatta hiilitaseen parantamiseen on käytettävissä monia myönteisiä keinoja. Niiden etsiminen ja niistä kertominen on yksi tämä blogin keskeisiä tavoitteita.
Silti on aina muistettava, että jokainen järkevä kasvihuonekaasupäästöjen rajoitustoimi myös parantaa hiilitasetta. Samaan tapaan kuin missä tahansa taloudessa menojen harkittu leikkaaminen parantaa tulosta. Ratkaisevassa asemassa on koko ajan kysynys: ”Sitooko kasvillisuus toimenpiteen seurauksena enmmän hiiltä kuin saman toimenpiteen johdosta vapautuu ilmaan?” Kokemuksiensa pohjalta kirjoittaja osaa arvioida arvioida, että moni yleisesti ehdotettu, päästöihin keskittynyt rajoitustoimi ei mitenkään takaa parempaa hiilitasetta.
Kuva 4. "Minäkö muka ilmaston muutoksen suuri syntipukki?"
Näillä näkymin julkaisuille on tulossa jatkoa sen mukaan kuin mielenkiintoa lukjoilla riittää. Tapetilla ovat mm. oheisen kuvan 4 vasikan kysymys: ”Minäko ilmaston muutoksen suuri syntipukki?” tai runsaasti mielipiteitä keräneen avohakkuukeskustelun johdosta ”Avohakkuissa on paljon hyvää, jotta niitä kannattaa jatkaa?”
Jälkijohdanto:
Tämä blogisivusto on osa OyMystemin laajempaa esittelysivustoa, joita ovat Mystem Oy;n omat kotisvut) - ->Mystemin omat kotisivut) ja niihin sisältyen mm. koneyrittäjien urakoiden suunnittelua käsittelevä OyMystemin ohjelmisto Urakkalastu II**) Tästä Urakkalastu II:n esittelysivuille
Riitta Ylinen: "Taivaan ja meren välissä"
Mystemillä on lisäksi erillistoimintona taidegrafiikan vedostaminen. Nimikkotaiteilijamme on taidegraafikko Riitta Ylinen, joka on Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen. Katso Riitan oma pientä kuvagalleriaa) OyMystem/Riittan kuvagalleriatai Suomen kuvataiteilijoiden esittelysivuilta Suomen kuvataiteilijamatrikkeli ja sieltä edelleen nimihaku. (Haun tulos näyttää heidän sivuillaan jäävän vähän piiloon.) Lisämausteena voi Riitan toihin tutustua hänen pienessä kotigalleriassaan) Tästä Riitta Ylisen kotigalleriaan
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen, Eläkkeellä
Kuva. Melperi
Blogin tässä julkaisussa kerrataan ensiksi avausjulkaisussa käsiteltyä hiilitaseen merkitystä hiilen kierron kuvaajana. Tämänkertaisen jutun varsinaiseksi aiheeksi otetaan kuitenkin avausjulkaisussa luvattu juttu ”Melperistä”, joka nautamullikkana kertoo havaintonsa hiilen kierrosta omassa elämässään. Siinäkin hiilitase kertoo hiilen kierrosta paljon enemmän ja monipuolisemmin kuin pelkät päästöt. Siksi pelkästään päästökaasuista kertovat jutut saavat Melperin epäilemään, että kyseessä on tarkoituksellista harhaanjohtavaa viestintää.
Blogin synnyn kertaus
Kuva 1. Helsingin ja Kurikan kuntien hiilitaseet
Blogin ensimmäisessä julkaisussa verrattiin Helsingin ja Kurikan kuntien hiilitaseita, josta on oheinen kuva. Siinä lukijalle halutaan muistuttaa, ettei ilmastomuutoksen tarkastelu vain hiilidioksidipäästöinä (punaiset pylväät) – kuten mm. Iltalehti ja Ilkka 16-20.10.2018 tekivät - kerro koko totuutta hiilen asemasta luonnossa. Jos kuvaan lisätään kasvillisuuden sitoma hiili (siniset pylväät) ja näiden molempien perustella laskettu hiilitase (vihreät pylväät) saadaan totuudenmukaisempi kuva kuntakohtaisesta hiilen kierrosta luonnossa.
Vertailukuntien hiilitase osoittaa Helsingin kohdalla noin 600000 tn C-Ekv negatiivista tasetta (päästöjä) ja Kurikan kohdalla noin 66000 tn C-ekv positiivista tasetta (nielu). Hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi muunnettuna ja päästökaupan 20,- eur/tn CO2-Ekv hinnalla hinnoiteltuna Kurikan positiivinen hiilitase merkitsisi – jos se olisi mahdollista - Kurikan asukkaille yhteensä 5,0 milj. euron vuotuista myyntituloa. Huomautus. Kaavioissa samoin kuin tekstissäkin käytetään tarkoituksella hiilidioksidiekvivalentin asemesta hiiliekvivalenttia, joka on molekyylipainoin mitattuna 27% hiilidioksidiekvivalentin määrästä.
”Minäkö, Melperi, olen ilmaston muutoksen suuri syntipukki”.
Kuva 2. Melperin KHK-päästöt/v
Tässä luvussa mullivasikka Melperitoteaa, kuinka hänenkin kohdallaan asioista kerrotaan monesti samaan tapaan kuin edellisessä luvussa mainitussa kuntaselvityksessä on tehty. Eli kerrotaan pelkistä päästöistä. (Kuva 2.) Edelleen hän toteaa, että pelkkä päästöjen tarkastelu johdattaa ihmiset aivan omituisiin päätelmiin ilmastonmuutoksesta ja sen hallinnasta.
Lopuksi Melperi kysyykin: ”Miksi minä olen se ilmaston muutoksen suuri syntipukki? Eivät taida väitteen esittäjät oikein olla perillä hiilen kiertokulusta Melperin elämässä.”
Tämän jälkeen Melperi vähän mietittyään alkaa kertoa, kuinka hiilen kierrosta luonnossa on kohtuullisella vaivalla koottavissa seuraava varsin yksikertainen hiilen taselaskelma. Se tehdään tässä vähän varttuneemman mullin kohdalla. Melperi on silloin noin vuoden vanhempi ja painaa vaatimattomasti noin 270 kg. Paino on vähän alle yleisen keskitason, mutta se ei vaikuta olennaisesti taselaskelman päätelmiin.
Melperin hiilitase A. Kertomuksensa tueksi Melperi esittelee jo tässä vaiheessa osan laskelmansa tuloksista kuvassa 3a. Laskelman keskeiset perusteet hän esittelee kuvan jälkeisessä tekstissä.
Kuva 3a. Melperin hiilitase, kivennäismaa
Kuvassa 3a, Kivennäismaan hiilitase, esitetään mullikka Melperin hiilitaselaskelma Melperi vuoden ajan 0,5 ha:n kivennäismaa-pellolta ruokittuna. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liityvät hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (sininen) ja juuriston kasvu (vihreä) sekä oikaisutekijänä ns. bioainepalautus (= lantaa yms) (väri punainen/harmaa otsikko). Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot (tumma punainen), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (tumma vihreä) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (kirkkaan punainen). Tase on näiden pylväiden erotus hiilenä (C-Ekv) mitattuna. Sen mukaan pahana KH-kaasujen tuottajana pidetty nauta onkin todellisuudessa aika hiilineutraali otus.
Laskennallisesti mallissa mukana on noin 40 muuttujaa.
Näistä vaikeimmin oli löydettävissä tietoa juuristohiilen käyttäytymisestä maaperässä. KHK-päästöistä oli kyllä tietoa sieltäkin. Vähän skeptisesti tähän kohtaan voi liittää ajatuksen, että tutkimustoimintakin näyttää kulkevan muotivirtausten mukaan. Muodikkaista asioista (tällä hetkellä päästöt) löytyi heposti tietoa – ei muodikkaista huonommin.
Toisaalta oli ilo havaita, että on sitä osattu ennenkin. Vanhimmat laskentamalliin sijoitettujen tietojen perusteista löytyivät ”Maatalouden Pikkujättiläisestä” v:lta 1944 ja ”Maanviljelijän tietokirja 1:stä” v:lta 1967.
Melperin laskelman perusteita: Noin yksivuotias Melperi, jonka paino olkoon silloin noin 270 kg, pärjää hyvin 0,5 hehtaarin kasvisadolla/v – viljaa ja ruohoa. Päivässä se pistelee ruokaa suihunsa 60 MJ ja 21900 MJ vuodessa. Tämä vastaa vajaat 2000 kg viljaa, mikä on käytännössä helposti mahdollista. Hiiltä sato on sitonut Melperin ruuaksi ilmasta ainakin (45% kuiva-ainepainosta) 800kg/v. Sen lisäksi luonto on sitonut olkiin ja kasvien juuriin ainakin saman verran kuin nurmeen ja jyväsatoon yhteensä.
Kaikkiaan Melperin ruoka ja maanpäällinen muu kasvusto (oljet) sitovat ilmasta hiiltä vuoden aikana yli 1200 kiloa.
Noilla eväillä Melperi kasvaa noin 700 g/pv ja 270 kg/v. Teuraspainoa siinä on – vaikkei Melperi mitään liharotua olekaan - noin puolet eli 135 kg.
Ja entäs ne Melperin päästöt. Niitä on sekä sellaisia, jotka käsitellään päästölaskelmisssa että sellaisia, jotka tapahtuvat joka tapauksessa ja siten vaikuttavat hiilitaseeseen.
Normaaliin elämään kuuluu tietenkin hengitys, jossa Melperi puhaltaa ulos hiilidioksidina syömästään ruuasta noin 400 hiilikilon verran vuodessa. Tämä on siis päästö, mutta epävirallinen, se kun ei kuulu viralliseen päästölistaan.
Lantana ja vähän virtsanakin Melperi palauttaa niinikään lähes puolet syömastään ruuasta eli hiilenä noin 350 kg ja kuivikkeet päälle, jotka viisas maanviljelijä tietenkin piilottaa peltoonsa tai kehittää energiaksi. Tämä ei siis ole välitön päästö. Peltoviljelyssä sillä on kasvuston ja myös päästöjen kannalta monia myönteisiä vaikutuksia. Niistä voi lukea tarkemmin LUKE:n web-sivuilta, mutta Melperi tietää nämä omasta elämästään muutenkin.
Melperiin itseensä hiiltä sitoutuu niin vähän – muutamia kymmeniä kiloja – jotta se jätetään tässä laskelmassa toistaiseksi huomiotta.
Mutta Melperin luovuttama lanta, se saa pellolla ravinteidensa kautta aikaan myönteisiä vaikutuksia. Kasvit tykkäävät Melperin lannasta ja sitovat ilmasta hiiltä, arviolta viidenneksen enemmän kuin muuten tapahtuisi. Tärkeätä tässä on myös lannan ravinteiden aikaansaama lisäkasvu. Melperin vuodessa nämä merkitsevät yhdessä useita satoja kiloja lisää sidottua hiiltä. Sen kyllä pellosta elävät ovat kyllä tienneet jo ennenkin. Sitä kuvaa sanonta ”Ei mullit kukkakedolla liho”
Vaikeinta Melperille oli löytää tietoa ja siten numeerisesti arvioida hiilitaseen kehittymisestä maaperässä; siinä missä kasvien juuristot kasvavat ja bakteerit viihtyvät. Kokemuksensa perusteella Melperi osaa kuitenkin arvioida, että ainakin kivennäismailla sopivasti nurmia kasvukierrossa vuorottelemalla ruokamulta pysyy hyvässä kunnossa eikä hiilen määrä siinä ainakaan silloin vähene. Mitään suuria hiilen nettositoutumisia Melperi ei kuitenkaan paremman tiedon puuttuessa osaa laskelmassaan käyttää – vähäisiä kylläkin.
Toisaalta maaperästä vapautuu aina jossain määrin hiilidioksidin ohella muita kasvihuonekaasuja, jotka ovat niin sanotusti virallisessa päästöseurannassa (mm. metaani, dityppioksidit). Siksi Melperi on seurannut myös ilmastopäästöjen virallisempaa keskustelua. Niistä hän on havainnut, että hän on hyvä kasvihuonekaasujen (KHK-päästöt) tuottaja. Omaa hiilitasettaan ajatellen Melperi etsi LUKE:n Taloustohtorin sivuston ja siellä ”Kasvihuonekaasulaskenta” palvelun. Siellä Etelä-Pohjalaisen lihakarjalaskelman teetettyään Melperi totesi hiilenä mitatuksi päästöarvokseen 700 kg C-ekv/v ilman turvemaita.
Melperin hiilitase B. Jos edellä olevaan kivennäismaalaskelmaan A. lisätään myös turvepeltojen vaikutus osuudellaan painotettuna, muuttuu kaavio päästöjen KH-kaasujen ja taseen osalta kuvan 3b mukaiseksi.
Kuva 3b. Melperin hiilitase. Turveosuus mukana.
Kuva 3b, Hiilitase, jossa ovat mukana myös turvepellot osuudellaan painotettuna. Tässä laskelmassa tase painuu lievästi negatiiviseksi, mutta niin vähän, että hiilitaseen päästöarvo on edelleekin vain kymmenesosa KH-kaasujen päästöistä
Muilta osin kuvan 3b arvot ja tulkinta ovat samat kuin kuvassa 3a.
Puhtaan turvepellon tase esitetään myöhemmin, kun turvepohjaisen maaperän hiilen kierrosta on käytettävissä enemmän luotettavasti tutkittua tietoa.
Melperin päätelmiä: Laskelmastaan helpottuneena Melperi pani merkille, ettei hänen elämänsä olekaan luonnon kierrossa suuri päästölähde - toisin kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Oikeastaan Melperi on aika hiilineutraali. Ihminenkin itsessään on pahempi päästölähde. Eihän ihminen syö ruohoakaan siinä määrin kuin Melperi. Tämän havaittuaan Melperi paheksuu syvästi sitä, että hänenkin olemassaolostaan on KHK-päästöjen merkeissä annettu täysin harhaanjohtava kuva.
Pian Melperi huolestui kuitenkin uudelleen runsaista uutisista naudan lihan käsittelystä ns. punaisena lihana. Nyt tekemästään laskelmasta valpastuneena Melperi on hyvin epätietoinen siitä, paljonko uutisissa on selvää tarkoituksen-hakuisuutta tai mitkä riskitekijät johtuvat puhtaasti länsimaisesta tavasta toimia ja elää. Tämän aiheen Melperi jättää kuitenkin asiaan vihkiytyneiden kertottavaksi. Omasta puolestaan Melperi pahoittelee kuitenkin sitä, jos moni suomalainen on Melperin - jo edesmenneiden - sukulaisten kautta kohdannut punaisen lihan aiheuttamia vaivoja tai on muuten ajautunut yliravitsemustilaan.
Samoin Melperi on huolissaan myös siitä, ettei hyvää suomalaista ravinnontuotantoa enemmän käytetä maapallon nälkää näkevän väestönosan hyväksi. Puhetta kyllä riittää - tekoja vähemmän. Tässä kohtaa Melperi haluaa mainita mm. ne kaksi - vai onkohan kysymyksessä yksi ja sama henkilö - pohjalaista viljelijää, jotka Afrikassa ja Pohjois-Koreassa perehdyttävät paikallisia asukkaita perunan siemenviljelyyn tavoitteena perunan laajempi tuotanto ruuaksi näissäkin maissa.
Ja lopuksi Melperi haluaa muistuttaa lukijaa siitä, että hän on sukulaistensa tavoin hyvä käyttämään nurmea merkittävässä määrin ravinnokseen; nurmea, joka on monissa osin Suomea hyvä kasvinviljelyn muoto. Siihen eivät kaikki pysty - ei ihminenkään. Onhan hänellä, Melperillä, neljä mahaakin. Ihmiselläkin kun on vain yksi.
Muistiin merkinneenä/MY
P.S. Tätä julkaisua 15.02.2019 kirjoitettaessa tulikin Ylen uutissivustolle juttu juupajokisesta karjankasvattajasta, joka jo omalla toiminallaan on osoittanut hiilineutraalin karjankasvatuksen olevan hyvin mahdollista ja yllä laskelman olevan siinä suhteessa täysin realistinen. Painotukset käytännön toimien ja laskelman välillä saattavat toki poiketa huomattavastikin. MY
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen, Eläkkeellä
Johdanto
Tämän blogin kirjoittaja lupaili aiemmin jättävänsä ilmaston muutoskeskustelussa mulli Melperin elämään omaa elämäänsä ja siirtyvänsä itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Mutta .....
Muutama päivä sitten tutkimuslaitos Sitra julkaisi taas pelkästään päästölaskelmiinsa perustuvia elämäntapasuosituksiaan, jotka esim. Melperin osalta viittaavat aivan johonkin muuhun kuin niihin olosuhteisiin, jossa Melperin elää osana suomalaista maataloutta.
Siksi Melperi haluaa edelleenkin kertoa elämästään, jossa ovat mukana päästöjen ohella sekä Melperin ravintoon että sen tuottamisen yhteydessä maahan tai muihin kasveihin sitoutunut hiili. Vain tarkastelemalla näitä kaikkia samanaikaisesti saadaan oikeansuuntainen kuva Melperin elämästä osana hiilen ja KHK-päästöjen kiertoa luonnossa.
Melperi
Tässä julkaisussa kerrataan ensiksi viime helmikuun päätelmä siitä, että Melperi on oikeastaan aika hiilineutraali otus. Sen jälkeen Melperi kertoo tässä nyt siitä, miten hän nyt muutaman kuukauden vanhempanakin – vajaat puolitoistavuotiaana - on edelleen ilmaston muutoksen suhteen paljon mainettaan parempi eläjä. Ratkaisevana syynä tähän on Melperin kokonaisvaltainen luontosuhde, jossa päivittäisen elämän kuuluvat nurmi- ja viljakasveista saatu ravinto ja toisaalta ilmastokeskustelun myötä julkiseen keskusteluun nousseet Melperin elintoiminnot – erityisesti ns. KHK-päästöt. Näistä KHK-päästöt ovat saaneet yleisessä keskustelussa niin merkittävän aseman, että ilmaston muutosta hillitseviä toimenpiteitäkin valitaan pelkästään päästöjen perusteella vaikka silloin uhkana ovat väärin valitut keinot.
Melperin viime helmikuun julkaisun kertausta
Viime helmikuussa Melperi siis kertoi, kuinka hänen elämästään oli koottavissa hiilen kierron suhteen varsin yksinkertainen taseasetelma hiilen sitoutuminen ja sen ilmaan palautuminen KHK-päästöt –myös metaani - mukaanlukien. Asetelma esitetään uudelleen kuvassa 1. Melperi on siinä noin vuoden ikäinen ja elopaino vaatimattomasti 270 kg.
Kuvassa 1 esitetään mullikka Melperin hiilitaseasetelma n. 0,5 ha:n pellolta ruokittuna vuoden ajalle. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (sininen) ja juuriston kasvu (vihreä) sekä oikaisutekijänä ns. lanta- & esikasvihyvitys (puna/harmaa).
KUVA1
Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot (tumma punainen), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (tumma vihreä, sis. myös. sitoutunutta hiiltä) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (kirkkaan punainen ja turpeella vaalean ruskea). Tase on näiden pylväiden erotus hiilenä (C-Ekv) mitattuna toisaalta pelkästään kivennäismaille ja toisaalta kaikille pelloille yhteensä; turvepeltojen vaikutus osuudellaan painotettuna. Molempien laskelmien mukaan pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi onkin koko hiilitaseeltaan aika hiilineutraali otus.
Melperi jatkaa kertomustaan
Nyt Melperi jatkaa kertomustaan muutaman kuukauden vanhempana ja noin 400 kiloa painavana nuorena nautana. Matkaa täysi-ikäisten sonnien painoluokkaan Melperillä on vielä ainakin 200 kiloa. Siksi tämä Melperin kertomuksen jatko sopii oikeastaan paremmin nuoren hiehon/lehmän mitoilla tehdyksi.
Syyn käsitellä hiilitasetta uudelleen antoivat kirjoittajalle alussa mainittu Sitran päästötutkimus ja ne yhteydenotot, joissa kysyttiin lisää tietoa naudan hiilineutraalisuudesta. Vaikka tutkimuksiin perustuvat tiedot asiasta ovat varsin hajanaisia, on kirjoittaja eri tutkimuslähteistä kokoamiaan tietoja ja kokemustaan käyttäen täydentänyt arviotaan nuoren naudan hiilitaseesta. Se esitellään jäljempänä omassa luvussaan. Sen perusteella kirjoittaja on entistä vakuuttuneempi siitä, että paljolti KHK-päästöihin - erityisesti metaaniin - perustuvat haitta-arviot antavat Melperin elämästä vääristyneen kuvan.
Kasvustojen kyky sitoa hiiltä vaihtelee paljon
Ennen kuin Melperi jatkaa hiilitaseen käsittelyä, kirjoittaja haluaa muistuttaa lukijaa erilaisten kasvustojen kyvystä kompensoida päästöjä sitomalla hiiltä. Sitä kuvataan muutamalla tyyppiesimerkillä kuvassa 2. Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston ja luonnonvaraisen kukkakedon lisäksi kolmen eri-ikäisen männikön vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Luvut ovat monille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että ilmaston muutoksen kannalta ovat merkityksellisiä myös hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät. Ilmaston muutoksen suhteen ne sisältävät paljon parempia mahdollisuuksia kuin pelkät päästörajoitukset konsanaan.
KUVA 2
Kuvan 2. kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä. Tämä on tosiasia, joka pitää muistaa, halusi sitä tai ei.
Toinen kuvaan liittyvä päätelmä on, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä.
Nuoren naudan hiilitase, jatkoa
Tämän jälkeen noin puolitoistavuotia Melperi jatkaa kertomustaan hiilitaseestaan. Ruokaa kuluu nyt aiempaa enemmän ja muitakin Melperin elämiseen liittyviä lukuja on kuvan 3 hiilitaselaskelmassa tarkistettu. Erityisesti Melperi on siinä keskittynyt omasta elämisestään kertyviin hiilitaseen hyvitys- eli bonustekijöihin. Niistä ovat merkittävimpiä lannan kasvubonus ja nurmen viljelykierrossa saatava - ns. paremman sadon esikasvibonus sekä nurmikasvien viljelyprosessissa maahan eripituisin jaksoin sitoutuva hiili.
KUVA 3
Kuvassa 3 esitetään noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin yhden vuoden hiilitaselaskelma 0,65 ha:n pellolta ruokittuna. Laskelma on tarkistettua jatkoa Melperin edelliseen julkaisuun helmikuulta. Laskelmassa ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät, hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat, eivätkä sen päätelmät merkittävästi eroa aikaisemmasta. Hiiltä sitovistaosista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) ja juuriston kasvu (punainen) sekä oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti). Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea). Tase (Kolmas hyvin matala pylväs) on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna. Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna. Kuvan oikeassa ylänurkassa olevassa kaaviossa näkyy miten kasvubonukset ja sitoutunut juurihiili korvaavat lähes kokonaan KHK-päästöjen vaikutuksen.
Näin pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi on edelleen aika hiilineutraali otus.
Kuvassa 3a Melperi täydentää aikaisempaa hiilitaselaskelmaansa vertaamalla ns. hyvitys- eli bonustekijöiden suuruutta KHK-päästöihin.
KUVA 3a
Sen mukaan kuvassa 3a esitettävän lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatava – ns. paremman sadon esikasvibonuksen (violetit) sekä juuristojen kasvun kautta maahan sitoutuvan juuristohiilen (vihreä) yhteisvaikutuksen voi arvioida kompensoivan kivennäismailla naudan KHK-päästöt (ruskea pylväs) kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %. (KHK-päästöt LUKE 2019 mukaan.) Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiillisia polttoaineita.
Kuvan 3a hyvitystekijöistä lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatavan - ns. paremman sadon esikasvibonuksen Melperi tietää olevan viljelijöille hyvin tuttuja.
Vähiten tutkimustietoa ja muutakin tietoa Melperillä on nurmiviljelmillä maahan sitoutuvasta juuristohiilestä. Sitä syntyy ja esiintyy viljelyvuorossa oleville nurmilohkoille ja osa siitä säilyy viljelykierrossa peltolohkoilla nurmivaiheen jälkeenkin – tosin ajan myötä vähentyen.
Tutkimustietojen rajallisuudesta johtuen Melperi tukeutuukin juuristohiilen määräarvioissaan myös jokaisen viljelijän havaittavissa oleviin viljelysmaan ominaisuuksiin. Tässä Melperin tiedoista lukijalle muutama maininta:
- Nyrkkisääntönä juuristoon sitoutuvan hiilen kokonaismäärän sanotaan nurmilla olevan ainakin puolet maanpäällisestä kasvustosta; parhaimmillaan jopa saman verran. Suurin osa siitä on mukana itse kasvuprosesissa, jossa se kyllä hajoaa ajan myötä, mutta hitaammin kuin esim. maanpäällinen korsisto.
- Eräässä tutkimuksessa vuosittain syntyvän juuristohiilen määräksi on nurmikasvustoilla mitattu lähes 1000 kg/ha/v.
- Osa syntyvästä juuristohiilestä jää maahan myös pitkäaikaisempaan muotoon, jonka määräarviona on esitetty 100-200 kg/ha/v. Luvuissa on oltava jotain perää. Mistä se ruokamulta, jossa hiilen määrä on tyypillisesti yhdellä peltohehtaarilla 100-200 tn, muuten olisi syntynyt.
- Ratkaisevaa tässä on, että viljelykierrossa nurmen myönteinen vaikutus ulottuu laajemmalle alalle (2..3-kertainen) kuin Melperi k.o vuonna ravinnokseen tarvitsee.
Mm. edellä kerrotuin tiedoin Melperi arvioi juuristomassasta jäävän maahan kestoltaan eripituisin jaksoin varovaisestikin laskien yhteensä noin puolet. Näin kuvan 3a kaksi hyvitystekijät eliminoisivat kivennäismailla naudan KHK-päästön kokonaan ja jos turvemaiden päästöt ovat mukana, yltäisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %:n.
Näin Melperi huomaa kertomuksensa lopuksi edelleen olevansa melko hiilineutraali otus. Ja edelleenkin pelkästään päästökaasuihin rajoittuvat julkaisut saavat Melperin epäilemään, että kysymyksessä on joko syvä tietämättömyys tai tarkoituksellinen harhaanjohtava viestintä.
Muistiin merkinneenä
Matti Ylinen
Kirjoittajan kommentteja:
1) Näiden Melperin kertomusten tarkoituksena ei ole ollut mitätöidä erilaisia, ilmaston kannalta sinänsä ansiokkaita päästötutkimuksia. Arvostan sitä työtä mitä tutkijat silläkin saralla tekevät. En kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiasiaa, että luonnon käyttäytymistä arvioitaessa - tässä tapauksessa hiilen kiertoa luonnossa - on koko prosessi otettava mukaan tarkasteluun. Melperin pari kertomusta ovatkin osoitus siitä, miten erilaisiin johtopäätöksiin tullaan tarkastelemalla koko hiilen kiertoprosessia tai vain osaa siitä.
Yli 70 vuoden luontokokemuksella tämän blogin kirjoittaja on taipuvainen pitämään Melperin kertomuksiin perustuvia johtopäätöksiä oikeina. Ainakin siinä on otettu huomioon merkittävimmät hiilen luonnonkiertoon liittyvät tekijät suomalaisen nautamullikan elämässä. Luvut toki voivat jatkossa tutkimusten myötä tarkentua. Tätä taustaa vasten kirjoittaja ei pidä oikeana eikä myöskään hyväksy sitä, että toimenpidesuositukset perustuvat vain osaan hiilen kiertoa - tässä tapauksessa paljolti KHK-päästöihin. Olisi masentavaa myöhemmin havaita, että esim. suurella metelillä ilmaston muutoksen johdosta kielletty naudanlihan käyttö ihmisen ravintoketjussa ei Melperin hiilineutraaliuden myötä saisikaan ilmastossa mitään muutosta aikaan.
2) On esitetty, että väestö pitäisi päästöjen vähentämiseksi keskittää kaupunkeihin. Tämänkin päätelmä rakentuu pitkälti vain päästöjen tarkasteluun. Silloin jätetään huomiotta se, että kokonaiset elinkeinoryhmät ylläpitävät kasvustojen kykyä sitoa hiiltä ja sitä kautta vähentävät päästöjen haitallista vaikutusta. Iso merkitys tässä on kasvustojen hyvällä hoidolla ja viljelyllä. Jos näin ei tehdä, tilalle tulee uhkakuva, että pellot muuttuvat kukkakedoiksi ja metsät museoituvat. Kuvassa 2 näkyi miten silloin hiilen sidonnassa menetetään paljon enemmän kuin päästöjen vähentämisessä voidaan koskaan saavuttaa. Siksi on tärkeätä pitää huolta myös hiilen sidonnan edellytyksistä. Ja pitää muistaa, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Tästä syystä viisaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa toimintatapaohjeet ovat puhtaalle kaupunkiväestölle täysin erilaiset kuin niille, jotka elinkeinojensa tai harrastustensa kautta sitovat hiiltä ja siten tasapainottavat ilmaston kaasupitoisuuksia paljon vahvemmin kuin päästöjen rajoittajat konsanaan. Aluksi hiilen sitomiseen riittää jo pieni tonttipuutarha.
.3) Lopuksi kirjoittaja haluaa muistuttaa, että tehtyjen laskelmien perusteet ovat peräisin suomalaista oloista eivätkä ne sellaisenaan sovi muualla käytettäväksi. Vastaavasti eivät muualla tehdyt arviot myöskään kuvaa suomalaisen naudan elinkaarta.
ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan. Puun korjuun ohjelmissa keskityttiin toiminnan seurantaan ja sen myötä yritystoiminnalle tärkeiden urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon. Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät tuotannon ohjauksen sekä tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä. Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.
Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät viereisessä kuvassa projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.
1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-) 
VISAKSET ovat ensimmäiset Suomessa kehitetyt, mittaustuloksen välittömästi laskevat puutavaran mittasakset. Saksien keskeinen kehittäjä oli insinööri Kalevi Visa (1937-2017) Tampereelta.
Kirjoittaja: Matti Ylinen
Kirjoittaja: Matti Ylinen
