Tähän julkaisuun olen koonnut joulutervehdykseksi otteita taidegraafikko Riitta Ylisen grafiikan teoksista usean vuosikymmenen ajalta aina 1980-luvulta alkaen. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.
Kuva 1. Pilvimatkaajat, etsaus v. 1992
Kuva 2. Seimen lapsi, etsaus v. 1988
Kuva 3. Juhlavalot kuntoon, etsaus v. 2010
Kuva 4. Valo loistaa pimeässä, pimeä ei sitä käsitä, etsaus v. 2010
Kuva 5. Viisaat matkalla, etsaus v. 1988
Kuva 6. Johtotähti I, etsaus v.1989
Kuva 7. Hilkan joulupuu, etsaus v. 1988
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille näihinkin kuviin tutustuneille toivottaa MY
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
Kokemukset auttavat ihmistä tuntemaan luonnon pelkkää tietoa syvemmin. Vahvimmat kokemukset ja tuntuman luontoon saavat ne, jotka hankkivat leipänsä ja muun toimeentulonsa pelloilta, metsistä, järvistä tai merestä. Heidän elämässään luontoon ei ainoastaan pistäydytä nauttimaan silloin kun huvittaa. Heille luonto on jokapäiväisen leivän lähde.
1. Johdanto
Jotta tämän blogin lukijat voisivat helpommin ymmärtää kirjoittajan aivoituksia, on tähän julkaisuun koottu kirjoittajan kokemuksia lähes 70 v. ajalta. Niiden tarkoitus ei ole esitellä itse kirjoittajaa, vaan niitä kirjoittajan kokemuksia, joihin on sisältynyt niin tiedettä kuin taidetta ja niin luontoa kuin tekniikkaakin. Ne vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä tässä blogissa julkaistaan luettavaksi.
2. Kokemuksina tiedettä, luontoa, tekniikkaa ja taidettakin
Kokemuksia 1. Maalaistalon poika.
Kirjoittaja kasvoi maalaistalon poikana ja eli lähes 20 ensimmäistä ikävuottaan monien ikätoveriensa tavoin - tämänpäivän luontotermein ilmaistuna - melko puhdasta luonnon kiertotaloutta. Siinä tulivat tutuiksi hevosten kera keväisin pellot ja kylvöt, kesällä heinänteko sekä elokuusta alkaen rukiin ja rehuviljan leikkuu ja puinti. Päivittäin hoidettiin lehmät ja lypsyt ja muuta karjaa. Ja karjan lanta ajettiin aikanaan ravinteeksi pelloille, mikä takasi kohtuullisen sadon seuraavalla kasvukaudella. Kaiken tämän tarkoitus oli vain saada pävittäinen leipä pöytään.
Kaupasta tuotiin tavallisesti vain kahvia, sokeria, suolaa ja hiivaa. Lähes kaikki elämisen aineosat löytyivät talosta - jos vain jaksoi tehdä tarvittavat työt, satovuosi oli suotuisa ja sai olla terveenä.
Vasta traktorin tulo mukaan päivttäisiin töihin vähän kevensi elämää, mutta ei se merkittävästi lyhentänyt työluetteloa. Samat tehtävät olivat päivän listalla – hevosia oli vain yksi vähemmän. Mutta ei tämä elämä ollut onnetonta. Tyytyväisyyden takeena oli kaiken tekemisen merkityksellisyys.
Kokemuksia 2. Opintoja ja metsällistä työelämää
1960–luvulla kirjoittajan kokemuspohja muotoutui täysin uudelleen, kun kirjoittaja lähti opiskelemaan metsätieteitä ja sen ohessa tilastomatematiikkaa Helsingin Yliopistoon. Tilastomatematiikkaan kuului tietenkin automaattiseen tietojenkäsittelyyn ja sen myötä tilastomatemaattisiin analyyseihin perehtyminen; mm. regressio- ja pääkomponenttianalyysit sekä erilaiset optimointimallit. Uuden tiedon innoittamana kirjoittajan moni yö kului Helsingin Yliopiston Töölön laskentakeskuksessa malleja laskien. Tietokoneet olivat silloin nuoria.
Siitä elämä jatkui metsäharjoittelujen sekä 1960..80-luvuilla metsätiedon (Metsäntutkimuslaitos) ja puunhankinnan merkeissä useissa suomalasissa metsäyhtiöissä, sellaisissa kuin Enso-Gutzeit Oy, Tehdaspuu Oy (omistajat Ahlström, Kaukas, Kymi, Tampella), Puulaaki Oy (omistajat Kyro, Nokia, Rosenlew, Serlachius ja Pohjan Saha), Serlachius Oy ja Metsäliitto. Tuolloin kirjoittajan päivittäistä elämää värittivät normaalien puunhankinnan työtehtävien ohella ja monesti niihin sisältyenkin tilastomatemaattiset ratkaisumallit, Ne olivat metsätietoon liitettynä kirjoittajan usein käyttämiä työkaluja.
Erikoisimmat kokemukset Puulaakin aikaan 1980-luvulla syntyivät siitä, että Puulaakin omistajina olivat juuri nuo edellä jo mainitut viisi metsäyhtiötä.
Varsinkin sateisina syksyinä puuvarastojen niukkuden hetkinä Puulaakiin kohdistui omistajien taholta vahvaakin painostusta puiden saamiseksi tehtaille. Kirjoittajan kohdalla olo oli kuin rengillä, jonka piti palvella samanaikaiseti tasapuolisesti viittä isäntää.
Omistajien suuntaan edellä mainittuja tilanteita helpottivat ja myös aidosti tasapainottivat puun ohjauksessa ja kustannusten kohdentamisen oikaisuissa uuden tietotekniikan mahdollistamat puunohjauksen säännöstö, kuljetusoptimoinnit ja yhteistyöhyödyn jakolaskelmat. Tärkeässä asemassa em. ratkaisujen kehittämisessä oli tuolloin myös matemaattisiin malleihin perehtynyt Arja Winter-Riikonen.
Tietojenkäsittelyn automatisoituminen oli avainasemassa myös silloin kun insinööri Kalevi Visa (1937-2017) ja blogin kirjoittaja monesti iltamyöhään saakka kehittivät Suomen ensimmäisiä automaattisesti laskevia puutavaran mittasaksia jossain Papinkadun kellarissa 1970-luvun Tampereella.
Kehittämistyön tulosta kuvaa seuraava ote Esko Pakkasen kirjasta ”Metsäherrojen mennyt aika”:
” Tietotekniikka ei jäänyt vain konttoreihin, vaan se tuli myös metsään. Ensiksi otettiin käyttöön elektroniset mittasakset, ”Visakset”, jotka Kalevi Visa kehitti yhdessä Matti Ylisen kanssa vuonna 1974. Niitä ryhdyttiin käyttämään tukkien mittauksen ja tehtailla tehdyn ”nappuloinnin” ohella myös pystymittauksissa.”
Kokemuksia 3. Mystem Oy -Yritysten ja tietojärjestelmien kehittämistä
Suomen metsäteollisuus eli 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä voimakasta rakennemuutosten – yritysfuusioiden tai yhtiöiden loppumisen - aikaa. Tämänkin julkaisun kirjoittaja joutui niissä mukaan yhteensä seitsemään yritysfuusioon tai yrityksen purkuun – jopa tehden muutamiin niistä valmistelevia taustalaskelmia.
Eräs metsäyhtiöiden keskinäistä asemaa kuvaavista puun hankinta-aluelaskelmista v. 1975 on viereisessä kuvassa.
Näissä rakennemuutoksen eri käänteissä kirjoittajalla oli samalla hyvä tilaisuus tehdä havaintoja hyvinkin erilaisista yritysilmapiireistä (-kulttureista) ja eri tavoin johdetuista yrityksistä.
Yksittäisessä perheessä em. muutosten aika merkitsi usein pitkiä työmatkoja tai toistuvia muuttoja paikkakunnalta toiselle.
Nämä ja edellä kerrotuissa tehtävissä kertynyt kokemus johtivat kirjoittajan v. 1987 perustamaan Mystem Oy:n, josta tuli yritysten toimintoja ja automaattisia tietojärjestelmiä kehittävä yrityksen. Mystem Oy on olemassa edelleenkin.
Pääpaino Mystemin toiminnassa on ollut koko ajan tietojärjestelmien kehittämisessä. Tiedollinen perusta sille syntyi jo 1960-luvulla ensimmäisten ohjelmakehitelmien myötä. Siitä on ohessa Fortran II-kielinen ote puiden kasvun laskennasta. Varsinainen tietokonealan kasvu pienissä yrityksissä perustui kuitenkin vasta henkilökohtaisten tietokoneiden (PC:t) tuloon markkinoille 1980-luvulla.
Mystemissä ohjelmistoja kehitettiin alusta alkaen PC:lle ja paikallisverkkoihin ja myöhemmin myös Internetiin erityisesti metsän ja metsäteollisuuden toimialoilla.
Yritysjärjestelyissä 1980-luvulla saadut kokemukset pitivät kuitenkin myös johtamis-näkemyksen kehittämistä mukana ohjelmistokehityksessä. Merkittävin tällainen ohjelmisto oli suuryritysten johtamiseen alue- ja piiritasolle tarkoitettu ”Puunhankinnan tuloslaskelma” 1990-luvun alkupuolella. Sen taustalla oli tuon ajan johtamisessa vahvistunut suuntaus itseohjautuvuuteen ja tiimityöskentelyyn. (Ks. viereinen kuva johtamisen keskeisistä elementeistä.) Ohjelmiston erityispiirre oli koota kovin hajallaan oleva alueen tai piirin toimintatieto suoraan muista tietojärjestelmistä ”yhden sivun A4-koosteeksi”. Tuon ajan tietotyökaluilla järjestelmän kehittäminen tähän suuntaan ei ollut aivan vaivaton työmaa.
Seuraava merkittävä ohjelmien ryhmä Mystemissä olivat erilaiset koneellisen puunkorjuun suunnittelu- ja seurantaohjelmat yrittäjille 1990- ja 2000-luvuilla. Niiden taustalla oli koko ajan ajatus kehittää yrittäjyyttä. Ohjelmisto käsitti kaikkiaan tusinan verran erilaisia ohjelmia urakoiden suunnittelua ja toteutusta. Toteutusvaiheen ohjelmat käsittivät tietojen siirtoa metsästä toimistolle sekä työsaavutusten seurantaa, urakoiden laskentaa ja niiden laskutustakin.
Nyt ohjelmistot ovat pääosin siirtyneet jatkajille. Mystemillä on edelleen hallussaan mm. koneyrittäjien urakoiden suunnittelua käsittelevä ohjelmisto Urakkalastu II.
Lisäksi Mystemillä on yrityskuvauksessaan erillistoimintona taidegrafiikan vedostaminen. Nimikkotaiteilijamme on taidegraafikko Riitta Ylinen, joka on Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen. Katso Riitan oma pientä kuvagalleriaa* OyMystem/Riittan kuvagalleriatai Suomen kuvataiteilijoiden esittelysivuilta Suomen kuvataiteilijamatrikkeli ja sieltä edelleen nimihaku. (Haun tulos näyttää heidän sivuillaan jäävän vähän piiloon.)
Kokemuksia 4. Kun aktiivinen työelämä on jo takanapäin
Tänään, kun aktiivinen työelämä on takana päin, kirjoittajan päivät kuluvat edelleen monien erilaisten askareitten merkeissä. Merkittävä rooli niissä on edellen luonnossa toimimisella.
Peltotyöt täyttivät kirjoittajan kevään ja syksyn vapaa-aikaa usean vuosikymmenen ajan vuoteen 1993 saakka. Silloin Suomen liittyminen EU:hun sai aikaan sen, että kirjoittajan yli 20 vuotta jatkunut maatalouden kuutamoviljely päättyi peltojen vuokrauksena naapurille.
Nyt askareet ovat jatkuneet enemmän metsän puolella. Hankintahakkuu tai taimikon perkaus ovat edelleen sopivaa hyötyliikuntaa ja sekä fyysisen että henkisen kunnon hoitoa.
Samalla on aina hyvä tilaisuus katsastaa mitenkä eri kokeilukohteet ovat viime aikoina menetyneet ja kehittyneet.
Maatilan vanhat rakennukset vaativat aina oman huolehtimisensa. Siitä ohessa kuva huopakaton uusimisesta v. 2009. Menossa on huoparullien vinssaus katolle. Vierailevana vinssaajana on Visaksien mittalaitekehittäjä, nyt jo edesmennyt insinööri Kalevi Visa
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen
”AKAT PELKÄÄ MAAILMAN LOPPUA JA MIEHET METTÄN LOPPUA”
Tässä blogin avausjulkaisussa kirjoittaja käsittelee syitä tämän blogin syntyyn. Taustalla ovat kokemus siitä, miten vaikea ilmastonmuutoksesta on saada puolueetonta tietoa ja miten hiilen kiertoa luonnossa käsitellään paljolti vain päästöinä aidon hiilitaseen asemesta. Yleisölle kerrotaan puolitotuuksia. Ja kuitenkin luonnossa on paljon luonnon itsensä sisältämiä mahdollisuuksia parantaa hiilitasetta.
Johdanto
Kuva 1. Taidegraafikko Riitta Ylinen: "Viisas suunnitelma"
Tämän jutun otsikon vanha sanonta ”Akat pelkää... ” on monesti palautunut kirjoittajan mieleen viime päivien ilmastokeskustelun myötä. Ei sen takia, etteikö otsikon tai ilmastokeskustelun sanoma olisi totta, vaan sen takia, että kirjoittajan mielestä keskustelu kuvaa hyvin aiheeseen liittyviä ihmisten tunnelmia, tunnelatausta ja jopa pelkoa.
Nämä kolme seikkaa yhdessä näyttävät ohjaavan itse asian käsittelyn aivan omituisille raiteille ja mikä pahempaa voivat tuottaa tavoitteittensa vastaisia toimenpiteitä.
Ilmaston muutoksista kiinnostuneena blogin kirjoittaja on myös tyytymätön tarjolla oleviin mahdollisuuksiin selvittää muutoksien tosiasiallista vaikutusta hiilen kiertoon luonnossa. Kirjoittaja on usean vuoden ajan etsinyt ja etsii edellenkin mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille (kunnat, maakunnat, koko Suomi, mutta ei koko maapallo) sopivaa hiilitaseen laskentamallia siinä onnistumatta. Hyvä sellainen on haussa edelleenkin. Ja saahan noita malleja tehtyä itsekin kertauksena vanhoista ajoista niin kuin tämänkin blogin kohdalla on tapahtunut.
Blogin synty
Ensimmäisen sykäyksen tämän sivuston synnylle antoi kuitenkin ns. perinteinen media, joka on ollut varsin nihkeä julkaisemaan ajan hengestä poikkeavia artikkeleita vaikka ne perustuisivat selviin havaintoihin ja tosiasioihin.
Sykäystä vahvisti Sitran kunnittaisista hiilidioksidipäästöistä teettämä tutkimus, jonka tuloksia esiteltiin mm. sanomalehti Ilkassa 16.10.2018. Tutkimuksen mukaan monet suurista kaupungeista olivat vähäpäästöisiä ja esim. luonnosta elantonsa saava Kurikka (Jalasjärvi ml.) oli maan suuripäästöisimpiä. Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan hiilen kiertokulun kannalta ovat monet kaupungit edelleen huomattava päästölähde, mutta Kurikka on tosiasiassa huomattava hiilinielu ja hapekkaan ilman tuottaja. Näin pelkästään päästöihin keskittynyt tutkimus vaikuttaa tarkoituksenhakuiselta puolitotuudelta.
Asiaa selvennetään jäljempänä kolmessa seuraavassa kuvassa 2a...2c, joiden lähtökohtana on jo edellä mainittu Sitran teettämä tutkimus.
Huomautus. Kaavioissa samoin kuin tekstissäkin käytetään tarkoituksella hiilidioksidiekvivalentin asemesta hiiliekvivalenttia, joka on moleyylipainoin mitattuna 27% hiilidioksidiekvivalentin määrästä.
Kuva 2a. Helsingin ja Kurikan kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt asukasta kohden v. 2014
Kuvassa 2a esitellään Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt ilman teollisuutta asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 mukaan. Kurikan lukuihin on lisätty keskimääräinen hakkuupoistuman vaikutus.
Kuva 2b. Helsingin ja Kurikan hiilitaseet kun tarkastelussa ovat mukana kasvillisuuden sitoma hiili ja hiilitase - asukasta kohden laskettuna
Kuvassa 2b on vertailuun lisätty edelliseen kuvaan verrattuna hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot edellenkin ilman teollisuutta ja asukasta kohden laskettuna v.2014. Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus.
Kuva 2c. Helsingin ja Kurikan koko hiilen sidonta, päästöt ja hiilitase koko asukaslukuun suhteutettuna.
Kuvassa 2c verrataan Helsingin ja Kurikan kuntien koko hiilen sidontaa, päästöjä ja hiilitasetta ilman teollisuutta kunnan asukaslukuun suhteutettuna v. 2014.
Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus.
Hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi muunnettuna ja päästökaupan 20,- eur/tn CO2-Ekv hinnalla hinnoiteltuna Kurikan positiivinen hiilitase merkitsisi – jos se olisi mahdollista - Kurikan asukkaille yhteensä 5,0 milj. euron vuotuista myyntituloa.
Lukijan mietittäväksi jääköön, onko pelkästään päästöihin perustuva mielikuva oikea ja riittävä tieto hyvien toimenpiteiden perusteeksi kaikkialla Suomessa.
Kirjoittaja ei myöskään ole ollut tyytyväinen ilmaston muutoksesta käydyn keskustelun sisältöön ja keskusteluissa tarjoittuihin toimenpide-ehdotuksiin. Blogin kirjoittajan mielestä huomio niissä on aivan liian paljon keskittynyt kasvihuonekaasupäästöihin. Vasta viime vuosina on hiilen sitoutuminen metsien, peltojen ja jopa soiden kasvustoon saanut enenevää huomiota ja sitä kautta laskettu hiilitase tullut toimenpide-ehdotuksien perusteeksi. Samoin elävästä kasvillisuudesta peräisin oleva biohiili tulisi selkeästi erottaa hiilitaseen tarkasteluissa fossiilisesta hiilestä. Vain näillä perusteilla voi kaavailla mielekkäitä kasvihuonekaasujen hallintaan tähtääviä toimenpiteitä. Ainakin kirjoittajan omalla kohdalla hiilen sitomiseen tähtäviin toimiin sisältyy paljon enemmän potentiaalia kuin pelkkien päästörajoitusten käyttöön.
Huomautus. Niin kuin kirjoittaja jo aiemmin totesi, valmiita hiilitaseen laskentamalleja on ollut vaikea saada käytettäväksi. Siksi taseita joutuu laskemaan itse. Epäilijöille, jotka mahdollisesti ihmettelevät moisten laskelmien syntymistä noin vain, haluan todeta näiden asioiden olevan kirjoittajalle tuttuja koko elämänuran pituudelta. Asiasta kiinnostuneille tulevat lähipäivinä tälle sivustolle omat julkaisunsa ”Kokemuksien kautta luonnon tuntemiseen” ja ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä”
Mitä tämä blogi haluaa kertoa.
Tässä blogissa käsiteltävät aiheet ovat yleensä lähellä luontoa ja metsää, mutta eivät muutkaan aihepiirit ole poissuljettuja. Samoin tulevilla julkaisuilla on monesti liittymä päivän yleisin puheenaiheisiin.
Laadittavilla kirjoituksilla ei ole itsessään mitään poliittista tavoitetta tai päämäärää, vaikka jutut joskus siltä saattaisivat näyttääkin.
Luontoa ja ilmastonmuutosta koskevissa kirjoituksissa halutaan tässä blogissa nostaa enemmän näkyville luonnon omaan kasvupotentiaaliin sisältyviä mahdollisuuksia pelkoa ja epävarmuutta herättävien rajoitusten jakauhukuvien asemesta. Ja vaikka metsien tärkeys suomalaisessa ilmaston muutostorjunnassa alkaa olla yleisesti hyväksytty asia, käsitellään metsää ja ilmastoa tässä blogissa yksinkertaisten kokemushavaintojen kautta.
Tässä blogissa rajoitutaan kuitenkin toistaiseksi vain suomalaisissa tai pohjoismaisissa olosuhteissa saatuihin kokemuksiin.
Kuva 3a. V. 1999 kylvetty ns. 1.5 sukupolven jalostusmännikkö ja 100 v. mänty kasvavat toistensa tuntumassa Jalasjärvellä.
Ensimmäinen tämän blogin esimerkki luonnon oman kasvuvoiman mahdollisuuksista tasapainottaa ilmastomuutosta on nähtävissä oheisessa kuvassa (Kuva 3a), jossa kaksi puusukupolvea - 100 vuotta vanha mänty ja nuori, noin 20-vuotias männikkö - kasvavat toistensa tuntumassa:
Kuinka moni tulee kuvaa katsoessan ajatelleksi, että jo parikymppinen männyn taimikko ylittää kasvuvoimassaan 100-vuotiaan männikön vuotuisen hiilensitomiskyvyn
Esimerkki jatkuu toisella jalostustaimilla istutetun, nyt jo 44 vuotiaan männikkökohteen kasvun vertailulla toisaalta samanikäisiin ja toisaalta 100-vuotiaisiin Keski-Suomen normaalimetsiin. Kaikkien näiden kolmen kohteen vuotuinen juokseva kasvu puuston ja maaston sitomana hiilenä esitetty kuvassa 3b.
Kuva 3b. Kolmen taustaltaan tai kehitysvaiheeltaan erilaisen männikön juokseva vuotuinen kasvu sidotun hiilen määräksi muunnettuna.
Kuvassa 3b verrataan perimältään tai kasvuvaiheeltaan erilaisteen metsiköiden juoksevaa vuotuista hiilensitomiskykyä toisiinsa a) jalostusmännikkö (Plusmännikkö) 30..45 vuotiaana b) vastaava samanikäinen normaalimännikkö ja c) jo 100-vuotiaaksi varttunut normaalimännikkö.
Kuva varmaankin puhuu puolestaan. Yhteenvetona kirjoittaja toteaa lyhyesti: Jos jo parikymppinen nuori taimikko juuri ja juuri ylittää vanhan metsän hiilensitomiskyvyn, ylittää se vanhan metsän hiilen sitomisarvot 15 vuotta myöhemmin kaksin- tai jopa kolminkertaisesti.
Edellä mainitut puustokohteet esitellään tarkemmin omassa julkaisussaan ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä”
Peltoviljelyn puolelta kasvuvoimasta huolehtimisen esimerkkinä mainitsen jokaisen maanviljelijän toki itsestään selvänä pitämän pellon ruokamultakerroksen hoidon pitämällä (apila)nurmea mukana viljelykierrossa. Siinäkin kasvatetaan maaperän ravinteisuutta, sidotaan hiiltä maahan joksikin aikaa ja hoidetaan maaperän rakenteisuutta. Tästäkin kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta.
Esiin otettujen esimerkkien kautta olen ensiksi halunnut kiinnittää lukijan huomion siihen, että yleisestä mediahälystä huolimatta hiilitaseen parantamiseen on käytettävissä monia myönteisiä keinoja. Niiden etsiminen ja niistä kertominen on yksi tämä blogin keskeisiä tavoitteita.
Silti on aina muistettava, että jokainen järkevä kasvihuonekaasupäästöjen rajoitustoimi myös parantaa hiilitasetta. Samaan tapaan kuin missä tahansa taloudessa menojen harkittu leikkaaminen parantaa tulosta. Ratkaisevassa asemassa on koko ajan kysynys: ”Sitooko kasvillisuus toimenpiteen seurauksena enmmän hiiltä kuin saman toimenpiteen johdosta vapautuu ilmaan?” Kokemuksiensa pohjalta kirjoittaja osaa arvioida arvioida, että moni yleisesti ehdotettu, päästöihin keskittynyt rajoitustoimi ei mitenkään takaa parempaa hiilitasetta.
Kuva 4. "Minäkö muka ilmaston muutoksen suuri syntipukki?"
Näillä näkymin julkaisuille on tulossa jatkoa sen mukaan kuin mielenkiintoa lukjoilla riittää. Tapetilla ovat mm. oheisen kuvan 4 vasikan kysymys: ”Minäko ilmaston muutoksen suuri syntipukki?” tai runsaasti mielipiteitä keräneen avohakkuukeskustelun johdosta ”Avohakkuissa on paljon hyvää, jotta niitä kannattaa jatkaa?”
Jälkijohdanto:
Tämä blogisivusto on osa OyMystemin laajempaa esittelysivustoa, joita ovat Mystem Oy;n omat kotisvut) - ->Mystemin omat kotisivut) ja niihin sisältyen mm. koneyrittäjien urakoiden suunnittelua käsittelevä OyMystemin ohjelmisto Urakkalastu II**) Tästä Urakkalastu II:n esittelysivuille
Riitta Ylinen: "Taivaan ja meren välissä"
Mystemillä on lisäksi erillistoimintona taidegrafiikan vedostaminen. Nimikkotaiteilijamme on taidegraafikko Riitta Ylinen, joka on Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen. Katso Riitan oma pientä kuvagalleriaa) OyMystem/Riittan kuvagalleriatai Suomen kuvataiteilijoiden esittelysivuilta Suomen kuvataiteilijamatrikkeli ja sieltä edelleen nimihaku. (Haun tulos näyttää heidän sivuillaan jäävän vähän piiloon.) Lisämausteena voi Riitan toihin tutustua hänen pienessä kotigalleriassaan) Tästä Riitta Ylisen kotigalleriaan
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen
Johdanto
Tämän blogin kirjoittaja lupaili aiemmin jättävänsä ilmaston muutoskeskustelussa mulli Melperin elämään omaa elämäänsä ja siirtyvänsä itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Mutta .....
Muutama päivä sitten tutkimuslaitos Sitra julkaisi taas pelkästään päästölaskelmiinsa perustuvia elämäntapasuosituksiaan, jotka esim. Melperin osalta viittaavat aivan johonkin muuhun kuin niihin olosuhteisiin, jossa Melperin elää osana suomalaista maataloutta.
Siksi Melperi haluaa edelleenkin kertoa elämästään, jossa ovat mukana päästöjen ohella sekä Melperin ravintoon että sen tuottamisen yhteydessä maahan tai muihin kasveihin sitoutunut hiili. Vain tarkastelemalla näitä kaikkia samanaikaisesti saadaan oikeansuuntainen kuva Melperin elämästä osana hiilen ja KHK-päästöjen kiertoa luonnossa.
Melperi
Tässä julkaisussa kerrataan ensiksi viime helmikuun päätelmä siitä, että Melperi on oikeastaan aika hiilineutraali otus. Sen jälkeen Melperi kertoo tässä nyt siitä, miten hän nyt muutaman kuukauden vanhempanakin – vajaat puolitoistavuotiaana - on edelleen ilmaston muutoksen suhteen paljon mainettaan parempi eläjä. Ratkaisevana syynä tähän on Melperin kokonaisvaltainen luontosuhde, jossa päivittäisen elämän kuuluvat nurmi- ja viljakasveista saatu ravinto ja toisaalta ilmastokeskustelun myötä julkiseen keskusteluun nousseet Melperin elintoiminnot – erityisesti ns. KHK-päästöt. Näistä KHK-päästöt ovat saaneet yleisessä keskustelussa niin merkittävän aseman, että ilmaston muutosta hillitseviä toimenpiteitäkin valitaan pelkästään päästöjen perusteella vaikka silloin uhkana ovat väärin valitut keinot.
Melperin viime helmikuun julkaisun kertausta
Viime helmikuussa Melperi siis kertoi, kuinka hänen elämästään oli koottavissa hiilen kierron suhteen varsin yksinkertainen taseasetelma hiilen sitoutuminen ja sen ilmaan palautuminen KHK-päästöt –myös metaani - mukaanlukien. Asetelma esitetään uudelleen kuvassa 1. Melperi on siinä noin vuoden ikäinen ja elopaino vaatimattomasti 270 kg.
Kuvassa 1 esitetään mullikka Melperin hiilitaseasetelma n. 0,5 ha:n pellolta ruokittuna vuoden ajalle. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (sininen) ja juuriston kasvu (vihreä) sekä oikaisutekijänä ns. lanta- & esikasvihyvitys (puna/harmaa).
KUVA1
Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot (tumma punainen), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (tumma vihreä, sis. myös. sitoutunutta hiiltä) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (kirkkaan punainen ja turpeella vaalean ruskea). Tase on näiden pylväiden erotus hiilenä (C-Ekv) mitattuna toisaalta pelkästään kivennäismaille ja toisaalta kaikille pelloille yhteensä; turvepeltojen vaikutus osuudellaan painotettuna. Molempien laskelmien mukaan pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi onkin koko hiilitaseeltaan aika hiilineutraali otus.
Melperi jatkaa kertomustaan
Nyt Melperi jatkaa kertomustaan muutaman kuukauden vanhempana ja noin 400 kiloa painavana nuorena nautana. Matkaa täysi-ikäisten sonnien painoluokkaan Melperillä on vielä ainakin 200 kiloa. Siksi tämä Melperin kertomuksen jatko sopii oikeastaan paremmin nuoren hiehon/lehmän mitoilla tehdyksi.
Syyn käsitellä hiilitasetta uudelleen antoivat kirjoittajalle alussa mainittu Sitran päästötutkimus ja ne yhteydenotot, joissa kysyttiin lisää tietoa naudan hiilineutraalisuudesta. Vaikka tutkimuksiin perustuvat tiedot asiasta ovat varsin hajanaisia, on kirjoittaja eri tutkimuslähteistä kokoamiaan tietoja ja kokemustaan käyttäen täydentänyt arviotaan nuoren naudan hiilitaseesta. Se esitellään jäljempänä omassa luvussaan. Sen perusteella kirjoittaja on entistä vakuuttuneempi siitä, että paljolti KHK-päästöihin - erityisesti metaaniin - perustuvat haitta-arviot antavat Melperin elämästä vääristyneen kuvan.
Kasvustojen kyky sitoa hiiltä vaihtelee paljon
Ennen kuin Melperi jatkaa hiilitaseen käsittelyä, kirjoittaja haluaa muistuttaa lukijaa erilaisten kasvustojen kyvystä kompensoida päästöjä sitomalla hiiltä. Sitä kuvataan muutamalla tyyppiesimerkillä kuvassa 2. Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston ja luonnonvaraisen kukkakedon lisäksi kolmen eri-ikäisen männikön vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Luvut ovat monille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että ilmaston muutoksen kannalta ovat merkityksellisiä myös hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät. Ilmaston muutoksen suhteen ne sisältävät paljon parempia mahdollisuuksia kuin pelkät päästörajoitukset konsanaan.
KUVA 2
Kuvan 2. kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä. Tämä on tosiasia, joka pitää muistaa, halusi sitä tai ei.
Toinen kuvaan liittyvä päätelmä on, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä.
Nuoren naudan hiilitase, jatkoa
Tämän jälkeen noin puolitoistavuotia Melperi jatkaa kertomustaan hiilitaseestaan. Ruokaa kuluu nyt aiempaa enemmän ja muitakin Melperin elämiseen liittyviä lukuja on kuvan 3 hiilitaselaskelmassa tarkistettu. Erityisesti Melperi on siinä keskittynyt omasta elämisestään kertyviin hiilitaseen hyvitys- eli bonustekijöihin. Niistä ovat merkittävimpiä lannan kasvubonus ja nurmen viljelykierrossa saatava - ns. paremman sadon esikasvibonus sekä nurmikasvien viljelyprosessissa maahan eripituisin jaksoin sitoutuva hiili.
KUVA 3
Kuvassa 3 esitetään noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin yhden vuoden hiilitaselaskelma 0,65 ha:n pellolta ruokittuna. Laskelma on tarkistettua jatkoa Melperin edelliseen julkaisuun helmikuulta. Laskelmassa ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät, hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat, eivätkä sen päätelmät merkittävästi eroa aikaisemmasta. Hiiltä sitovistaosista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) ja juuriston kasvu (punainen) sekä oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti). Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea). Tase (Kolmas hyvin matala pylväs) on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna. Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna. Kuvan oikeassa ylänurkassa olevassa kaaviossa näkyy miten kasvubonukset ja sitoutunut juurihiili korvaavat lähes kokonaan KHK-päästöjen vaikutuksen.
Näin pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi on edelleen aika hiilineutraali otus.
Kuvassa 3a Melperi täydentää aikaisempaa hiilitaselaskelmaansa vertaamalla ns. hyvitys- eli bonustekijöiden suuruutta KHK-päästöihin.
KUVA 3a
Sen mukaan kuvassa 3a esitettävän lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatava – ns. paremman sadon esikasvibonuksen (violetit) sekä juuristojen kasvun kautta maahan sitoutuvan juuristohiilen (vihreä) yhteisvaikutuksen voi arvioida kompensoivan kivennäismailla naudan KHK-päästöt (ruskea pylväs) kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %. (KHK-päästöt LUKE 2019 mukaan.) Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiillisia polttoaineita.
Kuvan 3a hyvitystekijöistä lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatavan - ns. paremman sadon esikasvibonuksen Melperi tietää olevan viljelijöille hyvin tuttuja.
Vähiten tutkimustietoa ja muutakin tietoa Melperillä on nurmiviljelmillä maahan sitoutuvasta juuristohiilestä. Sitä syntyy ja esiintyy viljelyvuorossa oleville nurmilohkoille ja osa siitä säilyy viljelykierrossa peltolohkoilla nurmivaiheen jälkeenkin – tosin ajan myötä vähentyen.
Tutkimustietojen rajallisuudesta johtuen Melperi tukeutuukin juuristohiilen määräarvioissaan myös jokaisen viljelijän havaittavissa oleviin viljelysmaan ominaisuuksiin. Tässä Melperin tiedoista lukijalle muutama maininta:
- Nyrkkisääntönä juuristoon sitoutuvan hiilen kokonaismäärän sanotaan nurmilla olevan ainakin puolet maanpäällisestä kasvustosta; parhaimmillaan jopa saman verran. Suurin osa siitä on mukana itse kasvuprosesissa, jossa se kyllä hajoaa ajan myötä, mutta hitaammin kuin esim. maanpäällinen korsisto.
- Eräässä tutkimuksessa vuosittain syntyvän juuristohiilen määräksi on nurmikasvustoilla mitattu lähes 1000 kg/ha/v.
- Osa syntyvästä juuristohiilestä jää maahan myös pitkäaikaisempaan muotoon, jonka määräarviona on esitetty 100-200 kg/ha/v. Luvuissa on oltava jotain perää. Mistä se ruokamulta, jossa hiilen määrä on tyypillisesti yhdellä peltohehtaarilla 100-200 tn, muuten olisi syntynyt.
- Ratkaisevaa tässä on, että viljelykierrossa nurmen myönteinen vaikutus ulottuu laajemmalle alalle (2..3-kertainen) kuin Melperi k.o vuonna ravinnokseen tarvitsee.
Mm. edellä kerrotuin tiedoin Melperi arvioi juuristomassasta jäävän maahan kestoltaan eripituisin jaksoin varovaisestikin laskien yhteensä noin puolet. Näin kuvan 3a kaksi hyvitystekijät eliminoisivat kivennäismailla naudan KHK-päästön kokonaan ja jos turvemaiden päästöt ovat mukana, yltäisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %:n.
Näin Melperi huomaa kertomuksensa lopuksi edelleen olevansa melko hiilineutraali otus. Ja edelleenkin pelkästään päästökaasuihin rajoittuvat julkaisut saavat Melperin epäilemään, että kysymyksessä on joko syvä tietämättömyys tai tarkoituksellinen harhaanjohtava viestintä.
Muistiin merkinneenä
Matti Ylinen
Kirjoittajan kommentteja:
1) Näiden Melperin kertomusten tarkoituksena ei ole ollut mitätöidä erilaisia, ilmaston kannalta sinänsä ansiokkaita päästötutkimuksia. Arvostan sitä työtä mitä tutkijat silläkin saralla tekevät. En kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiasiaa, että luonnon käyttäytymistä arvioitaessa - tässä tapauksessa hiilen kiertoa luonnossa - on koko prosessi otettava mukaan tarkasteluun. Melperin pari kertomusta ovatkin osoitus siitä, miten erilaisiin johtopäätöksiin tullaan tarkastelemalla koko hiilen kiertoprosessia tai vain osaa siitä.
Yli 70 vuoden luontokokemuksella tämän blogin kirjoittaja on taipuvainen pitämään Melperin kertomuksiin perustuvia johtopäätöksiä oikeina. Ainakin siinä on otettu huomioon merkittävimmät hiilen luonnonkiertoon liittyvät tekijät suomalaisen nautamullikan elämässä. Luvut toki voivat jatkossa tutkimusten myötä tarkentua. Tätä taustaa vasten kirjoittaja ei pidä oikeana eikä myöskään hyväksy sitä, että toimenpidesuositukset perustuvat vain osaan hiilen kiertoa - tässä tapauksessa paljolti KHK-päästöihin. Olisi masentavaa myöhemmin havaita, että esim. suurella metelillä ilmaston muutoksen johdosta kielletty naudanlihan käyttö ihmisen ravintoketjussa ei Melperin hiilineutraaliuden myötä saisikaan ilmastossa mitään muutosta aikaan.
2) On esitetty, että väestö pitäisi päästöjen vähentämiseksi keskittää kaupunkeihin. Tämänkin päätelmä rakentuu pitkälti vain päästöjen tarkasteluun. Silloin jätetään huomiotta se, että kokonaiset elinkeinoryhmät ylläpitävät kasvustojen kykyä sitoa hiiltä ja sitä kautta vähentävät päästöjen haitallista vaikutusta. Iso merkitys tässä on kasvustojen hyvällä hoidolla ja viljelyllä. Jos näin ei tehdä, tilalle tulee uhkakuva, että pellot muuttuvat kukkakedoiksi ja metsät museoituvat. Kuvassa 2 näkyi miten silloin hiilen sidonnassa menetetään paljon enemmän kuin päästöjen vähentämisessä voidaan koskaan saavuttaa. Siksi on tärkeätä pitää huolta myös hiilen sidonnan edellytyksistä. Ja pitää muistaa, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Tästä syystä viisaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa toimintatapaohjeet ovat puhtaalle kaupunkiväestölle täysin erilaiset kuin niille, jotka elinkeinojensa tai harrastustensa kautta sitovat hiiltä ja siten tasapainottavat ilmaston kaasupitoisuuksia paljon vahvemmin kuin päästöjen rajoittajat konsanaan. Aluksi hiilen sitomiseen riittää jo pieni tonttipuutarha.
.3) Lopuksi kirjoittaja haluaa muistuttaa, että tehtyjen laskelmien perusteet ovat peräisin suomalaista oloista eivätkä ne sellaisenaan sovi muualla käytettäväksi. Vastaavasti eivät muualla tehdyt arviot myöskään kuvaa suomalaisen naudan elinkaarta.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen
OyMystemin blogin avausjulkaisussa ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä” oli viimeisenä kuva, jossa kysyttiin mitä kuvan puulle on tapahtunut? Tulkinta jätettiin lukijan tehtäväksi. Tässä julkaisussa kerrotaan kuvan salaisuus.
Mitä kuvan puulle on tapahtunut:
Yhdessä OyMystemin avausjulkaisuista ”Luonnossa on kasvuvoimaa ja mukautumiskykyä oli viimeisenä oheinen kuva. Siitä kysyttiin ”Mitä tässä on tapahtunut?” Kuvan tulkinta ja selitys jätettiin lukijan tehtäväksi ja haluttaessa myös vastattavaksi.
Vastaus: Kuvassa on tavalliseen, miehen korkuisen mäntytaimen latvakasvaimeen vartettu sembramännyn oksan vuosiverso kuvattuna viime syksynä, 53 vuotta varttamisen jälkeen. Varttamisen teki tämän blogin kirjoittaja kotitilansa pihapiirissä vuonna 1965 kesäkuussa Metsänjalostusäätiön metsänhoitajan Lauri Kärjen Hyytiälässä pitämän, metsäpuiden jalostustekniikkoja käsittelevän koulutuspäivän jälkeen.
Kuva on otettu syksyllä v. 2018. Rungon paksuus on vähän yli 20 cm. Ohuempi tyviosa on siis suomalaista mäntyä ja paksumpi latvaosan alku sembramäntyä. Miksi paksuuksille on käynyt näin ei kirjoittajalla ole selitystä. Puiden liittymä on edelleen noin 1.5 m:n varttamiskorkeudella.
Toisessa kuvassa keskellä näkyy, miltä kyseineen puu näyttää nyt syksyisessä maisemassa. Siinä ovat suomalaisen männyn tyviosa ja sembramännyn latvaosa jatkaneet yhdessä kasvuaan tuon 53 kasvukautta.
Blogin lukijoista kuvassa kysytyn ilmiön - kahden puulajin varttamisen - on tunnistanut kaksi henkilöä; mm. Puulaakin ajoilta tuntemani Raimo Tapanainen Tampereelta tai oikeammin nyt Ylöjärveltä.
Kiitos vastanneille ja muillekin lukijoille mielenkiinnosta kuvan aiheeseen!
Siinä tulivat tutuiksi hevosten kera keväisin pellot ja kylvöt, kesällä heinänteko sekä elokuusta alkaen rukiin ja rehuviljan leikkuu ja puinti. Päivittäin hoidettiin lehmät ja lypsyt ja muuta karjaa. Ja karjan lanta ajettiin aikanaan ravinteeksi pelloille, mikä takasi kohtuullisen sadon seuraavalla kasvukaudella. Kaiken tämän tarkoitus oli vain saada pävittäinen leipä pöytään.
lähti opiskelemaan metsätieteitä ja sen ohessa tilastomatematiikkaa Helsingin Yliopistoon. Tilastomatematiikkaan kuului tietenkin automaattiseen tietojenkäsittelyyn ja sen myötä tilastomatemaattisiin analyyseihin perehtyminen; mm. regressio- ja pääkomponenttianalyysit sekä erilaiset optimointimallit. Uuden tiedon innoittamana kirjoittajan moni yö kului Helsingin Yliopiston Töölön laskentakeskuksessa malleja laskien. Tietokoneet olivat silloin nuoria.
Siitä elämä jatkui metsäharjoittelujen sekä 1960..80-luvuilla metsätiedon (Metsäntutkimuslaitos) ja puunhankinnan merkeissä useissa suomalasissa metsäyhtiöissä, sellaisissa kuin Enso-Gutzeit Oy, Tehdaspuu Oy (omistajat Ahlström, Kaukas, Kymi, Tampella), Puulaaki Oy (omistajat Kyro, Nokia, Rosenlew, Serlachius ja Pohjan Saha), Serlachius Oy ja Metsäliitto. Tuolloin kirjoittajan päivittäistä elämää värittivät normaalien puunhankinnan työtehtävien 
ohella ja monesti niihin sisältyenkin tilastomatemaattiset ratkaisumallit, Ne olivat metsätietoon liitettynä kirjoittajan usein käyttämiä työkaluja.
Erikoisimmat kokemukset Puulaakin aikaan 1980-luvulla syntyivät siitä, että Puulaakin omistajina olivat juuri nuo edellä jo mainitut viisi metsäyhtiötä.
Tietojenkäsittelyn automatisoituminen oli avainasemassa myös silloin kun insinööri Kalevi Visa (1937-2017) ja blogin kirjoittaja monesti iltamyöhään saakka kehittivät Suomen ensimmäisiä automaattisesti laskevia puutavaran mittasaksia jossain Papinkadun kellarissa 1970-luvun Tampereella.
Kehittämistyön tulosta kuvaa seuraava ote Esko Pakkasen kirjasta ”Metsäherrojen mennyt aika”:
rakennemuutosten – yritysfuusioiden tai yhtiöiden loppumisen - aikaa. Tämänkin julkaisun kirjoittaja joutui niissä mukaan yhteensä seitsemään yritysfuusioon tai yrityksen purkuun – jopa tehden muutamiin niistä valmistelevia taustalaskelmia.
Pääpaino Mystemin toiminnassa on ollut koko ajan tietojärjestelmien kehittämisessä. Tiedollinen perusta sille syntyi jo 1960-luvulla ensimmäisten ohjelmakehitelmien myötä. Siitä on ohessa Fortran II-kielinen ote puiden kasvun laskennasta. Varsinainen tietokonealan kasvu pienissä yrityksissä perustui kuitenkin vasta henkilökohtaisten tietokoneiden (PC:t) tuloon markkinoille 1980-luvulla.
Yritysjärjestelyissä 1980-luvulla saadut kokemukset pitivät kuitenkin myös johtamis-näkemyksen kehittämistä mukana ohjelmistokehityksessä. Merkittävin tällainen ohjelmisto oli suuryritysten johtamiseen alue- ja piiritasolle tarkoitettu ”Puunhankinnan tuloslaskelma” 1990-luvun alkupuolella. Sen taustalla oli tuon ajan johtamisessa vahvistunut suuntaus itseohjautuvuuteen ja tiimityöskentelyyn. (Ks. viereinen kuva johtamisen keskeisistä elementeistä.) Ohjelmiston erityispiirre oli koota kovin hajallaan oleva alueen tai piirin toimintatieto suoraan muista tietojärjestelmistä ”yhden sivun A4-koosteeksi”. Tuon ajan tietotyökaluilla järjestelmän kehittäminen tähän suuntaan ei ollut aivan vaivaton työmaa.
Seuraava merkittävä ohjelmien ryhmä Mystemissä olivat erilaiset koneellisen puunkorjuun suunnittelu- ja seurantaohjelmat yrittäjille 1990- ja 2000-luvuilla. Niiden taustalla oli koko ajan ajatus kehittää yrittäjyyttä. Ohjelmisto käsitti kaikkiaan tusinan verran erilaisia ohjelmia urakoiden suunnittelua ja toteutusta. Toteutusvaiheen ohjelmat käsittivät tietojen siirtoa metsästä toimistolle sekä työsaavutusten seurantaa, urakoiden laskentaa ja niiden laskutustakin.
Nyt askareet ovat jatkuneet enemmän metsän puolella. Hankintahakkuu tai taimikon perkaus ovat edelleen sopivaa hyötyliikuntaa ja sekä fyysisen että henkisen kunnon hoitoa.
mitenkä eri kokeilukohteet ovat viime aikoina menetyneet ja kehittyneet.
Maatilan vanhat rakennukset vaativat aina oman huolehtimisensa. Siitä ohessa kuva huopakaton uusimisesta v. 2009. Menossa on huoparullien vinssaus katolle. Vierailevana vinssaajana on Visaksien mittalaitekehittäjä, nyt jo edesmennyt insinööri Kalevi Visa
Kirjoittaja: Matti Ylinen
