Siirry sisältöön

1

Kuusen pihapiirin  suuresta tulipalosta kulunut 100 vuotta 9.5.2021

Pihakuusen aikaisemmissa  jutuissa on pariinkin otteeseen  viitattu pihapiirissä sattuneeseen, useita asuin- ja talousrakennuksia tuhonneeseen suureen tulipaloon. Tänään, 9.5.2021,  tapahtumasta on kulunut täsmälleen 100 vuotta. Siksi vielä uudelleen  muutama lyhyt kommentti pihakuusen vaiheista tällä hetkellä sekä  linkki sanomalehdessä tuolloin julkaistuun uutiseen tuosta  tulipalosta. (Sama uutisote on luettavissa myös tämän jutun lopussa.)
Linkki:-> Vuorenmaan_tulipalo_1921 

Vaikka otsikon tarkoittama pihakuusi,   joka tulipalon aikoihin oli noin parimetrinen, jouduttiin olosuhteiden pakottamana kaatamaan muutama viikko ennen viime  joulua, ei naapuruston mielenkiinto kuusen nykyvaiheita kohtaan ole  vähentynyt.  Selväähän on,  etteivät paksuimmat pölkyt mahdu markkinoille eivätkä  jouda myöskään haloiksi.

Kuva1.

Aktiivisimmin on tähän mennessä toiminut traktorillaan  kuusen kaatotalkoisiin  osallistunut  Reijo Harjunpää (Kuva 1, joulukuulta 2020 ja kuva 2 toukokuulta 2021) .

Varsin nopeasti hän sahaili  pari saamaansa talkoopölkkyä  tyylikkäiksi  tuoleiksi -  osin myös  tutustuakseen  järeiden pölkkyjen kuivumiskäyttäytymiseen ajan kuluessa. (Kuva 2)

 

Kuva 2.

 

 

Mielenkiinnosta pölkkyjen kuivumiskäyttäytymisen havainnointiin kertovat myös sahausurat tuolien selkänojissa sekä  etupuolella  että näkymättömissä takapuolella. (Kuva 2.)

 

 

 

Kuva 3.

Kirjottajan omat pölkyt sen  sijaan  odottavat kohtuullisen varjoisaan ja tuulettuvaan paikkaan siirrettynä kuorijaansa ja jatkokäsittelyä ennen nilan kuivumista ja toukkaesiintymiä. (Kuva  3, huhtikuulta 2021)
Ehdotuksia jatkokäsittelyksi on tullut karhuveistoksista järeisiin huonekaluihin. Nähtäväksi jää, mitkä vaihtoehdoista päätyvät myös toteutettaviksi.

Kirjoittamisiin
MY

LIITE. Vuorenmaan tulipalo 9.5.1921,
ote lehtiuutisesta 10.05.1921 Keskikylän Kyläkirjan (v. 1997) mukaan: 

"Hirvijärven kylässä palanut neljä asuinrakennusta, paljon ulkorakennuksia ja irtainta. 

Eilen aamupäivällä klo 11 aikaan syttyi yksinäisessä Hirvijärven kylässä Jalasjärvellä tuhoisa tulipalo, joka pani poroksi melkein koko kylän. Talokas Siimon Vuorenmaan pienemmässä asuirakennuksessa olevasta kansakoulun keittiöstä sai tuli jotensakin alkunsa  ja levisi  pian valtavalla voimalla sytyttäen lähellä olevat suuret  kaksikerroksiset  asuinrakennukset ja lukuisat ulkorakennukset tuleen. Sanottu Simon Vuorenmaan pienempi asuinrakennus paloi ensin perustuksiaan myöten. Sitten syttyi hänen omistamansa iso kaksikerroksinen asuinrakennus tuleen ja paloi kokonaan.  Pian syttyi palamaan ulkokartano ja Iisakki Vuorenmaan suuri kaksikerroksinen asuinrakennus, jonka yläkerrassa toimi kansakoulu vuokrahuoneissa. Koulun kalusto saatiin pelastetuksi.

Tuli levisi voimakkaan tuulen avulla yhä sytyttäen ja polttaen poroksi erään vanhan Marja-Mäki-nimisen vaimon asuirakennuksen. Samoin menivät poroksi talokas Jaakko Salmelan ulkorakennukset, mutta tupa saatiin pelastetuksi.

Kaikkiaan paloi raunioiksi neljä asuinrakennusta, niistä kaksi suurta kaksikerroksista ja kaksi pienempää, suuri määrä ulkohuoneita, latoja,navetoita, talleja ja yksi riihi. Siimoni Vuorenmaalta paloi kerrassaan kaikki, vaatteet, asunto, viljat, rehut, siemenperunat, vain eläimet saatiin pelastetuksi. Paljon irtainta omaisuutta, jota ei vielä ole ennätetty ottaa selvillekään, joutui tulen uhriksi.

Vahingot ovat laskettava useissa sadoissa tuhansissa, sillä palovakuutukset olivat aivan mitättömät,  ja suurin osa irtainta oli vakuuttamatonta. Rakennukset, mikäli olivat palovakuutetut, olivat pitäjän palovakuutusyhdistyksessä aivan mitättömistä summista, jotka eivät ollenkaan vastaa rakennusten arvoa.

Tulen irtipääsy huomattiin kyllä ajoissa, mutta ennenkuin riittävästi apuvoimia ehti saapua paikalle, oli palo saanut niin hirvittävän voiman ja laajuuden, ettää sammutustyöt edistyivät hitaasti. Ruvettuaan palamaan klo 11 aikaan, saatiin tulen valta rajoitetuksi vasta n. klo 4:n aikaan iltapäivällä, jolloin sen tuhot olivat jo suuret."

MY

 

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja, 
Maa- ja metsätilallinen,
Eläkkeellä

 

Julkaisujen opasteita ja linkkejä 09.05.2021

Pihakuusen tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta on 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuottaPIHAKUUSEN TARINA JATKUU

Muuten juttuja tällä  Mystemin sivustolla on julkaistu harvakseltaan jo  parin vuoden ajan siinä tahdissa kuin kirjoittaja on pitänyt aiheellisena tai muilta toimiltaan ehtinyt. Julkaisujen aihepiiri on ollut kovin vaihteleva eikä kirjoittajan omimmille alueille - metsään, metsäluontoon  ja metsätalouteen - ole päästy vielä paljoakaan.

Lukijoilta saaduista kysymyksistä ja kommenteista olen havainnut, että mielenkiinto eri juttuhin vaihtelee kovin paljon eivätkä lukijat, - jotka tietoisesti on pyritty rajaamaan  ystävä- ja kaveripiireihin - , oikein tiedä mitä juttua tavoittelisi luettavaksi. Siksi tähän "opasteita ja linkkejä" nimettyyn juttuun koottu  lyhyitä yhteenvetoja linkkeineen viime aikoina  kiinnostusta herättäneistä aiheista, jotka eivät kuitenkaan ole osoittautuneet vanhentuneiksi tai muuten ohieläneiksi.

1. Pihakuusen tarina jatkuu 9.5.2021
Kuva1. Pihakuusi syksyllä 2020.

Eräs Mystemin viimeisimpiä julkaisuja koskee yli satavuotiaan pihakuusen tarinaa kirjoittajan lapsuudenkodin puutarhassa. Tarina löytyy linkistä PIHAKUUSEN TARINAA KORONAVUONNA 2020 ja sille on jatkona juttu KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA Ens. julkaisut 22.12.2020

Tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta on 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuotta: PIHAKUUSEN TARINA JATKUU  Lisätty 9.5.2021

Kerrottua tarinaa voi vielä täydentää eräältä lukijalta tulleella tiedolla siitä, mitenkä toukokuun 9 p:nä v.1921  kuusen pihapiirissä sattuneen suuren tulipalon (mm. neljä asuinrakennusta) sammutukseen osallistunut sankoketju (ämpäriketju) ulottui  talolta läheiseen Hirvijärveen saakka ollen yhteensä noin 700 metriä pitkä.  Sammutusketjussa oli mukana  arviolta ainakin 500 ihmistä muusta sammutusväestä puhumattakaan. Palavia rakennuksia ei voitu kuitenkaan pelastaa. Huom! Tarkistus 20.04.2021. Matka palaneilta taloilta Hirvijärveen on noin 600 metriä ja sankoketjun väen määrän arvio vastaavasti noin 450 henkeä.

Kuva2. Pihakuusi pinossa

Tänään tuo yli satavuotias kuusi odottaa jatkokäsittelyä  pölkyiksi katkottuna.  Vuosirenkaista oli helposti laskettavissa, että edellä jo kerrotun suuren tulipalon aikoihin - nyt  toukokuussa täsmälleen 100 vuotta sitten -,  tarinan kuusi oli  likimain   kuvassa näkyvän suurimman pölkyn pituinen ja muutaman sentin paksuinen.   Sen jälkeen pituutta ehti tulla lisää lähes 30 metriä ja paksuutta  vajaan metrin verran.   Jatkokäsittelystä tiedetään melko varmana,  ettei pinon suurimpien pölkkyjen  tulevaisuus ole tulla käytetyksi polttopuina.

2. Blogin synnyn syitä
Kuva 3. Taivaan ja maan välillä.

Blogin kirjoittaja on ollut pitkään tyytymätön siihen mitenkä hiilen kiertoa luonnossa käsitellään paljolti vain kasvihuonekaasupäästöinä aidon hiilitaseen asemesta ja mitenkä vaikea ilmastonmuutoksesta on ollut saada puolueetonta tietoa. Tämä kävi ilmi myös silloin kun kirjoittaja etsi - usean vuoden ajan - valmista, mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille sopivaa hiilitaseen laskentamallia kuitenkin siinä onnistumatta. Siksi tavoiteltu laskentamalli oli valmistettava itse. Yksi sen tavoitteista oli osoittaa miten mielikuva hiilen asemasta luonnossa on erilainen, jos sitä kuvataan pelkkinä päästöinä tai vaihtoehtoisesti hiilen kiertoon perustuvina hiilitaseina. Näistä lähtökohdista syntyi blogin ensimmäinen varsinainen julkaisu:
BLOGIN AVAUS:”AKAT PELKÄÄ MAAILMAN LOPPUA JA MIEHET METTÄN LOPPUA” Ens.julkaisu 20.02.2019

3. Ilmaston muutos ja hiilen kierto luonnossa
Kuva 4. Minäkö ilmaston muutoksen suuri syntipukki?

Vuoden 2019 loppuviikkojen aikana julkisuudessa aktiivisena jatkunut ja myös suomalaista nautakarjan kasvatusta arvostellut päästökeskustelu antoi kirjoittajalle virikkeen palata tarkastelemaan hiilen luonnonkiertoa ja kokeilemaan uudelleen jo mainittuja hiilitaseiden laskentamalleja.   Pelkkien päästöjen lisäksi kokeilussa  olivat  mukana nautakarjan kasvatus ja peltoviljelyyn sisältyvä biologisen hiilen luonnonkierto - nurmiviljely mukaan lukien. Varsinainen tietoaineisto perustui taas suomalaisiin tutkimuksiin ja/tai kirjoittajan omiin havaintoihin 1950-luvulta alkaen.

Tarkastelujen tuloksena kootussa  Mystemin julkaisussa   "Paljon porua päästöistä .."  kirjoittaja kiinnitti huomionsa mm. siihen, että  pelkästään päästöihin perustuviin toimenpiteisiin sisältyy  useita riskejä.  Niillä on merkitystä varsinkin silloin kun päästökeskustelujen innoittamina suunnitellaan niin ihmisten käyttäytymistä kuin monia elinkeinoja rajoittavia toimenpiteitä. Eräs riski on siinä, että pelkistä päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä.   Kaikkiaan kasvustojen  ilmasta sitoma  hiili voisi  vähentyä enemmän kuin päästöt vähenevät.  Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden  vastaisesti päästöjen  nettokasvu.  Asiasta enemmän alla olevan linkin tarinassa.

Linkki aiheeseen: PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ – KUKA VEI VILLAT?
Ens. julkaisu 26.11.2019

4. Luonnossa on kasvuvoimaa
Kuva5. Plus-männikön kehitysvertailua

Jonkinlaisena metsätalouden harjoittajanakin  kirjoittaja hämmästelee kolmen 1970- ja 1990-luvuilla ns. 1.5- sukupolven jalostusmateriaalilla viljellyn männikön kasvuvoimaa. Vaikka näitä männiköitä ei ole monta, ovat ne selkeydessään olleet kirjoittajalle riittävä syy kertoa näistä havainnoista metsien uudistamista ja käsittelyä silmälläpitäen - avohakkuut ml. Samalla kirjoittaja on saanut muutaman havainnon luonnon kyvystä valmistautua muuttuviin olosuhteisiin.

Linkki aiheeseen: LUONNOSSA ON KASVUVOIMAA JA MUKAUTUMISKYKYÄ
Ens. julkaisu 24.01.2019

5. Mystem Oy:n historiikkia 1970-luvulta alkaen
Kuva 6. Mystemin ohjelmistoja puunkorjuuseen.

Blogin kirjoittajan elämänkaari  on 1960-luvulta alkaen sisältänyt tavalla tai toisella automaattiseen tietojenkäsittelyyn liittyvien tietojärjestelminen  ja tiekoneohjelmistojen kehittämistä, joka  tiivistyi kokopäiväiseksi työksi1980-luvulta alkaen omassa Mystem Oy -nimisessä yrityksessä.  Sen taustaa ja toimintaa  on kuvattu omissa julkaisuissaan, joihin pääsee parhaimmin linkin MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN  tai myös linkin  MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAN SISÄLLYSLUETTELO kautta.
Ens.julkaisut 25.01.2021

6. Vuoroaan odottavat julkaisut

Vuoroaan odottavat edelleen jutut 1) avohakkuusta ja jatkuvasta kasvattamisesta sekä 2) soiden asemasta luontoon sopeutuvassa elämisessä.

Jo tässä vaiheessa osaan sanoa, että metsästä tai suosta ei voi puhua yhtenä ainoana käsitteenä eikä toiminnasta niissä yhtenä yksikaavaisena toimenpiteenä. Jo lapsena tai viimeistään opiskeluaikojen Lapin viikoilla tai Hyytiälän suokursilla opin, että  metsä ja suo ovat maaperän rakenteisuuden, ravinteiden, kosteusolojen, valoisuuden sekä puu- ja muiden kasvilajien ja muiden luonnonolojen suhteen erilaisia kasvupaikkoja, joita on kymmeniä erilaisia.  Ja niin myös toimenpidevaihtoehtoja on monia. Siksi jätän aina kaikki pelkällä metsä tai suo maininnalla julkaistut toimenpide-ehdotukset omaan arvoonsa.

Ja vielä lopuksi alakoululaisen päästökeskeinen kysymys: "Missäs se hiili oli ennen kuin siitä tuli kivihilltä ja öljyä?"

Kirjoittamisiin
Matti Ylinen

 

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja,
Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä

 

 

1. JOHDATUS MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAAN

Suomen metsähistorian seura on kokoamassa automaattisen tietojenkäsittelyn (ATK) suomalaista metsähistoriaa ajalta, jona tietokoneita on tavalla tai toisella käytetty hyväksi metsätaloudessa ja -teollisuudessa. Pisimmillään ko. aikajänne yltää ainakin 1950-luvulle.  Tämä julkaisu liitteineen on yksi tarina   tuosta historiasta  sen näköisenä kuin asiat ja niiden taustat ovat 1970-luvulta alkaen kohdanneet kirjoittajaa ja  pientä tietojenkäsittelyn parissa toiminutta  yritystä, Mystem Oy.  Mystemistä on lyhyt tietoisku tämän johdantotekstin lopussa.*) 

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->

Suomalaisessa metsätaloudessa  automaattisella tietojenkäsittelyllä on vahva asema.  Tänään se mielletään yleisesti osaksi  metsäsuunnitelmien valmistusta ja metsäinventointeja tai myös  metsien käyttöön  liittyvien tapahtumien hallintaa.    Puunhankinnassa  taas tiedot  eri  toimintojen  kuten  puukaupan, puunkorjuun, puutavaran mittauksen  ja  kaukokuljetuksen tapahtumista  kootaan nykyään tietojärjestelmiin hyvinkin huolellisesti.  Niiden kautta tapahtumatiedot  ovat  alan ihmisille ja osin muillekin tarvittaessa käytettävissä.   Yritystalouden  näkökulmasta  metsätietojen tavanomaiseen käyttöön voi liittää  myös  erilaiset, pitkään jo käytetyt  kirjanpidon ja   tilinpäätösten tietojärjestelmät.

Kuva. Pystymittausta Visaksilla 1980-luvulla.

Edellä mainitut  käytännön metsätaloutta palvelevat tietojärjestelmät  eivät kuitenkaan  kata  koko  metsällisen tietojenkäsittelyn kirjoa. Tietojen käsittely  ei  ole rajoittunut vain päivittäisiin käytännön  työtehtäviin. Koko  tietokoneiden  olemassaolon ajan ovat  tekniikan  tarjoamat mahdollisuudet  olleet  edellä lueteltua  monipuolisemmat.   Ne ovat johtaneet  käyttäjänsä  erilaisiin  tietoselvityksiin tai muutoksiin  yritysten toiminnan johtamisessa ja ohjauksessa. Avaimet siihen ovat tarjonneet   ainakin 1960-luvulta alkaen  tietokoneiden  tuomat  mahdollisuudet  käsitellä tehokkaasti suuriakin tietomassoja ja  sellaisilla matemaattisilla menetelmillä, joiden käytöstä oli aiemmin voitu vain haaveilla.

Monissa puunhankinta-organisaatioissa 1970...-90-luvuilla tehdyissä   projekteissa käytettiinkin hyväksi näin lisääntynyttä  laskentatehoa.

Merkittävää  on myöskin ollut henkilökohtaisten tietokoneiden (PC)  yleistyminen  ja tietoliikenteen  nopea tekninen kehitys 1980-luvulta alkaen.  Niiden kautta muutos ei koskenut ainoastaan laitteita, vaan myös ihmisten omakohtaista tapaa toimia ja tehdä työtään.  Näille  tekijöille  yhdessä lisääntyneen laskentatehon kanssa  rakentui  myös  pienen tietojenkäsittelyn erikoisratkaisuihin keskittyneen yrityksen, alussa jo mainitun  Mystem Oy:n toiminta pitkälle 2000-luvun puolelle.  Asiasta tarkemmin luvussa:  ATK-ohjelmistokehittämisen puitteet Mystemissä->

 

2. TIETOKONEIDEN OMINAISUUKSIEN ERILAISIA KÄYTTÖMUOTOJA

Seuraavissa, vuosien 1970...2000 metsällisen työelämän kuvauksissa esitellään muutamia  tuolloin ajankohtaisia automaattisen tietojenkäsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia ja tietokoneiden ominaisuuksien erilaisia käyttömuotoja vuosikymmenten aikana.  Osa mahdollisuuksista toteutui jo noina vuosina ja osa ilmeni  muutosodotuksina  yritysten tai organisaatioiden toiminnassa.  Monet odotuksistakin  toteutuivat  ajan mittaan  vuosien kuluessa.

-  Tietokoneissa oli  laskentakapasiteettia jo 1970-luvulla. Vaikka tietojen välitys 1970-luvulla oli tähän päivään verrattuna vielä varsin vähäistä  voitiin tietokoneiden käyttöä hyödyntää mm. suuren laskentakapasiteettinsa kautta hyvinkin  monin eri tavoin.  Tilastomatemaattisista menetelmistä korrelaatio-, regressio-,  pääkomponetti- ja faktorianalyysit olivat  jo päivittäistä käytäntöä.  Analyyttisistä menetelmistä lineaarinen  ohjelmointi (optimoinnit) oli tuohon aikaan myös käytetty tietotyöväline. Nän matemaattisia menetelmiä käyttäen käsiteltiin tuolloin  mittaviakin tietoaineistoja  käytännön elämässä  paremmin havainnollistettavaan tai sovellettavaan muotoon. Niistä seuraavassa pari esimerkkiä.

Tällaisesta on tässä julkaisussa esimerkkinä mm. Tehdaspuu Oy:ssä 1970-luvun alussa  ns. Puujalka-projektina tehty selviytys toimialueen   puustosta, myyntikäyttäytymisestä ja sen mukaisista  hakkuumahdollisuuksista.    Tietokoneissa laskentatehoa jo 1970...80-luvuilla->

 - Johtamiseen omia tietojärjestelmiä. Johtamiselle on ainakin  suuremmissa yrityksissä ollut  tyypillistä johdettavien yksiköiden jatkuva laajentuminen.  Samaan aikaan  tietotekniikan kehittymisen myötä on kasvanut  johtamiseen tarjolla oleva tiedon määrä - aluksi tosin enemmänkin paperipinoina.   Päivittäisessä toiminnassa  lisääntyneeseen  tietomäärään oli kenen tahansa vaikea perehtyä siten, että toiminnan  kokonaisvaltaisen mielikuvan muodostus olisi ollut mahdollista.   Sen seurauksena monilla johtajilla oli jo  1970-luvun alussa  tietojenkäsittelyyn liittyvä odotus organisaation toiminnan  kokonaisvaltaisesta ja pelkistetystä kuvauksesta.  Silloin siitä käytettiin  nimitystä MIS.   (MIS =  management information system)   Asiasta on kirjoittajalla vahva  muistikuva mm. Tehdaspuun toimitusjohtaja Topi Heikkeröltä, joka useasti johtamisesta puhuessaan toi esille managementin (päällikköjohtaminen)  ja leadershipin (ihmiskeskeinen johtaminen)  ohella  MIS:iin liittyviä odotuksiaan.

Kului lähes  20 vuotta ennen kuin aiheeseen erikoistuneiden kehittäjien toimesta  alkoi  tarjolle ilmaantua varteenotettavia  ratkaisuja. Eräs sovellus niistä oli 1980-90 lukujen taitteessa Tehdaspuu Oy:ssä piiritasolle saakka tuloslaskelman muotoon koottava kuvaus  puunhankinnasta. Ks. linkit alla.
Johtamisen ja toiminnan ohjauksen tietojärjestelmiä->
Ohjelmistoja tuotannon ohjaukseen puutuoteteollisuudelle->

- Ennakointia toiminnan ohjaukseen. Eräs tietotekniikan ongelma  1970-80-luvuilla oli  tapahtumien raportointiin  tietojen valmistelusta ja käsittelystä  aiheutuva  viive,  jota kyllä pyrittiin pienentämään monin eri tavoin.  Koska raportit toteutuneesta toiminnasta kertoessaan kertovat  parhaimmillaankin vain menneestä ajasta, kaipasivat puukuljetuksista vastuussa olevat henkilöt erityisesti syksyisin ennakoivaa tietoa puunhankinnan  edistymisestä maastossa.  Tähän oli  vastaus  ensin Kyro-Rosenlevin metsäosastolla ja myöhemmin myös  Puulaakissa  käyttöön  otettu toimintaa ennakoiva  "Hankinnan toimintasuunnitelma "(HTS)  ensin manuaalisena ja myöhemmin ATK-järjestelmänä. Se piti sisällään hankintaa toteuttavien kenttähenkilöiden ennakkoarviot  lähiviikkojen  ja -kuukausienkin toiminnasta,  joista  sitten oli mahdollista koota aiheesta yhtiötason kuvaukset.  Johtamisen ja toiminnan ohjauksen tietojärjestelmiä, osa 4.4->

 - Tietojärjestelmiä myös PK-yrityksille.  Vielä 1990-luvulla oli tavallista, että tietojärjestelmät kehitettiin pääasiassa ns. isoissa tietokoneissa paikallisesti tai päätteiden ja linjayhteyksen kautta käytettäväksi. PK-yrityksille nämä ratkaisut  olivat  useimmiten liian kalliita.  Siksi  tietoautomatisointi oli näissä yrityksissä varsin verkkaista.

Mikrotietokoneiden  (PC:t) tullessa markkinoille 1980-luvulla sekä laitteet että ohjelmistot halpenivat niin paljon, että  toiminnan ohjaukseen ja seurantaan liittyviä ohjelmistoja oli mahdollista kehittää myös PK-yrityksille.  Tällaisen kehittäjän rooli oli myös  v. 1987 perustetulla Mystem Oy:llä, joka  erikoistui metsäteollisuuteen ja puunhankintaan tarkoitettujen tietojärjestelmien  valmistamiseen myös PK-yrityksille.

Yksi näistä tuotteista  oli  metsäkoneyrittäjille  puukorjuun kokonaisvaltaiseen seurantaan tarkoitettu KorjuuLastu- ohjelmisto 2000-luvun alussa. Osia tähän ohjelmistoon  oli kehitetty jo edellisellä vuosikymmenellä.
Toiminnan seurannan ja hallinnon ohjelmistoja->

- Yritysnäkemyksen ja yrittäjyyden kehittämistä. Metsäalalla kuten monilla muillakin aloilla päähuomio yrityksissä  kiinnittyy usein  hyvin vahvasti tuotannolliseen toimintaan. Itse yrityksen asema ja tarkoitus  jäävät vähemmälle huomiolle. Tietoteknisen kehityksen myötä kokonaisvaltaisten - sekä toiminnallisten että taloudellisten -  suunnittelulaskelmien valmistelu  helpottui 1990-luvulla  selvästi myös PK-yrityksissä.  Yrittäjyyden näkökulmaa selventämään tulivat tuolloin myös   puunkorjuu- ja muillekin koneyrittäjille  tarkoitetut  toiminnan  suunnittelun ja kannattavuuden laskentaohjelmat.   Sellainen oli myös  Mystem Oy:n kehittämä PC:lle sopiva laskentaohjelma Metsälastu v. 1994 ja sen eri versiot. Ohjelmaa   on myöhemmin on kehitetty edelleen, viimeksi v. 2017. Yritysnäkemyksen kehittämistä->

- Metsällistä työvälinekehittämistä. Tietoteknisten komponettien kehittyminen ja keveneminen teki 1970-luvulla  mahdolliseksi kehittää   maastokelpoisia työvälineitä mm. puutavaran mittaukseen tai muuhun  maastotietojen rekisteröintiin. Myöhemmän teknisen kehityksen myötä  mahdollisuudet valmistaa uusia työvälineitä vielä paranivat.  Näistä kirjoittaja ja Mystem Oy olivat aktiivisimmin mukana elektronisten puutavaran mittasaksien  - nimeltään  VISAKSET - kehittämisessä 1970...1990 luvuilla. Työvälinekehittämistä ja metsällinen opetusohjelma->

Aiheesta on  kirjoittajan toimesta koottu   Metsähistorian seuraa varten erillinen julkaisu nimellä   VISAKSIEN TARINAA 1973-1995->

 

3.  MAHDOLLISUUKSISTA MYSTEMIN TOIMINNAKSI

Koko tämän johdannon tarkoitus  on ollut kuvata lukijalle  sitä, kuinka Mystem Oy:n historia on  muotoutunut  taustanaan yhdistelmä  perustajiensa työelämäkokemuksia   ja  toisaalla  koko ajan kehittyvän tietotekniikan luomia mahdollisuuksia käsitellä tietoa uudella tavalla.   Siksi  julkaisussa  esitellään ensin 1970-1980 luvuilta ensin muutama  Mystemin aikaa edeltävä järjestelmä, joiden kehittämisessä kirjoittaja on ollut mukana keskeisenä tekijänä ja sen jälkeen koko joukko Mystemissä  kehitettyjä metsällisiä tietojärjestestelmia 1980-luvulta alkaen. Metsällisten aiheiden lisäksi  loppuun on lisätty  myös  lyhyet kuvaukset eräistä puun jatkojalostuksen sovelluksista, jotka myös  ovat olleet  Mystem Oy:ssä toteutettavana.

Edellä  oleviin johdannon  historiavälähdyksiin liittyen  kirjoittaja haluaa muistuttaa  lukijaa myös siitä,  että työelämäkuvaukset kertovat ajasta,  jolloin tietokoneet olivat ns. isoja tietokoneita ja tietoliikenne oli tähän päivään verrattuna hyvin vähäistä.  Matkapuhelut hoidettiin autoradiopuhelimilla (ARP) eikä henkilökohtaisia tietokoneitakaan  (PC) vielä ollut.  Samaan aikaan tapahtunut  tekninen kehitys  pohjusti  kuitenkin mahdollisuuksia  toteuttaa  jäljempänä kerrottavia tietojärjestelmiä  tai   pitää yllä odotuksia,  jotka vielä odottivat ratkaisuaan.  Tätä julkaisua kirjoitettaessa  v. 2020 useimmat niistäkin ovat toteutuneet.

  Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->

*) Tietoisku Mystem Oy:stä

 Mystem Oy on pieni yritysten toimintoja  kehittävä yritys, jossa  tietojärjestelmien kehittämisellä on ollut  keskeinen asema osana  yritysten kehittämistä. Tässä tarkoituksessa  Mystem on toiminut koko maassa  pienen, keskisuuren ja suuren teollisuuden järjestelmäkehittäjänä ja ohjelmatoimittajana - varsinkin sellaisten ohjelmien, joita ei saa valmiina kaupasta. Yhteistä tälle kaikelle on kuitenkin  ollut metsä ja siihen liittyvä teollisuus.

Mystem Oy on perustettu v. 1987 ja sen kotipaikka Seinäjoki. Pääosa osakkeista jakautuu yhtiön perustajan Matti Ylisen  ja muutaman muun yksityishenkilön kesken. Henkilökuntaa on ollut vaihtelevasti 2-5 henkilöä.

Kehitystyön myötä kertyi  Mystemille vuosien kuluessa  joukko erilaisilla  ohjelmisto-työkaluilla  kehitettyjä,  PC-työasemille,  paikallisverkkoihin ja Internet-verkkoon sopivia  ohjelma-tuotteita.  Tällä hetkellä  pääomistajan siirryttyä jo useita vuosia sitten  eläkkeelle  pääosa kehitetyistä  ohjelmatuotteista on siirtynyt liiketoimintasiirtoina jatkajille.

 

1

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja,
Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä.

 

 

VISAKSIEN TARINAA 1973-1995

1. Johdanto

Visaksien historia on suurelta osin VISAKSET-mittalaitteiden tamperelaisen kehittäjän, insinööri Kalevi Visan (1937-2017) historiaa.

1. Kalevi Visa ja ensimmäiset Visakset

Metsäalalle ja mukaan puutavaran mittauksen       kehittämiseen ja sen automatisointiin K. Visa joutui vähän vahingossa v. 1973 eräässä neuvottelussa puutavaran hakkuun monitoimikonekehittäjän Sakari Pinomäen luona. Tuolloin Pinomäki ja Visa hahmotettelivat yhdessä mittalaitetta PIKA-hakkuukoneisin. Metsällistä näkökulmaa samassa neuvottelussa edustivat metsänhoitajat Matti Ponsi ja Matti Ylinen Puulaaki Oy:stä. Seuraavat viikot kuitenkin osoittivat, ettei tietotekniikka ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä monitoimikoneen mittalaitteen rakentamiseen eivätkä palaverin jälkeiset toimet tuossa vaiheessa johtaneetkaan kehittäjiä läheisempään yhteistyöhön.

Sen sijaan K. Visa ja M. Ylinen pitivät tavallisten, mittaustuloksen automaattisesti laskevien puutavaran mittasaksien kehittämistä mahdollisena. Siitä alkoikin heidän yhteistyönsä syksyllä 1973, joka johti Metsätehon ideakilpailun voittoon v. 1974 ja edelleen ensimmäisen VISAKSET-mittasaksien tuotantosarjan valmistumiseen v. 1975.

2. Alussa oli ratkaistavana monta pulmaa

Ideakilpailun valmistelun ohessa K. Visa ja M. Ylinen jatkoivat aiemmin jo aloittamaansa automaattisten mittasaksien kehittämistä. K. Visa keskittyi itse mittalaitteen kehittämiseen ja M. Ylinen metsällisten näkökulmien sovittamiseen laitteeseen.

2. Visakset ensimmäisestä tuotantosarjasta v. 1974 tuotantosarjasta

Tämän päivän tietotekniikkaan verrattuna olivat ensimmäisten VISAKSIEN ominaisuudet varsin poikkeavat. Asiasta kiinnostuneille voisi tässä niistä todeta, että maasto- ja ns. militäärikelpoisten komponenttien saaminen oli hankalaa. Maastokelpoiset muistipiirit olivat vuorostaan kapasiteetiltaan niin pieniä, että laskentataulukot oli muunnettava matemaattisin käyrätasoituksin laskentakaavoiksi. Lisäksi aidot digitaaliset tietokoneiden keskusyksiköt kuluttivat muistipiireineen sähköä niin runsaasti, että akkujen paino olisi noussut käyttäjille kohtuuttomaksi. Siksi läpimitat ja muut mittaushavainnot rekisteröitiin aluksi sähköisin mitoin  - mittayksikkönään sähköjännitteen tai sähkövirran yksiköt - ja käsiteltiin pidempään jo tunnetuissa analogisen laskennan virtapiireissä.  Tarvittaessa lasketut analogiset mittausarvot muunnettiin jatkolaskelmia ja näyttöä varten digitaalisiksi (numeroiksi) A/D-muuntimilla - menetelmä, joka myöhemminkin takasi luotettavan ja tarkan puiden tai pölkkyjen läpimitan mittauksen. Näinkin ratkaistuna ensimmäisten Visaksien akut painoivat ainakin pari kiloa.  Siksi niille oli tarpeen oma kantovyö.

Metsälliset näkökulmat toivat myös pulmansa laitekehitykseen. Vaikka metsäalalla oli pari vuotta aikaisemmin siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa, tukit mitattiin kuitenkin useimmin perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja mittaustulokset muunnettiin laskennallisesti kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä eikä mitään latvamitan kuorivähennyksiäkään tehty. Tähän menetelmään sopvivia kuutiointitaulukoita ei tuolloin ollut kuitenkaan olemassa. Siksi laskentaa varten piti valmistaa kuoren päältä mitattuihn läpimittoihin perustuvat kuutiointitaulukot ja niitä vastaavat laskentafunktiot. Mm. tämä osa kehitystyöstä oli tämän artikkelin kirjoittajan tehtäviä.

3. Puutavarapinon kylkitiheyden tarkastusmittausta

Valmistuttuaan VISAKSET - kaikki em. erikoisuudet huomioidenkin - toteutti käytännössä sille asetetut tavoitteet. Sitä voitiin käyttää kaikenkokoisten puutavarapölkkyjen keskuskiintomittaukseen ja tukkien mittaukseen. Tarkastusvertailuissa VISAKSET tuottivat riittävän tarkkoja tuloksia. Ja tukkien ohuemmasta päästä kuoren päältä tapahtuvaan mittaukseenkin Metsäntukimuslaitos tuotti muutaman vuoden kuluessa (v. 1976) viralliset kuutiointitaulukot.
Teknisesti Visakset olivat siis kohtuullisen valmiit, mutta käyttäjät eivät. Kului varsin monta vuotta aina 1970-luvun loppupuolelle saakka, ennen kuin laitteiden käyttö yleistyi - ensiksi puutavaran tarkastusmittauksissa maastossa ja otantamittauksissa tehtailla.

3. VISAKSIEN mittalaitteista kehittyi tuoteperhe 1970-luvun lopulla

4. Pystymittauksen puidenlukua Visaksilla

Visaksien käytön hitaasta laajenemisesta huolimatta K. Visa jatkoi elektronisten mittalaitteittensa kehittämistä koko 1970-luvun loppuvuodet. Kehittämistä helpotti ja samalla edisti elektronisten tietokonekomponenttien ja pientietokoneiden ohjelmointikielien huima kehitys. Kaikki Visaksien kehitystyö perustui vahvaan, erikseen hankittuun asiantuntijaosaamiseen. Pöytätietokoneitahan (PC:tä) ei tuolloin 1970-luvun loppuvuosina ollut vielä yleisesti olemassa älypuhelimista puhumattakaan.

Niin vahva oli kuitenkin K. Visan usko kehitykseen, että v. 1979/1980 julkistettiin Visaksista kaksi uutta versiota; Visakset 10 pystypuiden mittaukseen (pystymittaukseen) sekä Visakset 20 kaadettujen runkojen ja katkotun puutavaran mittaukseen.

5. Tukkien jälkimittausta Visaksilla

VISAKSIEN siihen mennessä pienestä käyttäjäkunnasta huolimatta uskoa laitteiden tulevaisuuteen antoi K. Visalle myös nyt jo edesmennyt, kehittämisteknikko Veikko Pihlanen Tehdaspuu Oy:stä, joka näki Visaksille selvän käyttömahdollisuuden tuolloin varsin paljon käytetyssä leimikoiden pystymittauksessa.

Uusien, teknisiltä ominaisuuksiltaan parantuneiden laitteiden tietojenkäsittely toteutettiin RCA:n Cosmac 1800-sarjan mikroprosessoreilla. Ohjelmistot niitä varten tehtiin ensin ns. assembler-ohjelmointikielellä, mutta pian pääasiassa  FORTH ohjelmistokehitysympäristössä. Samat komponentit ja työkalut olivat käytössä - toki kehittyneemmässä muodossa - myöhemminkin seuraavalla vuosikymmenellä Visaksia kehitettäessä.

Visaksien mekaaniset osat olivat edelleen Visan oman yrityksen suunnittelua ja tuotantoa.

Ensimmäisen sukupolven Visaksiin verrattuna uudet Visakset 10 ja Visakset 20 edustivat jo tulossa olevaa, tietoa digitaalisesti käsittelevää aikakautta. Ne olivat aikaisempaa keveämmät,  käyttöalue oli laajempi eikä erillistä virtalähdekoteloa enää tarvittu. Käytettävyyttä paransivat myös aikaisempaa parempi laskentateho ja suurempi muistikapasiteetti sekä mittaustietojen tulostus paperille.

4. Aktiivisinta Visaksien kehitys oli 1980-luvulla

Uudelle vuosikymmenelle - 1980-luvulle - tultaessa Visaksilla oli vasta muutamia kymmeniä aktiivisia käyttäjiä. Uusien laitteiden myötä kiinnostus Visaksiin kuitenkin kasvoi ja ne alkoivat saada jalansijaa metsäpuolella erityisesti siellä, missä mittaustyö oli tekijöittensä kokopäivätyötä kuten pystymittauksissa metsässä ja tarkastusmittauksissa metsässä tai varastopaikoilla sekä puutavaravastaanoton otantamittauksissa tehtailla.

Vaikka Visakset olivat ostettaessa varsin arvokkaat, maksoivat ne yleesä - erillisen ylösottajan käydessä mittausryhmässä tarpeettomaksi - vähentyneinä palkkakuluina itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa tai enimmillään parissa vuodessa. Syistä metsäteknikko Veikko Pihlanen kertoi aikoinaan asiaa kuvaavan havaintonsa:
Jopa pystymittaksessa, jossa monessa paikassa käytettiin puiden luvussa ns. Pihlasen ylösottajasta vapaata yhdenmiehen naskali/kovelinkaulainta, Visakset sai suosiota. Vaikka molemmilla edellä mainituilla mittalaitteilla voitiin pystymittausta tehdä yksinkin, syyksi Visaksien suosioon Veikko Pihlanen kertoi, että laitteen ollessa sinänsä toimintavarma ja helppo käyttää taloudellisesti merkittävä syy laitteiden hankintaan oli kuitenkin se, että mittalaitteiden näytöt mahdollistivat hämärinäkin syyspäivinä täyden työpäivän ja että uudenaikaisten teknisten laitteiden tulo osaksi työtä motivoi myös innokkaita nuoria mittamiehiksi tuotosten parantuessa sitä kautta merkittävästi.

6. Otantamittausta tehtaalla

Visaksien kannalta laitteiden lisääntyvä käyttö piti yllä myös vahvaa kehitystyötä. Uudet laitversiot Visakset 11 pystymittaukseen ja Visakset 21 jälkimittaukseen valmistuivat vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Samalla laitteiden tekniset ominaisuudet paranivat. Muistitilaa oli aikaisempaa enemmän. Näyttö oli uusittu LED-näytöksi. Tulostus paperille oli nyt maastossakin mahdollista kevyellä lämpökirjoittimella ja tiedonsiirto muihin laitteisiin oli tehtävissä Visaksien omalla erillisellä RS232-sovittimella.

Oli selvää, että Visaksien kehittäminen muovasi myös K. Visan omistamaan yritykseen laitekehitykseen erikoistuneen työyhteisön, jossa oli uudenaikaisen tietotekniikan materiaalista ja ohjelmistopuolen osaamista. Sen keskeisiä henkilöitä olivat Visakset Ky:ssä ohjelmistokehityksessä Kari Hanski sekä laitevalmistuksessa ja huollossa Reijo Aho ja Marko Tanner.

Erikseen kannattaa myös todeta, että K. Visan automaatiolaitteiden valmistuksen osaaminen ulottui mittalaitteiden ulkopuolelle, joista tässä voi mainita paperikoneiden rullanvaihto-automatiikan ohjayksiköiden sekä vedenalaisen metallinpaljastimen valmistuksen ja toimitukset.

5. Visaksien kolmas laitesukupolvi kärsi 1990-luvun lamasta

Vaikka puun korjuun koneellistuessa jo 1980-luvulla oli selvästi nähtävissä, että metsissä tapahtuva puutavaran mittaus tulisi siirtymään hakkuukoneiden tehtäväksi, uudisti K. Visa tietokonekomponenttien kehityksen myötä Visakset-mittalaiteperhettä jatkuvasti 1990-luvun puolelle saakka. Uudistuksen tarkoitus oli edelleenkin tarjota mittalaitteita paljon mittauksia tekeville ammattilaisille pystymittauksiin, tarkastusmittauksiin ja tehtaiden otantamittauksiin. Uusi tarkastusmittausten ryhmä olivat monitoimikoneiden kalibrointimittaukset.

Kaikkiaan VISAKSIEN uudistukset sisälsivät suhteellisen pieniä teknisiä parannuksia. Näin uudistunut laitesukupolvi sisälsi seuraavat laitteet: Visakset 13 pystymittaukseen, Visakset 22 jälkimittaukseen ja molemmat edellä mainitut toiminnot sisältävä Visakset 13/23. Omana erikoisuutensa olivat Visakset 22M hakkuukoneiden mittalaitteiden kalibrointiin ja tarkistusmittauksia varten. Teknisesti laitteet sisälsivät siis lähinnä ohjelmistoparannuksia.

7. Meneillään on paperirullan pyöreyden tarkastus.

Oma erikoisuutensa olivat paperiteollisuuden tarpeisiin valmistetut Visakset paperirullien pyöreyden tarkastusmittauksia varten. Erikoista niissä oli pitkä selkäruoto ja mittauksessa 140 cm:n maksimiläpimitta

Visakset, jonka tuotevalikoima edusti monipuolisesti manuaalisen puutavaramittauksen tarpeita, ei kuitenkaan päässyt täysin hyötymään uusista laiteparannuksista. Syinä olivat jo mainittu puun korjuun koneellistuminen, kilpailevan laitetarjonnan lisääntyminen ja ehkä ratkaisevimmin 1990 alun talouselämän lamavuodet, joiden johdosta uusien Visaksien  toimitukset jäivät edellisiä laitesukupolvia vähäisemmiksi.

Syntyneessä tilanteeessa v. 1995 K. Visalla ei ollut enää mielenkiintoa uusien laiteversioiden kehittämiseen tai linjamuutoksiin omassa mittalaitekehityksessään. Purjehdus oli hänelle elämässä paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto.

Kaikkiaan erilaisia Visaksien versioita oli vuoteen 1995 mennessä  ehditty toimittaa reilusti yli 500 kpl.

MY/my 16.11.2020

 Siirtyminen Mystemin 1. Johdantoon 

1

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja, 
Toimitusjohtaja, 
Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä.

 

 

PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ   -  KUKA VEI VILLAT?

Julkaistu 12.11.2019  ja uudelleen 10.01.2020.
Tarkistettu 30.11.2020 tekstin ja kuvien ilmiasua; ei muita muutoksia

Vielä toukokuussa ennen jo päättynyttä kesää v. 2019 tämän blogin kirjoittaja suunnitteli jättävänsä hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt (jäljempänä KHK-päästöt) muiden käsiteltäväksi ja siirtyvänsä kirjoituksissaan  itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Kesän aikana  tehty vanhan hirsitalon kunnostus- ja kengitysprojekti on vuorostaan pitänyt kirjoittajan  lähes kokonaan poissa  tietokoneen äärestä.  Projektin aikana  kertyneet uudet havainnot  ja toisaalta  nyt viime päivinä (- vuoden 2019 loppuviikkoina-) julkisuudessa aktiivisena jatkunut päästökeskustelu on antanut kirjoittajalle syyn  palata aiheeseen vielä kerran.
Aluksi  kirjoittaja haluaa parin ilmastonmuutokseen liittyvän esimerkin kautta kerrata  kuinka  mieliämme  hallitaan julkisuuden osatotuuksilla.  Esimerkit kertovat siitä, miten hiilidioksidi- ja muihin KHK-päästöihin keskittynyt tutkimus ja viestintä antavat hyvin rajoittuneen kuvan hiilen kierrosta luonnossa.  Siksi  haluan täydentää päästöihin  keskittynyttä luontokuvaa kasvimaailman kyvyllä sitoa hiiltä hyvin monipuolisesti ja monissa eri tilanteissa. Asialla on merkitystä ja sitä ovat pitäneet esillä  mm. Seppo Lohtaja Ilkassa 16.08.2019 ja Maaseudun Tulevaisuudessa 21.08.2019 sekä Ilkka Herlin HS:n viikkojulkaisussa 41/2019
Sen jälkeen julkaisussa käsitellään enemmän karjaan ja peltoviljelyyn perustuvan biologisen hiilen luonnonkiertoa maassamme.  Vaikka em. toiminta tuottaa maassamme KHK-päästöistä vain suhteellisen pienen osan, on sen  tarkastelulla merkitystä juuri  nyt kun laajan päästökeskustelun innoittamina suunnitellaan niin ihmisten käyttäytymistä kuin monia elinkeinoja rajoittavia toimenpiteitä. Näihin monesti pelkästään päästöihin perustuviin toimenpiteisiin sisältyy kuitenkin useita riskejä. Eräs riski on siinä, että päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä.   Kaikkiaan kasvustojen  ilmasta sitoma  hiili vähenisi enemmän kuin päästöt vähenevät.  Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden  vastaisesti päästöjen  nettokasvu. Sen jälkeen voi vain kysyä ovatkohan päästörajoituksilla saavutetut tulokset  Suomessa lopuksikaan tyhjää parempia.

 

1. Tapaus A: Harhaanjohtavaa viestintää  päästöistä

Hyvän esimerkin harhaanjohtavasta viestinnästä ja  hiilen kierron rajoittuneesta tarkastelusta tarjoaa  Sitran kunnittaisista hiilidioksidipäästöistä teettämä tutkimus, jonka tuloksia esiteltiin yli vuosi sitten mm. sanomalehti Ilkassa 16.10.2018. Tutkimuksen mukaan monet suurista kaupungeista olivat vähäpäästöisiä ja mutta luonnosta elantonsa saava Kurikka (Jalasjärvi ml.) oli maan suuripäästöisimpiä.  Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan hiilen koko kiertokulun kannalta ovat monet kaupungit edelleen huomattava päästölähde, mutta Kurikka on tosiasiassa huomattava hiilinielu ja hapekkaan ilman tuottaja.(Kuvat 2a ja 2b)

Huomautus. Kaavioissa samoin kuin tekstissäkin käytetään tarkoituksella hiilidioksidiekvivalentin asemesta hiiliekvivalenttia, joka on moleyylipainoin mitattuna 27% hiilidioksidiekvivalentin määrästä.

Kuva 2a. Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 (Sitra) mukaan.

 

 

 

Kuva 2b. Helsingin ja Kurikan koko hiiltase. Tasetta laskettaessa  tämän jutun kirjoittaja lisännyt edelliseen kuvaan 2a kasvustojen hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot. Vihreä hiilitase:  +=nielu, -=päästöä)

 

 

Kuvassa 2a esitellään Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt ilman teollisuutta asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 (Sitra) mukaan. Kurikan lukuihin sisältyvät maa- ja karjatalouden päästöt ja siihen  on lisätty metsien keskimääräinen hakkuupoistuman vaikutus. Päästöjen keskinäinen suhde mukailee joka tapauksessa julkaistua tutkimusta.

Kuvassa 2b on Helsingin ja Kurikan koko hiilitase, joka on Helsingillä vahvasti negatiivinen ja Kurikalla positiivinen. Tasetta laskettessa on tämän jutun kirjoittaja lisännyt edelliseen kuvaan 2a kasvustojen hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot edelleenkin ilman teollisuutta kunnan asukasluvun mukaan laskettuna. Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus.  (+ = nielua,  - = päästöä).

Hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi muunnettuna ja päästökaupan 25,- eur/tn CO2-Ekv hinnalla hinnoiteltuna Kurikan positiivinen hiilitase merkitsisi – jos se olisi mahdollista - Kurikan asukkaille yhteensä 5,0 milj. euron vuotuista myyntituloa ja Helsingin asukkaille noin 50 milj. euron vuotuista kustannusta.

 

2. Tapaus B: Nautaeläinten suhde luontoon muutakin kuin  metaania

Tämänpäivän ilmastopäästöjä koskevalle viestinnälle on tyypillistä  kuvata   KHK-päästöjä päästökohde kerrallaan  täysin kokonaisuudestaan irroitettuna.  Tällainen päästöerä on myös lehmien ja muiden nautaeläinten kasvatuksen myötä syntyvä metaani. (Kuva 3a)  Sitä pidetään niin haitallisena, että  nautaeläinten kasvatuksesta ja maidon tuotannosta ja naudan lihan syömisestä pitäisi ilmaston takia kokonaan luopua.  Kuitenkin tässäkin tapauksessa päästöt ovat - ainakin Suomessa - osa laajempaa hiilen kiertoprosessia, jossa pääosa päästöjen hiilestä on sidottu ilmasta naudan ravintoon jo ennen kuin  kuin se on  naudasta takaisin ilmaan  hiilidioksidina tai muina KHK-päästöinä vapautunutkaan ja jolla monia myönteisiä vaikutuksia ilmakehän ja maaperän hiilitaseeseen.  Tätä kokonaisuutta kuvataan jäljempänä esimerkinomaisesti kuvissa  3a ..3b osana mullivasikka Melperin elämää.

Kuvassa 3a  kerrotaan  vajaan vuoden vanhan mullivasikan - nimeltään Melperi -  päästöistä siten kuin  julkisuudessa tavallisesti tehdään. Eli kerrotaan pelkistä KHK-päästöistä ja tässä kuvan 3a tapauksessa  pelkistä lihanautojen metaani- ja muista KHK-päästöistä. Hiilen kierto luonnossa on kokonaan ohitettu.

Kuva 3a.  Vajaan vuoden vanhan nautavasikan - nimeltään  Melperi -  suhde luontoon esitellään julkisuudessa useimmin  mittavina KHK-päästöinä, joista metaani on merkittävin.

 

 

Seuraavaan kuvaan 3b  on lisätty  joukko nautaeläimen koko hiilenkiertoon liittyviä, ilmasta hiiltä sitovia tai sitä vapauttavia tapahtumia, ja  esitellään  hiilenkiertoa noin puolitoistavuotiaan nauta  Melperin elämässä. Suomalaisissa oloissa siihen tarvitaan  vajaa hehtaari peltoa, josta kertyy ravinnoksi riittävästi heinää tuoreena ja kuivana sekä viljaa. Mukana kuvassa ovat siis kaikki keskeiset naudan elämiseen liittyvät,  hiiltä sitovat  tai päästöjä synnyttävät pienprosessit sekä  hiilitase. Oikeassa yläkulmassa näkyy miten muutamat Melperin kasvatukseen liittyvät tapahtumat käytännössä kompensoivat KHK-päästöjen (ml. metaani ) vaikutuksen lähes kokonaan.

  Kuvan 3b hiilitaselaskelmaan  on koottu merkittävimmät noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin   elämiseen liittyvät, ilmasta hiiltä sitovat  ja toisaalta päästöjä synnyttävät  osat sekä hiilitase. Oikeassa yläkulmassa näkyy, miten Melperin kasvatus käytännössä kompensoi KHK-päästöjen (ml. metaani ) vaikutuksen.

 

Kuvan 3b tasekaaviossa hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) ovat merkittävimpiä ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) sekä muina osina juuristo  (punainen) ja oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti), joita ovat mm.  lannan tuottama lisäkasvu ja nurmen viljelykierrossa  esikasvivaikutuksen aikaansaama  kasvun lisäys.
Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin naudan normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea).
Hiilitase (Kolmas hyvin matala pylväs) on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna.  Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna.

Kuvan 3b ylänurkassa esitettävässä KHK-päästöjen konpensointikaaviossa hiilitaseen kasvubonus (violetti) on  siis lannan kasvulisäys ja nurmen viljelykierrossa saatavan – ns. paremman sadon lisäys yhdessä.   Juuristojen kasvun kautta  sitoutuu vuorostaan juuristohiiltä (vihreä) sekä itse kasvuprosessiin että maahan pitkäaikaisempaan muotoon. Yhteensä hiiltä sitovat toiminnot  voivat kompensoida  Melperin KHK-päästöt kivennäismailla kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitysten kattavuus yli 90 % KHK-päästöistä.

Kaikkiaan kaavioista ilmenee, ettei naudan hiilitase ole pelkkiä päästöjä, vaan monien hiiltä sitovien ja vapauttavien osien summana se on käytännössä nolla. Näin KHK-päästöjen tuottajana pidetty nautaeläin onkin aika hiilineutraali otus

Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla olkisato tai  lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiilisia polttoaineita.

Tämänkin  esimerkin kautta jätän lukijalle mietittäväksi onko pelkästään joihinkin valikoituihin päästöihin perustuva mielikuva ilmastoasiassa oikea ja riittävä tieto toimenpiteiden perustaksi.

*) Lukijalle huomautetaan, että kirjoittajan tarkoitus ei ole arvioida pitäisikö ns. punaisen lihan syömistä tai maidon juomista vähentää tai kasvattaa. Sen jätän lukijan  harkintaan. Sen sijaan haluan tälläkin esimerkillä kertoa, miten erilainen kuva hiiliasetelmasta ja päästöistä syntyy, jos ilmiötä tarkastellaan hiilen koko kiertoprosessina eikä vain päästöinä.

 

3. Aktiivisella  viljelyllä on merkitystä hiilen luonnonkierrossa

Tyypillisessä päästöajattelussa - varsinkin peltoviljelyssä - viljelyn satotasolla ei katsota olevan  merkitystä. Se hiili, jonka kasvusto sitoo, vapautuu  päästönä satoa käytettäessä. Tarkasti ottaen näin ei ole. Sadon lisäksi viljelyssä hiiltä sitoutuu itse sadon lisäksi muuhun kasvustoon,  juuristoon ja maahan erilaisia määriä ja eripituisin ajanjaksoin.

Siksi tyypillisestä päästöselvityksestä poiketen  käsitellään tässä myös erilaisten kasvustojen kykyä sitoa hiiltä. Kuvaan  4.  on koottu muutama tyyppiesimerkki erilaisista kasvustoista hiilen sitojina.  Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston, luonnonvaraisen kukkakedon (punaiset pylväät) ja kolmen eri-ikäisen männikön (vihreät pylväät) vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Esimerkiksi nurmella kuvan noin 4,1 tonnia hiiltä/ha  vastaa hiilidioksidina noin 15 tonnia.  Tämä on selvästi enemmän kuin esim. suomalaisen keskipäästö noin 11 CO2-ekv tn/v.  Jo tyypillinen kesämökkitontti oikein hoidettuna sitoo ilmasta saman määrän hiiltä.

Vertailun vuoksi on kuvaan 4 lisätty myös luonnontilaan jätetyn kuivahkon kedon ja vanhan 100-vuotiaan mäntymetsän kasvupylväät verrattavaksi aktiivisesti viljeltyihin pelto- ja  metsäkasvustoihin.   Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä.

Kuva 4. Kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä.

 

Kuvan 4 luvut ovat useimmille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Heidän toimillaan myös hiilen sitominen kasvustoon on helpoimmin käytännössä mahdollista. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät ovat  päästörajoitusten ohella merkityksellisiä ilmaston muutoksen torjunnassa. Metsäthän on jo yleisesti tunnustettu hiilinieluiksi, mutta  ilmaston muutoksen suhteen kasvuisat nurmipellotkin sisältävät mahdollisuuksia, joita ei pitäisi tuhota huonosti harkituilla päästörajoituksilla.  Tästä muutamia näkökohtia:

1) Niin kuin  alussa jo todettiin, tyypillisessä päästöajattelussa pellon satotasolla ei katsota olevan merkitystä hiilitaseen kannalta. Se hiili, jonka sato sitoo, vapautuu  päästönä satoa käytettäessä. Tarkasti ottaen näin ei ole. Aktiivisessa viljelyssä koko kasvuprosessiin sitoutuu enemmän hiiltä kuin vajaatuottoisessa viljelyssä. Sato on vain osa sitä. Näin erityisesti nurmella. Sitoutuminen jatkuu niin kauan kuin viljelyä harjoitetaan.

2) Erityisesti  nurmiviljelyssä hiiltä sitoutuu juuristoon ja maahan sekä nopeasti hajoavaan että pidempiaikaiseen muotoon ja sekin on eräänlainen hiilinielu. Mistäpä se ruokamulta muuten olisi syntynyt.  Vuoroviljelyssä sitoutuva pinta-ala kertautuu vuosikertojen mukaan. Kaikkiaan sitoutuva määrä voi kompensoida huomattavan osan nautojen metaanipäästöstä.

3) Aktiivinen viljely ja satotason nosto pienentää viljelyssä tarvittavaa peltoalaa. Vapautuvan peltoalan voi käyttää lisäravinnon tuotantoon tai muuuntaa hiilinieluksi. Esim. hiilinieluksi muunnettuna  3000 kg/ha jyvä/rehusadolla kuiva-ainetta 10 %  satotason nousu lisää aktiivisella viljelijällä hiilen sidontaa yli viidenneksen naudan metaanipäästöön verrattuna kunhan muistaa mahdollisen lisääntyvän ravinnekuomituksen haitat.

4) Lanta ja nurmiviljelylohkojen esikasvivaikutus lisäävät aktiivisessa karjataloudessa luontaisesti satotasoa. Yhdessä  nurmien juuristojen ja maahan sitoutuneen hiilen kanssa nämä voivat kompensoida metaanipäästöt kokonaan. Vaikutusta voi vahvistaa olkien bioenegiakäytöllä tai lannan madättämisellä biokaasuksi.

5) Karjatalous ja nurmiviljely on varsinkin väli-Suomessa hyvä tapa tuottaa ruokaa. Nurmi kestää varsin hyvin pohjolan oloja väli- ja pohjoisessa Suomessa ja nautaeläin on hyvä nurmen/heinän  (tuorerehun) jalostaja ruuaksi.  Puhdas viljan viljely on sen sijaan aina altis halloille. Sen sai tämän blogin kirjoittajakin  kokea aktiiviviljelyaikoinaan useampaan kertaan. Ja todennäköisesti paljon puhuttu  ilmaston lämpeneminen vain syventää kylmän ja lämpimän ilman purkauksia pohjoisella pallonpuoliskolla. Niin ainakin tähän saakka on käynyt  Siitä kertoo myös viime elokuun alun halla Etelä-Pohjanmaan pelloilla. Sen muistavat ainakin monet etelä-pohjalaiset perunanviljelijät.

Tämä luku ja edellä luetellut kommentit ovat tässä julkaisussa mukana sen johdosta, että peltojen ja metsien kasvukunnolla on merkitystä hiilen sidonnan ja paremman hiilitaseen kannalta - kunhan vain jaksetaan tarkastella koko hiiliketjua.   Parempaa hiilitasetta tavoitteleva toiminta  ei edellytä luomuviljelyä.  Riittää kun käytetään  luonnossa itsessään olevaa kasvupotentiaalia ja  hiiltä vähän pysyvämmin sitovia  kasvuprosesseja.

 

4.  Päästörajoituksissa on  riskinsä

Blogin kirjoittaja on jo jonkin aikaa ollut huolissaan siitä, että monet maa- ja metsätalouteen kohdistuvat päästörajoitukset eivät ole viisaita  toimenpiteitä  ilmakehän hiilitaseen parantamisessa. Esimerkiksi pelkästään päästöihin perustuvien toimien yksipuolisuutta kuvaa lähes mantran aseman saaneisiin "naudan metaani" ja "punainen liha" liittyvä ilmastoriski.*)  Toisin kuin ylesesti kuvitellaan seuraa nautojen kasvatuksesta luopumisesta Suomessa  päästöjen vähenemisen asemesta todennäköisesti viljelyprosessien muutoksista johtuva päästöjen kasvu.   Se olisi seurausta  laaja-alaisesta  nurmikasvatukseen sitoutuneen hiilen purkautumisesta ilmakehään.

Päästöjen kasvun ohella luopuminen nautojen kasvatuksesta elinkeinona johtaisi leivän loppumiseen hyvin monesta - ei ainoastaan karjankasvattajien - pöydästä. Tilannetta voisi havainnollistaa seuraavalla hyvinkin mahdollisella tapahtumaketjulla tilanteessa, jossa nautakarjojen kasvatus ja ylläpito voimakkaasti vähenisivät - erityisesti väli-Suomessa: (Aiheluettelo ei ole tapahtuma- eikä tärkeysjärjestyksessä)

  1. Koko hiilen kiertoprosessi Suomessa muuttuisi monilla alueilla
  2. Päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka vähemmän sitoo hiiltä
  3. Viljelijöiden aktiivisuus ja mielenkiinto ammattiinsa vähenisi
  4. Kasvisadot pienenisivät
  5. Pellot jäisivät heitteille, - metsitys ei kaikkia kiinnosta
  6. Nurmet korvautuisivat joutopellolla tai metsittyisivät vajaatuottoisina
  7. Sidottu hiili vähenee enemmän kuin päästöt vähenevät
  8. Seurauksena päästöjen nettokasvu
  9. Päästörajoituksilla  ei saavuteta lopuksikaan tavoiteltua tulosta?

Viimeisenä tapahtumaketjuun pelkistyy kysymys: Saavutetaanko päästörajoituksilla tässä tapauksessa  tavoiteltu tulos?  On mahdollista, että seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden  vastaisesti päästöjen  nettokasvu. Sen jälkeen voi vain kysyä olivatkohan päästörajoituksilla saavutetut tulokset  Suomessa lopuksikaan tyhjää parempia. Jäljelle jäisi vain vanha viisaus: "Paljon porua - vähän villoja."

 

5.  Hyvin hiiltä sitovien kasvustojen viljely  onnistuu harvoin etänä 

Kirjoittaja on hyvin tietoinen siitä, että tässä julkaisussa käsitelty aihe hiilen sitoutumisesta ja päästöistä on varsin vähäinen  maapallon mittakaavassa ja maassammekin.  Mittavammat ja ylivoimaisesti suuremmat päästöt  syntyvät maassamme ja koko maapallolla fossiilisen hiilen käytöstä sen eri muodoissa. Tästä mahdollisesti myöhemmin lisää.

Koska tämän julkaisun tapahtumaesimerkit koskettavat kuitenkin huomattavaa määrää suomalaisia   pelloilla ja metsissä toimivia elinkeinonharjoittajia  ja harrastajiakin, haluaa kirjoittaja parilla loppukappaleella korostaa  näiden toimijoiden  merkitystä  ilmastonmuutoksen myönteisiä ratkaisuja haettaessa.

  1. Edellisissä luvuissa on parin esimerkin ja niihin liittyvien kommenttien kautta haluttu muistuttaa  mieliin kuinka yksipuolisia  pelkästään KHK-päästöihin  keskittyneet  rajoitustoimet ovat ja kuinka  aktiiviset viljelytoimet sisältävät  hiilidioksidin kasvustoihin sitomisessa  monia mahdollisuuksia. Niillä voidaan Suomessa vaikuttaa hiilitaseeseen  myönteisin keinoin jopa enemmän kuin rajoittavilla säännöillä tai suosituksilla. Aiemmin on jo  todettu myös, että aktiivisten keinojen käyttö  hiilitaseen hallinnassa  on  useimmin mahdollista vain pelloilla ja metsässä toimiville elinkeinonharjoittajille tai harrastajille.  Heidän roolinsa tässä asiassa tulisi aina muistaa juuri siksi. Muut joutuvat tyytymään  päästörajoitusten mukaisiin muutoksiin elämisessään.
  2. Toinen hyvään hiilitaseeseen tähtäävä päätelmä on, että hyvien hiiltä sitovien kasvustojen viljely ja ylläpitäminen vaatii  jatkuvaa tai ainakin määräajoin viljelijänsä aktiivisia toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä. Hyvien kasvustojen aikaansaaminen taas on  tietoa ja kokemusta vaativa taitolaji,  joka tarvitsee niin kuin tähänkin saakka aktiivisen ja ammattitaitoisen tekijänsä sekä pelloilla että metsissä - ei kuitenkaan ainoastaan luomuviljelynä. Moni muukin viljelymyoto voi johtaa hyvään hiiltaseeseen.

 

6. Paljon porua - vähän villoja

Lukija on varmaan jo odottanut vastausta jutun otsikon osaan: "- kuka vei villat?".

Siihen kirjoittaja toteaa yhteenvetonaan (muokattu 30.11.2019):    On hyvin todennököistä,  että monillakaan maaseutuelinkeinojen  päästörajoituksilla ei ole myönteisiä vaikutuksia  hiilitaseeseen eikä rajoitustoimilla siten saavuteta tavoiteltuja tuloksia.  Vanhaa sanontaa mukaillen yksipuolisilla päästörajoituksilla ei kerry villojaHän, joka keskittyy vain päästöihin, huomaakin lopuksi keritsevänsä vääriä lampaita. Luonto itse sen sijaan antaa mahdollisuuksia paljon parempaan.

Lukemisiin
MY

 

Lähdeaineisto: 
Tämä juttu sisältää  osia jäljempänä luetelluista, blogissa aiemmin julkaistuista artikkeleista.  Ne samoin kuin nyt julkaistu juttu perustuvat useisiin tutkimusjulkaisuihin, esitelmäaineistoihin ja luotettavina pidettäviin lehtikirjoituksiin sekä kirjoittajan kehittämään hiilenkierron/hiilitaseen noin 50 muuttujan laskentamalliin ja omiin kokemushavaintoihin aina 1950-luvulta alkaen:

1.  BLOGIN AVAUS:”AKAT PELKÄÄ MAAILMAN LOPPUA JA MIEHET METTÄN LOPPUA”
2. MELPERI, ILMASTONMUUTOKSEN SUURI SYNTIPUKKIKO?
3. MULLI MELPERI JATKAA KERTOMUSTAAN II

Kirjoittajan omaa, asiaan liittyvää kokemustaustaa on kuvattu artikkelissa:
4.  ”KOKEMUKSIEN KAUTTA LUONNON TUNTEMISEEN”

MY

4

PIHAKUUSEN TARINAA KORONAVUONNA  2020

Tämän tarinan kuusi syntyi  pihakuuseksi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja  kasvoi sen jälkeen yli 110 vuotta maalaistalon puutarhassa noin 15 metrin päässä kylätiestä - nykyään  paikallistiestä. Paksuutta sille oli kannolla kertynyt metrin verran ja pituutta lähes 30 metriä. Se ei ollut pitäjän suurin kuusi, mutta oli silläkin kokemuksistaan oma tarinansa kerrottavana.

Kuva 1. Pihakuusi syksyllä v. 2020. Puu kasvoi varsin reippaisiin mittoihin ja ylin oksasto oli  tiheää.

Suomen itsenäistyistymisen aikaan v. 9017 kuusi oli teini-iässä parin metrin pituinen hyväkasvuinen nuori kuusi. Kasvurenkaat kertoivat, että se oli silloinkin tuolla paikalla kasvanut jo useamman vuoden eikä sitä ollut tuolle paikalle ainakaan hiljattain siirretty.

V. 1921 toukokuussa  tuhosi tulipalo   kuusen pihapiirissä olleen kaksikerroksisen päärakennuksen ja  monia talousrakennuksia sekä samassa kyläyhteisössä olleet kolme muuta päärakennusta ja useita talousrakennuksia. Se oli tapahtuma, joka sai siihen aikaan laajasti julkisuutta. Niin saisi varmasti myös tänäänkin. (Vrt. "Keskikylän kyläkirja", sivu 91, Kirjapaino Raamattutalo 1997)  Pihakuusi selvisi tulipalosta ja sen jälkeisestä  rakennustyön vaiheista vahingoitta.

Tulipalon jälkeinen aika ja 1930-luvun talouslama  olivat epäilemättä talon isäntäväelle raskasta aikaa, mikä johti tilan omistajavaihtoon v. 1935 ja tämän jutun  kirjoittajan vanhempien muuttoon isäntäväeksi taloon. Vuosirenkaiden mukaan kuusi jatkoi tänä aikana kasvuaan hyvin voimakkaasti - olihan sen kasvupaikka osa talon puutarhaa.

1950-luvun lopulle tultaessa kuusi oli varttunut jo lähes 20 metrin pituuteen ja sen latvus oli - pienellä mäellä kasvaessaan - selvästi ympäristöään korkeammalla.  Sen panivat merkille myös mm. kottaraiset, jotka aina keväisin  ensimmäisenä kävivät vihellyksin ilmoittautumassa kuusen latvassa.

Vuosikymmenien aikana  kuusi jatkoi kasvuaan imien ravinteita ympäröivästä puutarhasta. Puutarhan sadot kyllä samalla tietenkin pienenivät niin, että   kasvimaa oli siirrettävä toiseen paikkaan. Tilalle tuli pelkkä nurmikenttä.

1990-luvulle  ja 2000-luvulle tultaessa ympäröivillä tiloilla tapahtunut karjatalouden väheneminen ja muutkin linnuston lajirakenteessa tapahtuneet muutokset ilmenivät kuusen kohdalla siinä, että kottaraisten vierailut kuusessa käytännössä loppuivat. Tilalle tulivat varikset ja monet muutkin isommat linnut. Niiden alkukesän vierailut kuusen latvassa näkyivät kuusen viimeisimpinä vuosina useina latvarangan vaihtumisina ja latvan hyvin tiheänä oksastona.

Kuva 2. Puun kallistuma itään oli selvästi havaittavissa.

Avoimen ja  paikallisesti  muuta maastoa ylempänä olevan  kasvupaikan myötä  kuusi koki varsin kovakouraisina etenkin länsi-luoteesta tulevat myrskyt - ne, joilla on ollut tilaa painavasti puhaltaa  Pohjanlahdelta saakka -  aina  vuoden 1978 Aarno-myrskystä alkaen siten, että sen runko on vähitellen kallistunut  kohti itää ja jäänyt lopulta pysyvästi kallelleen niin kuin kuvasta 2 on nähtävissä.

Kuvan 2 mukainen kallistuma ei puilla sinänsä ole harvinaista. Tässä tapauksessa aihetta vakavaan huoleen antoi kuitenkin idänpuolella noin 15 metrin etäisyydellä kulkeva paikallistie. Näkyvyys sillä kohta tiellä on huono ja törmäys päin kaatunutta puuta olisi  väistämätöntä kohtuullisellakin nopeudella ajettaessa.

Huolta lisäsivät  pari havaintoa puun länsituulten puoleisen juuriston kohdalla.  Aivan loppusyksysta  v. 2020 puun pääjuuria peittävälle nurmikolle ilmestyi yhden  pääjuuren suuntainen, usean metrin pituinen sienijono - todennäköisesti kuusen kumppaniksi sopivaa kuusenleppärouskua -  joka kertoi  mahdollisesta juurten vahingoittumisesta. Merkkejä samanalaisista  juurivauriosta saattoi kävelijä havaita  myös maaperän pehmeästi joustaessa jalkojen alla länsituulten puolella oksaston ulkoreunan kohdalla.

Juurivaurioiden lisäksi kirjoittajan mieltä askarrutti myöskin mahdollinen maannousema, tuo rungon lahovaurio, mikä sekin edistäisi puun kaatumista  muutaman metrin päässä kulkevalle paikallistielle. Merkittäviä ulkoisia merkkejä siitä ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Kasvukairakaan ei  yltänyt asiasta kertomaan kuin kolmannekseen rungon paksuudesta.

Huolta tämän kuusen kohdalla lisäsi naapurin  omasta puutarhastaan -  varsin viisaasti kyllä -  kaatamat muutamat varttuneet kuuset, jotka ennen kaatoa tuulen halkaisijoina  vaimensivat tämänkin puun kohtamaa myrskypainetta.

Kuva 3. Kuusi ja Markku Kiviluoma naapurikylästä, yksi SM-moottorisahauksen tuomareista, onnistuneen kaadon jälkeen.

Tässä tilanteessa kirjoittajalla ei ollut  muuta vaihtoehtoa kuin sopia ammattitaitoisen metsurin (Kuva 3) kanssa puun kaatamisesta  ja naapurin kanssa vetoavusta puun kaatamiseksi luontaisesta kaatamissuunnasta poikkeavasti. Poikkeavia tilanteita varten valmisteltiin toki huomautustaulut ohikulkijoille. Itse kuusen kaato tapahtui joulukuun alussa lopuksi aivan sovitusti ammattimetsurin ja kahden traktorin voimin. Toisella traktoreista haluttiin varmistaa toimenpiteen onnistuminen siinäkin tapauksessa ettei kirjoittajan pitkään käyttämättä ollut juontokalusto  olisi toiminutkaan odotetusti.

Puu mitattiin pian kaadon jälkeen. Asiasta kiinnostuneille  on jäljempänä  tiedoksi muutamia puun mittoja koskevia  tunnuslukuja  - likiarvoisesti kaadon jälkeen laskettuna:

Kuva 4. Kaadettu puu odottaa mittauksia.

Rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja pituus maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli yli 6 m3 ja paino yli  5  tn. Oksiston paino oli lähes 3 tn ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8 tn. Rungon kallistuma itään tielle päin oli  8 - 9 astetta. Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi jätän kuinka paljon tarvitaan vinssissä  vetovoimaa kaatamaan puu länteen päin.  Vetovinssin traktori oli tasamaalla 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m  korkeudella. Lukija voi ilmoittaa oman arvionsa esim. sähköpostiin pposti@mystem.fi

Pihakuusella on asujamistolle monesti oma symboliarvonsa, joka on nyt tämän pihakuusen osalta poissa. Mutta samaan tapaan kuin elämä jatkuu - ellei sitä liikaa yritetä  museoida   - löytyi tämänkin pihakuusen vallitsemassa pihapiiristä uusi pihapuu.

Kuva 5. V.1969 istutettu tammi jatkaa talon pihapuuperinettä.

Sellainen on nyt  v. 1969 istutettu tammi. Sen kirjoittaja toi tutkimusmatkoillaan Heinolan Nynäsistä, jossa ko. taimella silloisessa kasvupaikassaan  metsänreunassa  ei olisi ollut  mitään tulevaisuutta. Tammen kautta  voivat talon asujat jatkaa pihapuun tarinaa - jos niin haluavat - siihen saakka kunnes uudet, muutama vuosi sitten istutetut uudet kuuset ovat asujien mielestä symboliikaltaan pihakuusien arvoisia.

Kirjoittaja on otsikossa käyttänyt mainintaa "koronavuosi".  Tiedän, tai ainakin vahvasti luulen ettei kuusi koronaan sairastu. Korona onkin mainittu otsikossa  sen takia, että tässä kuvattu pihakuusen tarina ja sen  ajankohta jäisi jälkipolven  ja mahdollisesti muidenkin lukijoiden mieleen  muutenkin kuin pelkkänä vuosilukuna.

Kuva 6. Venla-tonttu ilahduttaa paappaa osallistumisellaan "joulukuusen hakuun" ja oli muuten sitä mieltä ettei kuusi mahdu tupaan.

Päätän tämän pihakuusen tarinan viereiseen jouluaiheiseen kuvaan (kuva 6.) "Venla-tonttu kuusen haussa". Siihen  liittyen kirjoittaja toivottaa jokaiselle tarinaan tutustuneelle lukijalle Hyvää Joulua 2020 ja Tulevaa Uutta Vuotta 2021. Mutta samalla haluan kiinnittää lukijan ajatukset joulun varsinaiseen sanomaan Riitta Ylisen  viime vuonna julkaiseman kuvasarjan kautta, joka sanoma on säilynyt 2000 vuotta:

KUVAVÄLÄHDYKSIÄ RIITTAN JOULUGRAFIIKASTA  

Ihmeellistä. Kuinkahan monen tämän päivän ihmisen - vaikka olisi kuuluisakin - sanoma on  miljoonien ihmisten mielissä kahden tuhannen vuoden kuluttua. Enpä usko, että yhdenkään.

Hyvää Joulua vielä uudelleen.
MY

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja,
Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä.

 

 

KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA

1. Kallistunut pihakuusi

Joulun aikaan pihakuusesta julkaistussa artikkelissa  (Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020)  kysyttiin kallistuneen kuusen kaadossa tarvittavaa vetovoimaa sitä  kallistuman vastaiseen suuntaan kaadettaessa. (Kuva 1)

Tarvittavan vetovoiman laskijoita ei ole tähän mennessä montakaan ilmaantunut,  joten  kerron tässä jutussa tietoni asiasta.

Kysymystä tehtäessä kerrottiin jo valmiiksi koko joukko kuusen mittoja. Seuraavaksi toistan mittaustiedot, tosin  osin  tarkistusmittausten jälkeen vähän muuttuneina. Muutokset eivä ole olennaisesti muuttaneet kysyttyä vastaustietoa.

Pihakuusen rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja  kannon korkeudelta 95cm. Puun pituus oli maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli  6,44 m3 ja paino   5,16  tn. Oksiston paino oli 2,98 tn  ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8,14 tn. Tosi oksaisen runkopuun tilavuuspainona käytettiin laskennassa 800 kg/m3.  Oksiston paino  laskettiin oksien lukumäärän ja  otoksesta  punnittujen oksien keskipainon kautta.

Rungon kallistuma viereiselle tielle päin itään oli  8 - 9 astetta.   Traktorin vetovinssi oli tasamaalla (po. tasakorkeudella) 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m  korkeudella. (Täsmällisesti sanottuna kannon katkaisukohdasta.)

Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi siis jätettiin kuinka paljon tarvitaan vinssissä  vetovoimaa kaatamaan puu kallistuman vastaisesti länteen päin.

2. Kuva kahdesta idearikkaasta kehittäjästä ja asioiden ratkojasta, Erkki Nenosesta Kiteeltä ja jo edemenneestä Kalevi Visasta jossain Utön ja Paraisten portin välillä v. 2009.

Nopein vastaaja oli Erkki Nenonen Kiteeltä (Kuva 2, vasemmalla), joka laski tarvittavan vetovoiman annetuilla tiedoilla samantien, mutta tarkkana havainnoijana  halusi lisäksi tietää vinssin vetopisteen korkeuden traktorissa sekä kaatokolon syvyyden. Aiheellisia kysymyksiä molemmat.

Kysmyksen ensimmäiseen osaan voi todeta, että vinssi oli traktorin perässä vähän myötämäessä (ei aivan tasamaalla) ja kantokin oli varsin korkea, niin laskelmassa vaijerin vetopisteen traktorissa katsottiin olevan samalla korkeudella puun kaatokohdan kanssa eikä siitä tehty mitään korjausta laskelmaan.

Kaatokololla sen sijaan on vaikutusta. Se kokoa ei tosin ollut ilmoitettu tekstissä, mutta se oli hyvin näkyvissä moottorisahamiehen kuvassa. Sen syvyydeksi mitattiin 21 cm ja  kaatokolon tukipuun (7 cm) keskietäisyys kannon keskeltä 23 cm:ksi   Kysyjän tekstistä kolon syvyys  oli kyllä jäänyt  pois  enemmän  epähuomiossa kuin tarkoituksella.

Ennen varsinaista kaadossa tarvittavan vetovoiman laskentaa laskettiin puun kokonaispainopisteen korkeus (runko+oksat), joksi saatiiin 9,8 m.  Rungon kallistumana käytettiin 8 astetta. Lisäksi laskettiin pitopuun  sijainnin vaikutus puun kallistumaan.  Tukipisteen siirtyessä kannon keskeltä kaatokolon pitopuuhun kallistumaksi saatiin  9,3 astetta ja puun painopisteen etäisyysdeksi pystysuorasta linjasta 1,61 m. (Kuva 3.)

3. Kallistuneen pihakuusen kallistumaa vastaan tehtävässä kaadossa tarvittava vinssausvoima, kaaviona

Yllä kerrotuilla tiedoilla  laskettiin pihakuusen kallistusvoimaksi 1,32 tn sekä vinssin vetokulman ja 10 m:n korkeudelle kiinnitetyn vaijerin     vaikutuksella korjatuksi vinssausvoiman tarpeeksi 1,42 tn.

Alunperin kysytty vetovoiman tarve  oli siis käytännössä 1,40 - 1,50 tn luokkaa. Luvusta puuttuu vielä mahdollinen pitopuun taivutusvastus, jota ei ole tässä erikseen laskettu. Erikseen voi myös todeta, että edellä kerrotusta laskennallisen tukipisteen siirrosta kannon keskipisteestä  kaatokolon tukipuuhun johtuva vetovoiman lisäystarve  oli yli 200 kp.

Loppukommentti : Kun kaatoa valmisteltiin, arvioitiin  vetovoiman tarpeeksi 1,50–2,00 tn kuusen vääntämiseksi varmuudella oikeaan suuntaan.

Kuva 4. Meneillään on kuusen kaadon tarkastus.

Vanhan Hakki-vinssin vetokyky oli ilmoitettu yltävän 3,00 tn saakka, mikä sitten riittikin hyvin ja kaato onnistui suunnitellusti vain metrin päähän pari vuotta sitten istutetuista  omenapuista. Tuulta ei ollut juuri lainkaan. Toinen traktori oli varalla varmistamassa jo vähän pidemmän aikaa käyttämättä olleen vinssauskaluston toimintaa.  Myöhemmin Venla-tyttö kävi sahansa kanssa tarkastamassa kaadon. (Kuva 4.)

Kirjoittamisiin

MY

 

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja,  Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä.

 

Jonkinlaisena johdantona tulevaan  kirjoittaja nosti tämän viimevuotisen metsäjutun blogin ensimmäiseksi julkaisuksi.   Julkaisussa kirjoittaja hämmästeli kolmen 1970- ja 1990-luvuilla ns. 1.5- sukupolven jalostusmateriaalilla viljeltyjen männiköiden kasvuvoimaa. Vaikka näitä männiköitä ei ole monta, ovat ne selkeydessään olleet kirjoittajalle riittävä syy kertoa näistä havainnoista metsien uudistamista ja käsittelyä silmälläpitäen. Samalla kirjoittaja on saanut muutaman havainnon luonnon kyvystä valmistautua muuttuviin olosuhteisiin.

1. Luonnossa on paljon mahdollisuuksia

Luonnon kanssa koko ikäni eläneenä jaksan toistuvasti ihmetellä luonnon itsensä selviytymiskykyä ja jatkuvaa muuntumista, jonka kautta luomakunta on selviytynyt ajasta toiseen. Tältä pohjalta en ole koskaan oikein ymmärtänyt luontoa yltiösäilyttävästi suojelevaa näkökulmaa – ikäänkuin luonnon konservoimista tiettyyn tilanteeseen. Kyllä luonto on aina ratkaisunsa hakenut.

Tällä kertaa ihmettelyn aiheena on tämän julkaisun johdannossa jo maintun jalostusmateriaalilla viljeltyjen metsiköiden kasvuvoima. Ainakin kirjoittajalle erityistä merkitystä on sillä, että kyseiset kohteet eivät ole aivan nuoria. Vanhin näistä on istutettu jo 1970-luvulla, mutta havainnoista pääsee kertomaan vasta nyt.  Metsäluonto ei elä mitään tertiaalitaloutta.

2. Luonnossa on kasvuvoimaa

Jalostusmännikkö, 44 vuotta
Hyvän opetuksen siitä, ettei metsäluonto elä tertiaalitaloutta kirjoittaja sai viime syksynä omalla metsäpalstallaan silmäilleessään v. 1976 istutetun, nyt 44 vuotiaan (taimet 1+1v) männikön hakkuutarvetta ja puita, joista suurimmat jo täyttivät reilusti tukkimitan. Puita katsellessani mieleeni tunkeutui kuitenkin aivan muu ajatus: ”Eihän tällä kasvupaikalla ja tässä iässä ole normaalisti tämän kokoista puustoa.” Havainto sai kirjoittajan selvittämään asiaa samantien vähän enemmän.

Otteita selvityksestä on tässä jäljempänä sanoin ja kuvin. (Siinä jalostusaineistolla uudistetuista kohteista  käytetään nimitystä plusmetsikkö tai plusmännikkö.)

"Metsikkö sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla ja on pinta-alaltaan vähän yli hehtaarin kokoinen. Kasvupaikkana se on Pohjanmaalle tyypillinen puolukka-mustikkatyypin sekoitus (VMT).
Kohde on istutettu 1976. Istutus tehtiin jo kerran vuotta aiemmin v. 1975 Metsänjalostussäätiön kasvihuonetaimilla, mutta kova pakkanen (-8*C) kesäkuun alkupäivinä v. 1975 nujersi karaistumattomat männyn taimet. Kohde istutettiin uudelleen v. 1976 Metsäjalostusäätiön Röykän taimitarhan valikoiduilla siemenviljelmän 358   1+1v. mäntytaimilla. Taimikko perattiin aikanaan, mutta kirjoittajan kiireisestä työelämästä johtuen metsikkö ei päässyt kehittymään aivan puhtaana männikkönä. Ensiharvennus tehtiin v. 2006.

Nyt v. 2018 oli siis uuden harvennuksen aika. Toimenpidettä valmistellessani mittailin vähän tuota 44 v. vanhaa puustoa, jossa paksuimmat puut olivat kasvaneet rinnankorkeudelta 23 senttisiksi ja ehtineet noin 20 metrin valtapituuteen. Iän ja metsikön kehityshistorian varmistaakseni kairailinkin muutaman puun kasvukairalla. Uteliaisuuttaani myös vertailin em. mittaushavaintoja tunnettujen metsäprofessorien Aarne Nyyssösen ja toisaalta Yrjö Vuokilan kasvu- ja tuotostaulkoihin 1950-1960 luvuilta.

Vertailussa saatoin todeta, että kohde, joka edustaa pikemmin Pohjanmaata kuin Keski-Suomea oli 44 vuodessa kehittynyt ainakin noin 55 vuotiaan männikön mittoihin eli tuon valikoidun istutusmateriaalin kehitys oli ollut ainakin viidenneksen joutuisampaa kuin luonnonmetsistä kerätyt kasvutaulukot antoivat odottaa. Puiden oksisto on kohtuullisen kevytrakenteista. Eikä puuaineksen tiheyskään – viimeisien vuosien sädekasvu noin 2,5 mm/v - viitannut mihinkään erityiseen höttöpuumäärään. Muutenkaan en keksinyt ko. kohteesta kasvupaikkana tai ravinteisuuden suhteen mitään erityisen poikkeavaa."

Kaksi jalostussiementaimikkoa 1990-luvulta
Lisää havaintoja jalostetun siemenaineksen kehittymisestä metsäksi kirjoittaja on saanut kahdesta v.1994 ja v.1999 kylvetystä mäntytaimikosta, joiden kehitysta kuvataan jäljempänä parin tekstikappaleen verran.

Viereisessä kuvassa esitellään vuonna kirjoittajan toimesta v. 1994 konekylvetyn n.s 1.5 sukupolven jalostusmannikön kehitystä. Sen siemenaines on peräisin metsänjalostussäätiön siemenviljelmältä 358. Männikkö on nyt 24 vuotias. Kasvupaikka on tyypillistä puolukkatyyppiä.
Puuston valtapituus on nyt noin 10 metriä, mikä parilla metrillä ylittää normaalimännikön taulukkokehityksen. Valtapuiden tyyppillinen rinnankorkeusläpimitta on 11-12 cm. Parin viimeisimmän vuoden pituuskasvu on ollut 5 dm/v. Paksuuskasvua ei ole mitattu.
Oksisto on suhteellisen kevytrakenteinen, oksakulma on suora.

Samantapainen kehitys on ollut kirjoittajan toisessa kuivahkon kankaan (VT) kylvökohteessa. Se on kylvetty v. 1999 ja sen siemenaineisto on peräisin samalta Metsänjalostussätiön viljelmältä kuin edellisessä kohteessa. Iältään se on nyt siis 19 vuotias ja ns. valtapituus on noin 7 metriä, mikä parilla metrillä ylittää vastaavat normaaliarvot. Sen juokseva vuotuinen kasvu on nyt pikaisen arvion mukaan 7-8 m3/ha/v, mikä sekin näyttäisi ylittävän normaalimetsän taulukkokasvun.

Molempien kohteiden pituuskehitys sijotettu vertailtavaksi viereiseen kuvaan.

Ilmastonmuutokseen liittyen voi edellä kerrotuista kahdesta nuoresta ja yhdestä keski-ikäisestä männiköstä todeta, että  jo parikymppisenä ne kasvuvoimassaan  ylittävät samanlaisen kasvupaikan 100-vuotiaan männikön kasvun ja viidentoista vuoden kuluttua vähän ne tekevät sen ainakin kaksinkertaisena.

Ja ilmaston muutoksen torjunnan kannalta voi tässä todeta myös, että  metsissä on mahdollista saada aikaan myöntesiä tuloksia selvästi yleisesti uskottua nopeammin pitämällä huolta kasvuvoimaisista nuorista metsistä.

Arvelen, että edellä kerrotun johdosta moni tieteilijä heittää epäilyksen varjon esitetyiile tuloksille ja jalostetun taimi- tai siemenmateriaalin käytölle metsissä yleensäkin.  Sen he tehkööt vapaasti. Havaintojen perusteella on kuitenkin varmaa, että kirjoittajan omia metsiä uudistettaessa käytetään aina vähintään risteytysjalostuksen kautta kehitettyä taimi- tai siemenainesta. Siihen nämä näytöt  riittävät kirjoittajalle  mainiosti.

Kloonatun taimiaineksen käyttö sen sijaan saa vielä odottaa kirjoittajan metsissä käyttöään. Ensimmäiseen kokeiluun voisi visakoivuistus olla sopiva kohde. Sillekin on luonnossa kyllä monta uhkaajaa, joista pahin taitaa myyrien tai hirvien asemesta olla ihminen. Naapurinikin visakoivuviljelmältä parhaat puuyksilöt varastettiin niiden päästyä hyvään visan tuottokuntoon.

 

3. Luonnossa on muuntelukykyä

Kirjoittaja on edellä kerrottuja metsikkökuvioita uudistaessaan pitänyt tapanaan tilata pieniä eriä muuta, tavallisesta poikkeavaa taimi- ta siemenaineistoa. Niiden mukana on tullut aina joitain yksilöitä, jotka nyt – kun niilläkin on ollut jo vuosia kavuaikaa - muistuttavat kirjoittajalle luonnon muuntelukyvystä. Eikä muuntelu tarkoita ainoasta kasvien ilmiasua vaan kaikkia niiden ominaisuuksia.

Mainituista poikkeusyksilöistä poimin tähän julkaisuun mukaan muutaman kuvan:

Viereisessä kuvassa on   käärmekuusen kaltainen muunnos kuusesta. Oksat ovat hennot ja kasvu kaikkiaan hidasta. Aivan putkena oksisto ei kasva, vaan lievää haaroittumista esiintyy.

Kuusi kasvaa alueella, johon istutettu pieni erä valikoitua kuusta. Kaikkiaan alueella kolme kuvan kaltaista yksilöä. Voivat silti olla paikallisestakin alkuperää.

(Kirjoittaja pahoittele kuvan heikkoa laatua, mutta pitää sen antamaa esimerkkiä tärkeänä. )

 

Seuravassa kuvassa on  Metsänjalostussäätiön viljelyaineiston mukana joskus 1970-luvulla tullut kuusi. Sen alkuperän on sanottu olevan jossain Pielisen suunalla, mutta näkyy tuo Pohjanmaallakin menestyvän.

Oksisto on selvästi kampakuusen oksistoa, mutta oksahaarojen tyyppi ja pituus viittaavat ominaisuuksiltaan riippakuusen suuntaan.

 

 

 

1990-luvulla kirjoittaja hankki jalostussäätiöltä  muutaman gramman siemeniä Suomen parhaaksi männyksi mainitun "Kanervan männyn"  viljelmältä.

Siemenet kylvettiin metsään merkittyyn paikkaan, jotka merkkaukset ovat nyt kyllä kadonneet. Paikka toki tiedetään likimäärin, mutta puita siellä ei voi yksilöidä kuin DNA-tutkimuksella.

Kuitenkin ennen kuin metsässä olevat merkinnät ehtivät kadota, kaksi tainta siirrettin pihapiiriin erikseen seurattavaksi. Oheinen kuva on näistä kahdesta taimesta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ne ovat varmuudella ns. Kanervan männyn jälkeläisiä.
Merkille pantavaa ovat suhtellisen kevytrakemtinen oksisto ja suora oksakulma.

Kasvua on vaikea vielä nyt arvioida, koska kasvupaikka on varsin suotuisa ja nuoret puut mahdolisesti siksi hyväkasvuisia.

 

Riitta Ylinen: Syyvyyksien puutarha

Kirjoittajalle edellä olevat kuvat muistuttavat, että  luonnossa lajin  geenistö pitää kombinaatioissaan ja mutaatioissaan sisällään yhtä lajin ilmentymää kohti ominaisuuksiltaan useita eri variaatioita. Eikä yhden ilmentymän kuolema ole välttämättä lajin loppu. Geenistön muunteluvoimassa piilee mahdollisuus kehitykseen. Asiaa on tällä kertaa ilmaistu taiteilijan   kuvassa ”Syvyyksien puutarha”.  Kuvan lähdeaineisto on peräisin aidoista merenpohjan valokuvista.

 

4. Mistä tässä kuvassa on kysymys?

Viimeisen kuvan tulkinnan ja selityksen jätin lukijan tehtäväksi:

Mitä tässä on tapahtunut?

Muutama lukija tunnisti ilmiön ja kommnetoi sitä.

Vastaus kerrottiin blogin  helmikuun/2019 julkaisussa.

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittamisiin
MY

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 2. ATK-OHJELMISTOKEHITTÄMISEN PUITTEET MYSTEMISSÄ

Mystem Oy:n  tuotteet ovat käsittäneet  1980-luvulta alkaen pääasiassa erilaisilla ohjelmistokehittämisen  työvälineillä  mikrotietokoneisiin,  paikallisverkkoihin ja myöhemmin myös  Internet-verkkoon valmistettuja  tietokoneohjelmistoja. Kaikissa niissä  on ollut tavoitteena ohjelmien käytöllä  tavoiteltavien toimintahyötyjen lisäksi   käyttäjilleen hajautettu tietokoneen omatoiminen käyttö.  Sitä edistivät  PC-laitteiden ja niihin sopivien ohjelmistojen yleistyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen.

Kuvassa pätkä ohjelmointitekstiä 1970-luvulta.

Kehittämisympäristöt: Mystemin kehittämistä tuotteista ensimmäisiä olivat 1980-luvun loppupuolella  eräät  taulukkolaskenta-alustoille - ensin Lotus Symphonylle ja myöhemmin Microsoftin Excel:lle kehitetyt makro-ohjatut laskentasovellukset. Pääosaa Mystemin tuotteista edustivat kuitenkin  Microsoftin DOS- tai Windows-käyttö-järjestelmiin MSVisual Basicin (MSVisual Studion) eri versioilla kehitetyt ja tarvittaessa paikallisverkkoihin sovitetut ohjelmistot.  Kokemuksia  ns. isojen tietokoneiden ohjelmoinnista  ja niiden tietovarastojen käytöstä saatiin aluksi 1960-luvulta alkaen ensin  Fortran II ja - IV ohjelmointikielillä ja myöhemmin useimmin  C-kielisillä apuohjelmilla.

Tietovarastot: Tietovarastoina useimmat  ohjelmointikielillä kehitetyt ohjelmistot  käyttivät MS Access- tai SQLServer-tietokantoja - poikkeustapauksissa myös MySql-kantoja.   Taulukkolaskenta-ohjelmissa tietovarastoina olivat useimmin kuitenkin taulukot itse. Aivan ensimmäisissä ohjelmaversioissa 1990-luvun alussa tietovarastot saattoivat olla myös merkkipohjaisia tiedostoja.

Apuohjelmia: Edellä mainittujen tuotteiden  lisäksi  ohjelmistoihin sijoitettiin tarvittaessa  myös tietojenkäsittelyn erikoistoimintoja toteuttavia apuohjelmia. Tällaisia olivat mm. langatonta tiedonsiirtoa (Catalyst SocketTools) ja paperille tulostusta hoitavat ohjelmat (DataDynamics ActiveReports) sekä   kokonaisia taulukkolaskentaohjelmia  kevyemmät taulukkolaskentapohjat (FarPoint Spread).

Kehitetyt ohjelmistot ja niiden asiakasympäristöt. Mystem Oy:n ohjelmien käyttöalueet kattoivat - useimmin yritysmittakaavassa - puunhankinnan toiminnan ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan.  Puun korjuun ohjelmissa  keskityttiin  toiminnan seurantaan ja sen myötä  yritystoiminnalle tärkeiden   urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon.  Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät  tuotannon ohjauksen sekä  tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden  laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.

Ohjelmistojen kuvaukset.  Tarkemmmin tämän julkaisun  johdannossa  ja edellisessä kappaleessa mainittuja ohjelmistoja  esitellään seuraavissa luvuissa.   Niistä puunkorjuuseen liittyvä ohjelmisto KorjuuLastu  sekä  työajan seurannan ja palkanlaskennan ohjelmat  Aikalastu  ja Palkkalastu  sekä puun jatkojalostuksen ohjelmisto Esko ovat tätä kirjoitettaessa jo  siirtyneet jatkajille.

Paluu johdantoon-> 

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

 Luku 4: JOHTAMISEN JA TOIMINNAN OHJAUKSEN TIETOJÄRJESTELMIÄ

4.1   Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä

Ohjelmiston ydintiedot: Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (Tujo), Projektituote metsäyhtiöille piiri-- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta LotusSymphony & makrot sekä tietojen keruun ja tietoliikenteen apuohjelmia.  Kehitetty v. 1989-1995.

Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää  tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.

Tietoteknisesti mahdollisuudet koota kokonaisvaltaisia tuloslaskelmia organisaatioden toteuttaville tasoille paranivat selvästi 1980-90 luvuilla, joista esimerkkinä  on Tujo-projektissa kehitetty ohjelmisto. Teknisesti sen keskeisenä ideana oli koota normaaliin toimintaan liityyvistä osajärjestelmistä kokonaiskuva toiminnan onnistumisesta piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille.  Järjestelmän etuna oli perinteiseen kirjanpitoon verrattuna nopeus ja laskelmien ulottuminen piiritasolle saakka.

Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä.  Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja  itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella  oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.

 

4.2   Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä

Ohjelman ydintiedot: Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (MHTujo), Projektituote puuntuottajille piiri- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta MSExcel & makrot.  Kehitetty  v. 1992-1995

Järjestelmässä kootaan ja lasketaan piiritasolla seurantakauden tapahtumien jälkeen yhteenvedot puun myynneistä sekä puun tuottamisen kustannuksista sen eri vaiheissaan.  Tiedoista kootaan laskelmat perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/toimintokohtaisina tuloksina. Järjestelmää  tai sen periaatetta on sovellettu eräissä  Suomen  metsäyhtiöissä 1990-luvulla.

MHTUJO oli edellisessä luvussa  mainittua puunhankinnan TUJOa muistuttava   puuntuotannon (metsänhoidon) toimintojen tiedot kokoava  laskentajärjestelmä piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Kehitetty  v. 1992 - 1995.

 

4.3 Kuljetusten suunnittelujärjestelmä

Ohjelman ydintiedot: Kuljetusten suunnittelujärjestelmä (Kulkunen), projektituote kuljetusten suunnitteluun työnjohto, piiri ja aluetasoille sekä tehtaiden puutavaravastaanottoon, Lotus Symphony & makrot. Kehitetty  v. 1988 –1989.

Järjestelmässä laaditaan ja ylläpidetään eri puutavaralajien kuljetustavoitteita ja kuljetus-ohjelmia  alue-, piiri- ja lohkotason puutavarakuljetusten ohjaamiseksi. Kuljetuskiintiöt on voitu määrittää kuljetusoptimointeihin perustuen. Järjestelmä on ollut käytössä 1990-luvun alkupuolella Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä. Keskitetyt, alueelliset ohjauskeskukset ovat syrjäyttäneet  tämän järjestelmän.   Periaatetasolla järjestelmässä on edelleen käyttökelpoisia aineksia.

 

4.4 Hankinnan toimintasuunnitelma (HTS).

Tietojenkäsittelyn  ripeästä kehityksestä ja sen johdosta  parantuneista  seurantaraporteista  huolimatta  puunhankinnan ja  siinä erityisesti puutoimitusten  raportit kuvasivat parhaimmillaankin mennyttä aikaa. Puun toimituksista vastaavat henkilöt olivat kuitenkin aina enemmän kiinnostuneita ennakoiduista  lähiviikkojen ja kuukausien kuljetuksista eri tehtaille tai muihin päätepisteisiin.  Mm. länsi-suomalaisessa  Puulaakissa tämä tarve korostui syksyisin  vuoden 1970-luvun lopulla  Rosenlewin, Kyron ja Pohjan Saha Oy:n liityttyä  aiemmin  G.A.Serlaciuksen ja Nokia Oy:n omistamaan puunhankintayhtiöön ja  toimituskohteiden luvun noustua lähes 30:een.

Kuva. Tammikuussa 1983 tehty havutukien hankinnan toimintasuunnitelma (HTS), tällä kertaa koko vuodelle.

Vastauksena tuohon kuljetusten  ohjausta koskevaan haasteeseen otettiin käyttöön ns. "Hankinnan toimintasuunnitelma" (HTS). Sen keskeisenä ajatuksena oli  puun hankinnan ennakointi  ja kuvaus hankinnan toteuttajien (kentän)  näkökulmasta parin-kolmen kuukauden aikajänteellä. Ennakoivat suunnitelmat koottiin yhteen kuljetusten ohjaajien toimesta, verrattiin tavoitteisin ja jos mahdollista,  tehtiin tarvittavia oikaisuja. Järjestelmän  ensimmäisiä versioita oli  alunperin käytössä ainakin Kyro-Rosenlewin metsäosastolla. Puulakissa järjestelmä otettin myös käyttöön ja se toimi aluksi käsivälitteisenä.  1980-luvun puolella  sillekin koottiin oma ATK-tietojärjestelmänsä. Ratkaisua helpotti tietojen – myös suunnittelutietojen - tallennuksen  hajautus alue- ja piirikonttoreihin.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 3. TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970...80-LUVUILLA

3.1 Puujalka-projekti Tehdaspuu Oy.ssä 

Ensimmäisenä tilasto-matemaattisena selvityksenä  kirjoittajan mieleen palautuu  Tehdaspuussa  tehty ns. Puujalka-projekti (v. 1971), joka oli toimialueen yksityismetsiä ja metsänomistajien myyntikäyttäymistä koskeva selvitys.  Siinä  yhdistettiin  valtakunnan metsien inventointituloksia Metsäntutkimuslaitoksen erillistutkimuksenaan tekemään metsänomistajien  puun myyntikäyttäytymistutkimuksen tietoihin ja muodostettiin kuvaukset Tehdaspuun toimialueen yksityismetsien hakkuumahdollisuuksista piiritasolle saakka eriteltyinä.  Myyntikäyttäytymistietoja täydensivät Tehdaspuun oman henkilöstön tekemät asiakasarvioinnit.

Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät  viereisessä kuvassa   projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.

Laskelmat, jotka tehtiin Tietotehtaalla Espoon  Kilossa,  eivät olisi onnistuneet kohtuullisessa ajassa ilman tuolloin varsin järeinä pidettävien Tietotehtaan  tietokoneiden laskentakapasiteettia. Tarvittavat inventointitiedot saatiin magneettinauhoilla metsäntutkimuslaitokselta. Varsinaisen analyysiajon ohjelmointikielenä oli Fortran IV.  Viereisessä kuvassa näkyvien pienalueiden laskelmat tehtiin tämän jälkeen silloin vielä aika harvinaisella  pääteyhteydellä  Tehdaspuun pääkonttorista Kouvolasta Tietotehtaan tietokoneille Espooseen.

 

3.2 Matemaattiset analyysit mukana mittauksen kehittämisessä 

Eräs  tapaus tilastollisten  analyysimenetelmien  käytöstä puunhankinnassa  liittyy kiintokuutiometrin käyttöönottoon puutavaran mittauksessa 1970-luvulla. Kuitupuun mittaus pinomitalla oli korjuumentelmien muutoksessa  käynyt kovin epätarkaksi. Sen johdosta tehtiin v. 1972 varsin laaja selvitys kuitupuupinon tiheyteen vaikuttavista tekijöistä, jota tutkimusta johti Metsätutkimuslaitos.  Tutkittavien  tekijöiden  vaikutusta pinotiheyteen  analysoitiin sekä korrelaatio-  että  regressioanalyysillä.  Näiden analyysien kautta löytyivät pinojen tiheyksille luokittelutekijät, joille  tutkimuksesta  saatiin myös   lukuarvot. Arvojen määrittämistä helpotti Ruotsissa virallisen mittausorganisaation tapa määrittää pinon tiheys pääasiassa samojen tiheystekijöiden kautta.

Toinen analyysitapaus sisältyy elektronisten Visakset-mittasaksien kehittämiseen v. 1973-1974. Metsäalalla oli jo  siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa.  Tukit mitattiin kuitenkin  useimmin  perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja  mittaustulokset muunnettiin  kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi laskennallisesti. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut  tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä.  Tähän menetelmään sopivia kuutiointitaulukoita  ei tuolloin  ollut kuitenkaan olemassa.  Siksi oli tarpeen  käytäntöä varten  valmistella havutukkien  kuorenpäällisiin latvaläpimittoihin  perustuvat  muotokertoimien ja yksikkökuutioiden laskentafunktiot.  Valmistuksessa  muotokertoimien funktiot  ratkaistiin  tilastomatemaattisesti regressioanalyysillä, joista saatiin myös VISAKSIIN sopivat  havutukkien yksikkökuutioiden funktiot.

 

3.3  Kuljetusoptimointia ja lineaarista ohjelmointia

Matemaattisia ratkaisumenetelmiä puunhankinnassa edusti  1970-luvulla myös ns. kuljetusoptimointi.  Se oli ja on edelleenkin eräs lineaarisen ohjelmoinnin muoto, jossa  kaukokuljetuksille lasketaan kustannukset  minimoiva ratkaisu. Erityisesti useamman yhtiön konsortiot kuten Tehdaspuu Oy ja Puulaaki Oy käyttivät mentelmää sekä yhtiökohtaisia alueita että tehtaiden  puutavaralajikohtaisia kuljetusalueita määritellessään. Tietokoneiden laskentakapasiteetti  antoi  siihen hyvän mahdollisuuden jo 1960-luvulta alkaen.

Omalla tavallaan  kiinnostavia olivat myös  ne Länsi-Suomessa v. 1975 toteutetut lineaarisen ohjelmoinnin   koelaskelmat,  jossa  Länsi-Suomen kaikille metsäyhtiöille laskettiin  puutavaroiden  yhtökohtaiset  toimitusalueet  kuljetusten kokonaiskustannukset  minimoivasti.

Viereisessä kuvassa ovat laskelman mukaiset havukuitupuun toimitusalueet tukkipuupitoisen hankinnan suhdannevaiheessa.  Laskelmissa on mukana  myös Kaskisten, silloin uusi, selluloosatehdas. Se otettiin käyttöön vähän  laskelman teon jälkeen  v. 1977, mutta puunhankinta tehtaalle oli laskelmien teon aikaan jo aloitettu.

 

3.4  Kompensaatiota eli yhteistyöhyödyn jakamista

Usean yrityksen yhdistäessä toimintojaan omaksi itsenäisesti toimivaksi yritykseksi  perustajat sopivat tavallisesti myös yhteistyön pelisäännöistä. Yksi niistä koskee usein yhteistyöhyödyn jakamista, mikä ei aina ole aivan ongelmatonta.  Esimerkiksi puunhankinnassa kuljetusoptimointia käytettäessä ja kuljetusten kokonaiskustannusta minimoitaessa kustannushyöty ei jakaudu kaikkien tehtaiden kesken tasaisesti.    Tallaisessa tilanteessa  optimiratkaisun tuottamaa hyötyä tai myös haittaa  voidaan oikaista ns. kompensaatiolaskelmin.

Edellä todettua kompensaatiolaskelmaa tarvittiin  myös Puulaakissa v. 1984  epäilyjen herättyä epätasapuolisesta yhteistyöhyödyn jakautumisesta.  Siinä kuljetusoptimoinnin mukaista ratkaisua verrattiin tilanteeseen, jossa ko. tehtaalle puut olisi toimitettu  ko. tehtaan toimiessa itsenäisesti yksin muiden kanssa puusta kilpaillen. Erotukset kuvasivat ko. yksikön saamaa yhteistyöhyötyä.  Tietyin tasaussäännöin enemmän etua saaneet tasasivat etuaan sitä vähemmän saaneille.

V:n 1984 tapauksessa kompensoitavat  tasaussummat olivat lopulta suhteellisen pieniä.  Sellaisina ne  kuitenkin vahvistivat mukana olevien toimijoiden  käsitystä tasapuolisesta toiminnasta. Tämä luottamusta lisäävä seikka oli kompesoituja markkoja merkittävämpi tekijä silloisessa  puunhankinnassa.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 5. TOIMINNAN SEURANNAN JA HALLINNON OHJELMISTOJA

5.1  Puunkorjuun seurantaohjelmisto metsäkoneyrittäjälle

Ohjelmiston ydintiedot: Puunkorjuun seurantaohjelmisto (Korjuulastu). Tuotteistettu ohjelmisto metsäkoneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access & joukko apuohjelmia. Kehitetty v. 1996 – 2008.

Kuva: KorjuuLastun ohjelmien toiminnot

KorjuuLastu käsittää seitsemän erillistä ohjelmaa käytettäväksi puun korjuun seurannassa ja ohjauksessa. Näitä ovat ohjelma tuotantotietojen siirrosta työmailta toimistoille ja siellä edelleen  tietojen työmaakohtaisen käsittelyn, työpanosseurannan, taksanlaskennan, laskutuksen ja tuotosseurannan ohjelmat. Näiden lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään eräiden apuohjelmien Korjuu-Lastuun välittämiä tietoja.

 

 

KorjuuLastun ohjelmat, joita  voi käyttää yksinään tai osana KorjuuLastun ohjelmistoa:
 1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-)
 2. Ohjelma, jolla puretaan ja tulostetaan PRD- ja DRF-tiedostoja papereille  tai viedään tiedot  pysyvään tietokantaan.  (PDK-Lastu  ja myös PSE-Lastu,  v. 1995, 1999, 2004-)
 3. Ohjelma, jolla kootaan KorjuuLastun muut ohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarkastellaan ja tarvittaessa korjataan työmaiden puumääriä, työpanoksia ja urakkataksoja koskevia tietoja - viimeksi mainittuja omissa sovelluksissaan.  (Korjuun Seuranta, KSE-Lastu, v. 2004-)
 4. Ohjelma työpanosten seurantaan, jossa käsitellään sekä koneiden että kuljettajien aikamenekkejä työmailla. (Ajankäyttö, v 1999, 2004-)
 5. Korjuun taksaperusteiden ja -laskennan ohjelma, jossa syötetään tai haetaan hinnastosta taksa ja lasketaan urakkapalkkio. (Taksalastu, v.  2000, 2004-)
 6. Ohjelma urakkapalkkion laskutukseen tai muun tehdyn työn tai tavaran laskutukseen. (Laskutus-Lastu, v.  2004-)
 7. Tuotosseurannan ohjelmassa kootaan yhteenveto työmaiden tuotantotiedoista, konekohtaisista työpanoksista ja urakkapalkkioista. Tietojen perusteella ohjelmasta saadaan yhteenvetoja toiminnan tehokkuudesta ja kannattavuudesta. (Tuotoslastu, v. 1998, 2001, 2004-)

Edellä olevien lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään  alla mainittujen ohjelmien toimintoja. Ydintiedot:  Tuotteistettuja ohjelmia koneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v.  2000, 2005, 2006-.
 8. Ohjelma, joka sopii satunnaisten viestien välitykseen työkoneilta. Osa viestien tiedoista voidaan ohjata automaattisesti KorjuuLastuun (SPLahetys, v. 2006-)
 9. Ohjelma erilaisten tietohakujen tekoon Tuotoslastusta. (Erillishaku, v. 1999, 2000-)

KorjuuLastu-ohjelmisto on  siirtynyt jatkokehittäjille v. 2008

 

5.2  Työaikatietojen seuranta- ja työilmoitusten laadintaohjelma

Ohjelman ydintiedot: Työaikatietojen seuranta ja työilmoitusten laadintaohjelma (Aikalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2004-

Aikalastu on työilmoitusten teko-ohjelma työkoneisiin, erillisiin työpisteisiin tai työntekijöiden kotiin. Sisältää monia tietojen syöttöä helpottavia toimintoja. Ohjelmassa on sisäinen sähköpostin lähetys- tai tiedostojen siirtomahdollisuus palkanlaskijan toimistolle. Ohjelma on yhteensopiva Palkkalastu- ja osin  myös KorjuuLastu-ohjelmien kanssa.

 

5.3  Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma

Ohjelman ydintiedot: Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma (Palkkalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access.  Kehitetty  v. 2003 – 2010.

Kuva Palkkalastun toiminnoista.

Palkkalastu on metsäkoneyrittäjille ja muillekin koneyrittäjille tarkoitettu palkanlaskentaohjelma, joka on erityisesti sovitettu metsä-, turve- ja maarakennusalan työehtosopimuksiin. Erityistä ohjelmassa ovat mm. jaksotyön, pekkaspäivien ja lomapäivien seuranta. Tuottaa palkkatiedot sekä  valmiit tiedostot palkanmaksua, eläkeilmoituksia ja verottajaa varten.

Palkka- ja Aikalastu-ohjelmat ovat  siirtyneet jatkokehittäjälle v. 2010.

 

5.4  Kevyt laskutusohjelma

Ohjelman ydintiedot: Kevyt laskutusohjelma (Lasku24), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty  2004 –.

Laskut24  helppokäyttöinen ja kevyt laskutusohjelma, joka tuottaa EU-standardin mukaisia laskuja. Ohjelmassa voi käyttää monta laskuttavaa yritystä. Käyttäjä  voi lisätä ohjelmaan omia tuotteitaan ja asiakkaitaan.  Raportteina satavissa mm. laskuluettelot ja laskuyhteenvedot. Laskujen lähetys pdf-muodossa suoraan ohjelmasta sähköpostilla mahdollista.

 

5.5 Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto

Ohjelman ydintiedot: Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto (Toimintalastu) tuotteistettu ohjelmisto yrityksille ja muillekin alan ammattilaisille, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty  v. 2006 –

Toimintalastu on ohjelmisto, jolla voidaan valmistaa ja hallinnoida mm. erilaisten toimintajärjestelmien (laatujärjestelmien) asiakirjoja ja tiedostoja. Ohjelmistoon käyttöön liittyy yhteinen malliasiakirjojen ja mallisivujen varasto, josta käyttäjä voi noutaa tarvitsemansa asiakirjat Internetin kautta ja muokata  niistä vastaavat asiakirjat omaan käyttöön. Asiakirjoista voidaan välittää otteita myös Internetissä ulkopuolisten katseltavaksi ja tutustuttavaksi.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 6.  YRITYSNÄKEMYKSEN KEHITTÄMISTÄ

6.1 Koneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelmia

Ohjelman ydintiedot: Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Metsälastu), tuotteistettu ohjelma metsäkoneyrittäjille ja alan oppilaitoksille.  VB for DOS, kehitetty  1994.   MSVisualBasic 5,  kehitetty  1999.  MSVisual Basic 6, kehitetty  2006 -.

Kuva. Korjuu-Lastun ja Metsälastun, myöhemmin Urakkalastun laskelmaluetteloa.

Metsälastu oli  koneyrittäjille metsäurakoinnin suunnitteluun ja ennakkovalmisteluihin tarkoitettu mikrotietokoneohjelma käytettäväksi tilanteissa, joissa metsäurakoinnista halutaan muodostaa etukäteen yrityksellinen kokonaisnäkemys. Tähän sisältyvät mm. uusien sopimuksien ennakkolaskelmat, oman hinnaston ja vaihtoehtojen laskenta, tuotannon järjestelyt, rahojen riittävyyden laskenta sekä sekä koneinvestointien suunnittelu.

Metsälastu täytti aluksi sitä aukkoa,  joka syntyi urakoitsijoiden ja urakanantajien yhteisten  hintasuositusten poistuttua käytöstä kilpailulain muutoksen  johdosta 1990-luvun alussa.     Tähän tilanteeseen kehitetty  Metsälastu oli tarkoitettu erityisesti koneyrittäjien laskentatyökaluksi,  jolla he voivat omakohtaisin tiedoin laskea oman urakointinsa kustannustason ja sitä vastaavan hinnaston.

PC-tietokoneiden yleistyessä 1990-luvulla Metsälastu oli  yrittäjille  sopiva ja monissa koulutustilaisuuksissa  käytetty PC-laitteiden  perehdyttämisen tietokoneohjelma. Sillä oli yrittäjien keskuudessa runsaasti käyttäjiä,  monet heistä hyvinkin aktiivisia.

Vuosikymmenen lopussa v. 1999 ohjelmasta valmistui uusi,  Microsoftin graafisiin Windows-käyttöjärjestelmiin sopiva ohjelmaversio.

Metsälastun johdannaisena siitä kehitettiin yritystarkoituksiin myös kaksi muutakin versiota:

Ohjelma:  Maarakennusyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Maalastu), tuotteistettu ohjelma maarakennusyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVisualBasic 1, DOS-ohjelma, kehitetty 1994.  Maalastu oli Metsälastun kaltainen ohjelma maarakennusoloihin.  Ohjelman käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi.

Ohjelma: Kevyt tuntikustannuslaskentaohjelma (Minilastu),  tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille.  MSVisualBasic, kehitetty  1995. MSVB5euroversio, kehitetty 2002. MSVB6, kehitetty  2006 -.

Kuva tuntikustannusohjelma Minilastusta.

Koska Metsälastu vaati käyttäjältään varsin huolellista valmistautumista laskelmien tekoon ja myös laskentavaiheessa,  valmistettiin Metsälastusta Koneyrittäjien liiton käyttöön  Minilastuksi nimetty tuntikustannus-laskentaohjelma. Se on PC-ohjelma, jolla käyttäjä voi valmistaa mihin tahansa koneurakointiin liittyviä   omakustannushintalaskelmia.

 

6.2 Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II

Ohjelman ydintiedot:Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II (Urakkalastu ja Urakkalastu II), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille ja oppilaitoksille.  MSVB 6  & MSAccess, kehitetty  2007–2014. MSVB 6 & MSAccess,  kehitetty  2014 -.

Kuva. Urakkalastun toimintakaavio.

Vuonna 2007 Metsälastusta valmistui jälleen uusi versio nimellä Urakkalastu.   Se on jatkoa pitkään käytössä olleelle metsäurakoinnin laskentaohjelma Metsälastulle.   Uutta  Urakkalastussa  oli  erityisesti suunniteltavien työlajien laajennus energia- ja metsänparannusurakoinnin suuntaan sekä perinteisten kustannuslaskelmien täydennys erillisellä urakkalaskelmalla.  Teknisesti Urakkalastu on Metsälastua selvemmin tietokantapohjainen laskentaohjelmisto.

Vuonna 2017 ohjelma on muokattu  kokonaan uudeksi  konekeskeisten hankkeiden suunnitteluohjelmaksi  nimellä ”Urakkalastu  II”.  Yritysnäkökulman vahvistamiseksi Urakkalastu II:ssa laskelmiin lisätty  vaihtoehtoisen toiminnan tuotanto-, tehokkuus- ja  tulosanalyysi

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

 

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 7: TYÖVÄLINEKEHITTÄMISTÄ JA METSÄLLINEN OPETUSOHJELMA

 7.1 ELEKTRONISET MITTASAKSET  PUUNHANKINTAAN

Tietoteknisten komponettien kehittyminen ja keveneminen  teki 1970-luvulla ja sen jälkeen  mahdolliseksi kehittää  metsään  käyttökelpoisia  puutavaran mittauksen  ja maastotietojen rekisteröinnin työvälineitä.  Näistä kirjoittaja ja Mystem Oy olivat aktiivisimmin mukana elektronisten puutavaran mittasaksien  - VISAKSET - kehittämisessä 1970...1990 luvuilla.  Aiheesta on  kirjoittajan toimesta koottu erillinen kuvaus  Metsähistorian seuraa varten nimellä "VISAKSIEN TARINAA 1973-1995 . Tarinasta on alla muutama ote:

Elektroniset mittasakset puutavaran mittaukseen. (VISAKSET,  v.1973....)

VISAKSET ovat ensimmäiset Suomessa kehitetyt, mittaustuloksen välittömästi laskevat  puutavaran mittasakset.  Saksien keskeinen kehittäjä oli insinööri Kalevi Visa (1937-2017) Tampereelta.

Mukaan puutavaran mittauksen kehittämiseen  K. Visa  joutui vähän vahingossa  v. 1973 eräässä neuvottelussa  puutavaran hakkuun monitoimikone-kehittäjä Sakari Pinomäen luona. Tuolloin Pinomäki ja Visa hahmotettelivat yhdessä mittalaitetta PIKA-hakkuukoneisin.  Tuolloin neuvottelussa olivat  mukana myös  metsänhoitajat Matti Ponsi ja Matti Ylinen edustamassa metsällistä näkökulmaa.

Seuraavat viikot kuitenkin osoittivat,  ettei tekniikka ollut vielä valmista  monitoimi-koneen mittalaitten rakentamiseen eikä palaveri johtanut tuossa vaiheessa kehittäjien läheisempään yhteistyöhön.   Sen sijaan K. Visa ja kirjoittaja pitivät  automaattisesti mittaustuloksen laskevien puutavaran mittasaksien kehittämistä mahdollisena.  Siitä alkoikin  heidän yhteistyönsä, joka johti Metsätehon ideakilpailun  voittoon v. 1974 ja edelleen ensimmäisten  VISAKSET-mittasaksien valmistumiseen v.1975.

Vaikka VISAKSET olivat 1970-luvun lopulla teknisesti jo  kohtuullisen valmis laite, kului varsin monta vuotta, ennen kuin niiden käyttö yleistyi käytännön työssä.

Samaan aikaan  tietotekniikan kehitys jatkui ja VISAKSISTA valmistui seuraava 2-sarja vuosikymmenen vaihtuessa 1980-luvulle.  Tuolloin VISAKSET yleistyivät runsaasti. Uusia laiteversiota kehitettiin aktiivisesti.

1990-luvulla  puun korjuun koneellistumisen, kilpailevan laitetarjonnan  ja  talouselämän lamavuosien  johdosta Visaksien  toimitukset vähenivat tuntuvasti.   Syntyneessä tilanteeessa v. 1995 K. Visalla ei ollut enää mielenkiintoa uusien laiteversioiden kehittämiseen.  Purjehdus oli hänelle elämässä paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto.

Kaikkiaan erilaisia Visaksien versioita oli vuoteen 1995 mennessä  ehditty toimittaa reilusti yli 500 kpl

 

7.2 METSIKÖN KÄSITTELYN OPETUSOHJELMA

Ohjelman ydintiedot: Metsikön käsittelyn ohjauksen ja  leimauksen opetusohjelma (PMO-Lastu), tuotteistettu ohjelma metsäalan oppilaitoksille ja muillekin alan ammattilaisille.  MSVisualBasic 5 & MS Access, kehitetty 1999–.

Kuva PMO-Lastun puuvalinnan ja laskennan näkymästä.

PMO-Lastu on mikrotietokoneohjelma, joka on tarkoitettu metsäammattilaisille ja alan oppilaitoksille harvennusmetsiköiden puuvalinnan ja puutavaran laatutuntemuksen kehittämiseksi. Se kehitetty opetustarkoituksiin yhdessä Porin Metsäopiston kanssa v.1999.  Ohjelmassa käyttäjä käy ensin läpi maastoon valmistellun harvennuskoealan tai laaduttaa puutavaran laadutusradan pölkyt ja syöttää ratkaisunsa PMO-Lastuun. Ohjelma vertaa käyttäjän tietoja koealan valmistelijan “oikeisiin” tietoihin, laskee tulokset sekä keskeiset tunnusluvut ja kokoaa tuloksista yhteenvedon käyttäjälle

Ohjelmaan on myöhemmin (v.2004) lisätty toimintona "Metsikön kevyt koealaotanta"

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

 Luku 8: OHJELMISTOJA TOIMINNAN OHJAUKSEEN PUUTUOTETEOLLISUUDELLE

1.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä / Ikkunat ja ovet (TuotantoLastu, AP-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & SQLServer (MSAccess) & MSExcel , kehitetty v. 1997 – 2002.

Kuva. Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjauksen ohjelma Tuotantolastu.

Järjestelmässä valmistellaan puunjalostus-yrityksen määrätyn kauden tuotannon tavoitteelliset tulos- ja tunnusluvut osasto- tai verstastasolla. Kauden toteuduttua kootaan  ja lasketaan vastaavat toteutuneet tunnusluvut. Laskelmien tunnuslukuja käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina verstas-, osasto- ja yritystasolla.  Laskelmista käytettään nimitystä toiminnalliset tuloslaskelmat. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kauden päätyttyä ja ne voidaan kohdistaa  organisaatiossa pienellekin yksikölle.

 

2.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen toiminnan ohjaus- ja seurantajärjestelmä / Aihiovalmistus (Puutuote-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2002 -.

Kuva. Aihiovalmistuksen ohjauksen ohjelmisto Puutuotelastu

Järjestelmän avulla ohjataan tuotannollisen yrityksen tuotteiden valmistusta, jossa valmistettavista tuotteista  kootaan tiedot eri  yksiköissä tai alihankinnalla valmistettavista  komponenteista tai tuoteaihioista. Tuotannon edistyessä seurataan tuotteiden valmistumista ja niihin käytettyjä tuotantopanoksia. Kausittain tai määräajoin  kootaan ja lasketaan osasto- tai verstastasolta alkaen kuukauden tuotannon toiminnallisia ja taloudellisia tunnuslukuja. Laskelmia käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kuukauden päätyttyä ja tieto voidaan kohdistaa organisaatiossa pienellekin yksikölle.

 

3.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelmisto / Kaappienovet (Esko), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2006 -.

Kuva Eskon tulostevalinnasta.

Kuten edellä, mutta  järjestelmä on sovitettu keittiön ja muiden kaapistojen ovituotantoon siten,  että ohjelmissa käsitellään myyntitilauskantaan kertyneitä tuotteita. Myyntitilausten  tuotteet puretaan ohjelmallisesti  komponenteiksi ja aihioiksi.  Puretut tuotetiedot ryhmitellään ominaisuuksiensa  mukaan,  jotka sijoitetaan  tuotanto-aikatauluihinsa ja  käytetään muutenkin tuotannon ohjauksen ja mitoituksen perusteena.

Esko-ohjelmat ovat  siirtyneet jatkokehittäjälle  v. 2018

4.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelma / Ikkunoiden valmistus (Katlastu), projektituote puunjalostusyrityksille, MSVisualBasic 5 & MSAccess,  kehitetty v. 1998 – 2000-.

Kuten edellisessä, mutta  järjestelmä on sovitettu pienimittakaavaiseen ikkunoiden valmistukseen, jossa  komponenteiksi ja aihioiksi purettuja tietoja käytetään hyväksi tuotannon ohjauksessa.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->