Kirjoittaja: Mystem Oy / Matti Ylinen
Luku 3. TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970...80-LUVUILLA
3.1 Puujalka-projekti Tehdaspuu Oy.ssä
Ensimmäisenä tilasto-matemaattisena selvityksenä kirjoittajan mieleen palautuu Tehdaspuussa tehty ns. Puujalka-projekti (v. 1971), joka oli toimialueen yksityismetsiä ja metsänomistajien myyntikäyttäymistä koskeva selvitys. Siinä yhdistettiin valtakunnan metsien inventointituloksia Metsäntutkimuslaitoksen erillistutkimuksenaan tekemään metsänomistajien puun myyntikäyttäytymistutkimuksen tietoihin ja muodostettiin kuvaukset Tehdaspuun toimialueen yksityismetsien hakkuumahdollisuuksista piiritasolle saakka eriteltyinä. Myyntikäyttäytymistietoja täydensivät Tehdaspuun oman henkilöstön tekemät asiakasarvioinnit.
Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät viereisessä kuvassa projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.
Laskelmat, jotka tehtiin Tietotehtaalla Espoon Kilossa, eivät olisi onnistuneet kohtuullisessa ajassa ilman tuolloin varsin järeinä pidettävien Tietotehtaan tietokoneiden laskentakapasiteettia. Tarvittavat inventointitiedot saatiin magneettinauhoilla metsäntutkimuslaitokselta. Varsinaisen analyysiajon ohjelmointikielenä oli Fortran IV. Viereisessä kuvassa näkyvien pienalueiden laskelmat tehtiin tämän jälkeen silloin vielä aika harvinaisella pääteyhteydellä Tehdaspuun pääkonttorista Kouvolasta Tietotehtaan tietokoneille Espooseen.
3.2 Matemaattiset analyysit mukana mittauksen kehittämisessä
Eräs tapaus tilastollisten analyysimenetelmien käytöstä puunhankinnassa liittyy kiintokuutiometrin käyttöönottoon puutavaran mittauksessa 1970-luvulla. Kuitupuun mittaus pinomitalla oli korjuumentelmien muutoksessa käynyt kovin epätarkaksi. Sen johdosta tehtiin v. 1972 varsin laaja selvitys kuitupuupinon tiheyteen vaikuttavista tekijöistä, jota tutkimusta johti Metsätutkimuslaitos. Tutkittavien tekijöiden vaikutusta pinotiheyteen analysoitiin sekä korrelaatio- että regressioanalyysillä. Näiden analyysien kautta löytyivät pinojen tiheyksille luokittelutekijät, joille tutkimuksesta saatiin myös lukuarvot. Arvojen määrittämistä helpotti Ruotsissa virallisen mittausorganisaation tapa määrittää pinon tiheys pääasiassa samojen tiheystekijöiden kautta.
Toinen analyysitapaus sisältyy elektronisten Visakset-mittasaksien kehittämiseen v. 1973-1974. Metsäalalla oli jo siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa. Tukit mitattiin kuitenkin useimmin perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja mittaustulokset muunnettiin kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi laskennallisesti. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä. Tähän menetelmään sopivia kuutiointitaulukoita ei tuolloin ollut kuitenkaan olemassa. Siksi oli tarpeen käytäntöä varten valmistella havutukkien kuorenpäällisiin latvaläpimittoihin perustuvat muotokertoimien ja yksikkökuutioiden laskentafunktiot. Valmistuksessa muotokertoimien funktiot ratkaistiin tilastomatemaattisesti regressioanalyysillä, joista saatiin myös VISAKSIIN sopivat havutukkien yksikkökuutioiden funktiot.
3.3 Kuljetusoptimointia ja lineaarista ohjelmointia
Matemaattisia ratkaisumenetelmiä puunhankinnassa edusti 1970-luvulla myös ns. kuljetusoptimointi. Se oli ja on edelleenkin eräs lineaarisen ohjelmoinnin muoto, jossa kaukokuljetuksille lasketaan kustannukset minimoiva ratkaisu. Erityisesti useamman yhtiön konsortiot kuten Tehdaspuu Oy ja Puulaaki Oy käyttivät mentelmää sekä yhtiökohtaisia alueita että tehtaiden puutavaralajikohtaisia kuljetusalueita määritellessään. Tietokoneiden laskentakapasiteetti antoi siihen hyvän mahdollisuuden jo 1960-luvulta alkaen.
Omalla tavallaan kiinnostavia olivat myös ne Länsi-Suomessa v. 1975 toteutetut lineaarisen ohjelmoinnin koelaskelmat, jossa Länsi-Suomen kaikille metsäyhtiöille laskettiin puutavaroiden yhtökohtaiset toimitusalueet kuljetusten kokonaiskustannukset minimoivasti.
Viereisessä kuvassa ovat laskelman mukaiset havukuitupuun toimitusalueet tukkipuupitoisen hankinnan suhdannevaiheessa. Laskelmissa on mukana myös Kaskisten, silloin uusi, selluloosatehdas. Se otettiin käyttöön vähän laskelman teon jälkeen v. 1977, mutta puunhankinta tehtaalle oli laskelmien teon aikaan jo aloitettu.
3.4 Kompensaatiota eli yhteistyöhyödyn jakamista
Usean yrityksen yhdistäessä toimintojaan omaksi itsenäisesti toimivaksi yritykseksi perustajat sopivat tavallisesti myös yhteistyön pelisäännöistä. Yksi niistä koskee usein yhteistyöhyödyn jakamista, mikä ei aina ole aivan ongelmatonta. Esimerkiksi puunhankinnassa kuljetusoptimointia käytettäessä ja kuljetusten kokonaiskustannusta minimoitaessa kustannushyöty ei jakaudu kaikkien tehtaiden kesken tasaisesti. Tallaisessa tilanteessa optimiratkaisun tuottamaa hyötyä tai myös haittaa voidaan oikaista ns. kompensaatiolaskelmin.
Edellä todettua kompensaatiolaskelmaa tarvittiin myös Puulaakissa v. 1984 epäilyjen herättyä epätasapuolisesta yhteistyöhyödyn jakautumisesta. Siinä kuljetusoptimoinnin mukaista ratkaisua verrattiin tilanteeseen, jossa ko. tehtaalle puut olisi toimitettu ko. tehtaan toimiessa itsenäisesti yksin muiden kanssa puusta kilpaillen. Erotukset kuvasivat ko. yksikön saamaa yhteistyöhyötyä. Tietyin tasaussäännöin enemmän etua saaneet tasasivat etuaan sitä vähemmän saaneille.
V:n 1984 tapauksessa kompensoitavat tasaussummat olivat lopulta suhteellisen pieniä. Sellaisina ne kuitenkin vahvistivat mukana olevien toimijoiden käsitystä tasapuolisesta toiminnasta. Tämä luottamusta lisäävä seikka oli kompesoituja markkoja merkittävämpi tekijä silloisessa puunhankinnassa.
Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->