Siirry sisältöön

MULLI MELPERI JATKAA KERTOMUSTAAN II

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja,  Maa- ja metsätilallinen

 

Johdanto

Tämän blogin kirjoittaja lupaili aiemmin jättävänsä ilmaston muutoskeskustelussa  mulli Melperin elämään omaa elämäänsä ja siirtyvänsä itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Mutta  .....

Muutama päivä sitten tutkimuslaitos Sitra julkaisi taas  pelkästään päästölaskelmiinsa perustuvia elämäntapasuosituksiaan, jotka esim. Melperin osalta viittaavat aivan johonkin muuhun kuin niihin olosuhteisiin, jossa  Melperin elää osana  suomalaista maataloutta.

Siksi Melperi haluaa edelleenkin kertoa elämästään, jossa ovat  mukana  päästöjen ohella  sekä Melperin ravintoon että sen tuottamisen yhteydessä maahan tai muihin kasveihin sitoutunut hiili. Vain tarkastelemalla näitä kaikkia  samanaikaisesti saadaan oikeansuuntainen kuva Melperin elämästä osana hiilen ja KHK-päästöjen kiertoa  luonnossa.

Melperi

Tässä julkaisussa kerrataan ensiksi viime helmikuun päätelmä siitä, että Melperi on oikeastaan aika hiilineutraali otus. Sen jälkeen Melperi kertoo tässä nyt siitä, miten hän nyt muutaman kuukauden vanhempanakin – vajaat puolitoistavuotiaana - on edelleen ilmaston muutoksen suhteen paljon mainettaan parempi eläjä. Ratkaisevana syynä tähän on Melperin kokonaisvaltainen luontosuhde, jossa päivittäisen elämän kuuluvat nurmi- ja viljakasveista saatu ravinto ja toisaalta ilmastokeskustelun myötä julkiseen keskusteluun nousseet Melperin elintoiminnot – erityisesti ns. KHK-päästöt. Näistä KHK-päästöt ovat saaneet yleisessä keskustelussa niin merkittävän aseman, että ilmaston muutosta hillitseviä toimenpiteitäkin valitaan pelkästään päästöjen perusteella vaikka silloin uhkana ovat väärin valitut keinot.

Melperin viime helmikuun julkaisun kertausta

Viime helmikuussa Melperi siis kertoi, kuinka hänen elämästään oli koottavissa hiilen kierron suhteen varsin yksinkertainen taseasetelma hiilen sitoutuminen ja sen ilmaan palautuminen KHK-päästöt –myös metaani - mukaanlukien. Asetelma esitetään uudelleen kuvassa 1. Melperi on siinä noin vuoden ikäinen ja elopaino vaatimattomasti 270 kg.

Kuvassa 1 esitetään mullikka Melperin hiilitaseasetelma n. 0,5 ha:n pellolta ruokittuna  vuoden ajalle. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (sininen) ja juuriston kasvu (vihreä) sekä oikaisutekijänä ns. lanta- & esikasvihyvitys (puna/harmaa).

KUVA1

Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot (tumma punainen), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (tumma vihreä, sis. myös. sitoutunutta hiiltä) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (kirkkaan punainen ja turpeella vaalean ruskea). Tase on näiden pylväiden erotus hiilenä (C-Ekv) mitattuna toisaalta pelkästään kivennäismaille ja toisaalta kaikille pelloille yhteensä; turvepeltojen vaikutus osuudellaan painotettuna. 
Molempien laskelmien mukaan pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi onkin koko hiilitaseeltaan aika hiilineutraali otus.

 

Melperi jatkaa kertomustaan

Nyt Melperi jatkaa kertomustaan muutaman kuukauden vanhempana ja noin 400 kiloa painavana nuorena nautana. Matkaa täysi-ikäisten sonnien painoluokkaan Melperillä on vielä ainakin 200 kiloa. Siksi tämä Melperin kertomuksen jatko sopii oikeastaan paremmin nuoren hiehon/lehmän mitoilla tehdyksi.

Syyn käsitellä hiilitasetta uudelleen antoivat kirjoittajalle alussa mainittu  Sitran päästötutkimus ja ne yhteydenotot, joissa kysyttiin lisää tietoa naudan hiilineutraalisuudesta. Vaikka tutkimuksiin perustuvat tiedot asiasta ovat varsin hajanaisia, on kirjoittaja eri tutkimuslähteistä kokoamiaan tietoja ja kokemustaan käyttäen täydentänyt arviotaan nuoren naudan hiilitaseesta. Se esitellään jäljempänä omassa luvussaan. Sen perusteella kirjoittaja on entistä vakuuttuneempi siitä, että paljolti KHK-päästöihin - erityisesti metaaniin - perustuvat haitta-arviot antavat Melperin elämästä vääristyneen kuvan.

 

Kasvustojen kyky sitoa hiiltä vaihtelee paljon

Ennen kuin Melperi jatkaa hiilitaseen käsittelyä, kirjoittaja haluaa muistuttaa lukijaa erilaisten kasvustojen kyvystä kompensoida päästöjä sitomalla hiiltä. Sitä kuvataan muutamalla tyyppiesimerkillä kuvassa 2. Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston ja luonnonvaraisen kukkakedon lisäksi kolmen eri-ikäisen männikön vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Luvut ovat monille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että ilmaston muutoksen kannalta ovat merkityksellisiä myös hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät. Ilmaston muutoksen suhteen ne sisältävät paljon parempia mahdollisuuksia kuin pelkät  päästörajoitukset konsanaan.

KUVA 2

Kuvan 2. kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä. Tämä on tosiasia, joka pitää muistaa, halusi sitä tai ei.

Toinen kuvaan liittyvä päätelmä on, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä.

Nuoren naudan hiilitase, jatkoa

Tämän jälkeen noin puolitoistavuotia Melperi jatkaa kertomustaan hiilitaseestaan. Ruokaa kuluu nyt aiempaa enemmän ja muitakin Melperin elämiseen liittyviä lukuja on kuvan 3 hiilitaselaskelmassa tarkistettu. Erityisesti Melperi on siinä keskittynyt omasta elämisestään kertyviin hiilitaseen hyvitys- eli bonustekijöihin. Niistä ovat merkittävimpiä lannan kasvubonus ja nurmen viljelykierrossa saatava - ns. paremman sadon esikasvibonus sekä nurmikasvien viljelyprosessissa maahan eripituisin jaksoin sitoutuva hiili.

KUVA 3

Kuvassa 3 esitetään noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin yhden vuoden hiilitaselaskelma 0,65 ha:n pellolta ruokittuna. Laskelma on tarkistettua jatkoa Melperin edelliseen julkaisuun helmikuulta. Laskelmassa ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät, hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat, eivätkä sen päätelmät merkittävästi eroa aikaisemmasta. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) ja juuriston kasvu (punainen) sekä oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti).
Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea).
Tase (Kolmas hyvin matala pylväs)  on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna. Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna.
Kuvan oikeassa ylänurkassa olevassa kaaviossa näkyy miten kasvubonukset ja sitoutunut juurihiili korvaavat lähes kokonaan KHK-päästöjen vaikutuksen.

Näin pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi on edelleen aika hiilineutraali otus.

Kuvassa 3a   Melperi täydentää aikaisempaa hiilitaselaskelmaansa vertaamalla ns. hyvitys- eli bonustekijöiden suuruutta KHK-päästöihin.

KUVA 3a

 Sen mukaan kuvassa 3a esitettävän lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatava – ns. paremman sadon esikasvibonuksen (violetit) sekä juuristojen kasvun kautta maahan sitoutuvan juuristohiilen (vihreä) yhteisvaikutuksen voi arvioida kompensoivan kivennäismailla naudan KHK-päästöt (ruskea pylväs) kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %. (KHK-päästöt LUKE 2019 mukaan.)
Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiillisia polttoaineita.

Kuvan 3a hyvitystekijöistä lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatavan - ns. paremman sadon esikasvibonuksen Melperi tietää olevan viljelijöille hyvin tuttuja.

Vähiten tutkimustietoa ja muutakin tietoa Melperillä on nurmiviljelmillä maahan sitoutuvasta juuristohiilestä. Sitä syntyy ja esiintyy viljelyvuorossa oleville nurmilohkoille ja osa siitä säilyy viljelykierrossa peltolohkoilla nurmivaiheen jälkeenkin – tosin ajan myötä vähentyen.

Tutkimustietojen rajallisuudesta johtuen Melperi tukeutuukin juuristohiilen määräarvioissaan myös jokaisen viljelijän havaittavissa oleviin viljelysmaan ominaisuuksiin. Tässä Melperin tiedoista lukijalle muutama maininta:
- Nyrkkisääntönä juuristoon sitoutuvan hiilen kokonaismäärän sanotaan nurmilla olevan ainakin puolet  maanpäällisestä kasvustosta; parhaimmillaan jopa saman verran. Suurin osa siitä on mukana itse kasvuprosesissa, jossa se  kyllä hajoaa ajan myötä, mutta hitaammin kuin esim. maanpäällinen korsisto.
- Eräässä tutkimuksessa vuosittain syntyvän  juuristohiilen määräksi on nurmikasvustoilla mitattu lähes 1000 kg/ha/v.
- Osa syntyvästä juuristohiilestä jää maahan myös pitkäaikaisempaan muotoon, jonka määräarviona on esitetty 100-200 kg/ha/v. Luvuissa on oltava jotain perää. Mistä se ruokamulta, jossa hiilen määrä on tyypillisesti yhdellä peltohehtaarilla 100-200 tn, muuten olisi syntynyt.
- Ratkaisevaa tässä on, että viljelykierrossa nurmen myönteinen vaikutus ulottuu laajemmalle alalle (2..3-kertainen) kuin Melperi k.o vuonna ravinnokseen tarvitsee.

Mm. edellä kerrotuin tiedoin Melperi arvioi juuristomassasta jäävän maahan kestoltaan eripituisin jaksoin varovaisestikin laskien yhteensä noin puolet. Näin kuvan 3a kaksi hyvitystekijät  eliminoisivat kivennäismailla naudan KHK-päästön kokonaan ja jos turvemaiden päästöt ovat mukana, yltäisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %:n.

Näin Melperi huomaa kertomuksensa lopuksi edelleen olevansa melko hiilineutraali otus. Ja edelleenkin pelkästään päästökaasuihin rajoittuvat julkaisut saavat Melperin epäilemään, että kysymyksessä on joko syvä tietämättömyys tai tarkoituksellinen harhaanjohtava viestintä.

Muistiin merkinneenä
Matti Ylinen

Kirjoittajan kommentteja:

 1) Näiden Melperin kertomusten tarkoituksena ei ole ollut mitätöidä erilaisia, ilmaston kannalta sinänsä ansiokkaita päästötutkimuksia. Arvostan sitä työtä mitä tutkijat silläkin saralla tekevät. En kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiasiaa, että luonnon käyttäytymistä arvioitaessa - tässä tapauksessa hiilen kiertoa luonnossa  - on koko   prosessi otettava mukaan tarkasteluun.  Melperin pari kertomusta ovatkin osoitus siitä, miten erilaisiin johtopäätöksiin tullaan tarkastelemalla koko hiilen kiertoprosessia tai vain osaa siitä.    

Yli 70 vuoden luontokokemuksella tämän blogin kirjoittaja on taipuvainen pitämään Melperin kertomuksiin perustuvia johtopäätöksiä oikeina. Ainakin siinä on otettu  huomioon merkittävimmät hiilen luonnonkiertoon liittyvät tekijät suomalaisen nautamullikan elämässä. Luvut toki voivat jatkossa tutkimusten myötä tarkentua. Tätä taustaa vasten kirjoittaja ei pidä oikeana eikä myöskään hyväksy sitä, että toimenpidesuositukset perustuvat vain osaan hiilen  kiertoa - tässä tapauksessa  paljolti KHK-päästöihin. Olisi masentavaa myöhemmin havaita, että esim. suurella metelillä ilmaston muutoksen johdosta kielletty naudanlihan käyttö ihmisen ravintoketjussa ei  Melperin hiilineutraaliuden myötä saisikaan ilmastossa mitään muutosta aikaan.

 2) On esitetty, että väestö pitäisi päästöjen vähentämiseksi keskittää kaupunkeihin. Tämänkin päätelmä rakentuu pitkälti vain päästöjen tarkasteluun.  Silloin jätetään huomiotta se, että kokonaiset elinkeinoryhmät ylläpitävät kasvustojen kykyä sitoa hiiltä ja sitä kautta vähentävät päästöjen haitallista vaikutusta. Iso merkitys tässä on kasvustojen hyvällä hoidolla ja viljelyllä. Jos näin ei tehdä, tilalle tulee uhkakuva, että pellot muuttuvat kukkakedoiksi ja metsät museoituvat. Kuvassa 2 näkyi miten silloin hiilen sidonnassa menetetään paljon enemmän kuin päästöjen vähentämisessä voidaan koskaan saavuttaa. Siksi on tärkeätä pitää huolta myös hiilen sidonnan edellytyksistä. Ja pitää muistaa, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Tästä syystä viisaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa toimintatapaohjeet ovat puhtaalle kaupunkiväestölle täysin erilaiset kuin niille, jotka elinkeinojensa tai harrastustensa kautta sitovat hiiltä ja siten tasapainottavat ilmaston kaasupitoisuuksia paljon vahvemmin kuin päästöjen rajoittajat konsanaan. Aluksi hiilen sitomiseen riittää jo pieni tonttipuutarha.

 .3) Lopuksi kirjoittaja haluaa muistuttaa, että tehtyjen laskelmien perusteet ovat peräisin suomalaista oloista eivätkä ne sellaisenaan sovi muualla käytettäväksi. Vastaavasti eivät muualla tehdyt arviot myöskään kuvaa suomalaisen naudan elinkaarta.

 MY

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.