Siirry sisältöön

OPASPOLKUJA MYSTEMIN JULKAISUIHIN 28.12.2022

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja, 
Maa- ja metsätilallinen,
Eläkkeellä

 

OPASPOLKUJA MYSTEMIN JULKAISUIHIN  28.12.2022

Juttuja tällä  Mystemin sivustolla on julkaistu harvakseltaan  lähes neljä vuotta siinä tahdissa kuin kirjoittaja on muilta toimiltaan ehtinyt. Julkaisujen aihepiiri on ollut vaihteleva eikä kirjoittajan omimmille alueille - metsään, metsäluontoon  ja metsätalouteen - ole päästy vielä paljoakaan.

Lukijoilta saaduista kysymyksistä ja kommenteista olen havainnut, että mielenkiinto eri juttuhin vaihtelee kovin paljon eivätkä lukijat, - jotka tietoisesti on pyritty rajaamaan lähinnä  ystävä- ja kaveripiireihin - , oikein tiedä mitä juttua tavoittelisi luettavaksi. Siksi tähän "opaspolkuja julkaisuihin" nimettyyn juttuun koottu  lyhyitä yhteenvetoja sekä viime aikoina  kiinnostusta herättäneistä että pysyvää mielenkiintoa omanneista aiheista.

 

1. PÄÄSTÖISTÄ VÄÄRIEN LAMPAIDEN KERITSIJÖIHIN

Kimmokkeen otsikkoaiheeseen sain uudelleen marraskuun alussa v. 2021 samoihin aikoihin kun päästökeskustelua oli taas kiihdytetty varsin arvostettujen asiantuntijoiden lausunnoin ja  H:gin kaupungin  lihantarjoilukieltopäätöksellä.

Poikkesin tuolloin  ohikulkiessani kotipellolleni matkalla metsään ensiharvennuskohteeni ennakkoraivauksille.

Kuva 2. Syksyinen nurmi odottaa talvea ja seuraavaa kevättä.

Marraskuun aamuauringossa huomioni kiinnittyi talouskeskuksen läheisyydessä sijaitsevaan – nyt vuokraviljelijän hoitamaan peltolohkoon, jolla on mielestäni sanottavaa edellä kerrottuihin päästöjulkistuksiin liittyen. (Kuva 2) Kuvassa jo talvea odottava vahva nurmi kertoo mielestäni katsojallee selvästi sen, miten ilmaston suojelussa nurmella on monta tehtävää.    Sen lisäksi että se tarjoaa ruuan monelle naudalle, se sitoo kasvussaan hiilta sekä maanpäällisiin versoihin että maanalaiseen juuristoon – juuristossa osaksi pitkäaikaiseen muotoon. Hiili pysyy kasvustossa mukana tällä tai jollain toisella lohkolla niin kauan kuin nurmet ovat viljelykierrossa mukana. Vasta karjanpidon päättyessä hiili vapautuu mittavammin ilmakehään, eikä sen määrä ole suhteessa aivan vähäinen. Näin lopputulos on odotusten suhteen aivan päinvastainen. Ja taas ihmetellään miksi päästövähennysten tulokset eivät parane.

Koska olen jo useasti todennut pitäväni pelkästään KHK-päästöihin keskittyneitä ilmastoselvityksiä aivan liian suppeina,  palasin alussa kerrotun innoittamana  pari vuotta aiemmin julkaistun "Paljon porua päästöistä...." lähdeaineistoon ja kokosin sieltä tarvittavin ainesitolisäyksin hiilen luonnon kierrosta mulli Melperin elämässä esimerkinomaisen jutun "Väärien lampaiden kertsisijät edelleen liikeellä III."  Olennainen muutos aikasempaan siinä on, että Melperin elämässä hiilen luonnonkierrossa  on erotettavissa ainakin 7 eri prosessia tai prosessiryhmää alussa kuvatun nurmen prosessit mukaanlukien. Julkisuudessa yleisimmin käsitelty "Erikseen tutkittujen KHK-päästöjen ryhmä" taas on vain yksi em. prosesseista.

Kun nämä 7 prosessia tai prosessiryhmää lasketaan yhteen voidaan edelleenkin todeta, että mulli Melperi on  varsin hiilineutraali otus ellei peräti pieni hiilinielu. 

Linkki aiheeseen:  VÄÄRIEN LAMPAIDEN KERITSIJÄT EDELLEEN LIIKKEELLÄ III
Ens. julkaistu 22.06.2022, päivitetty 28.12.2022

 

2. AVOHAKKUUTA VAI JATKUVAA KASVATTAMISTA

Metsiä jatkuvasti kasvattaen tai niitä välillä avohakkuilla uudistaen on viime aikoina käsitelty lukuisissa hyvinkin asiantuntevissa julkaisuissa. Siksi lähestyn otsikon aihetta enemmänkin pohdinnalla mitä kasvatustapaa itse eri tilanteissa metsien hoidossa käyttäisin, linkin jutulla: Avohakkuutta vai jatkuvaa kasvattamista?.

Kuva 3. Metsä, jossa on monen kehitysvaiheen kasviyhdyskuntia

Ennen asian tarkempaa käsittelyä haluan muistuttaa lukijalle, että metsät ovat koosteita maaston muodon, maaperän, sen kosteuden ja ravinteisuuden, kasvupaikan valoisuuden sekä puulajin ja muun kasvuston kehitysvaiheen mukaan eroavista kasviyhdyskunnista kullekin yhdyskunnalle ominaisine eläimistöineen. Maaston muotoja mukaillessaan nuo kasviyhdyskunnat ovat kuin maastokuvioiden mosaiikkia, mikä metsän kasvatuksessa merkitsee puulajien valintaa kasvatuskohteiden ominaisuudet huomioiden ja puulajien luontaisia ominaisuuksia kunnioittaen. Palasia tuossa mosaiikissa on maassamme miljoonia. Siksi metsään kohdistettavat toimenpiteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Miten niitä itse käsittelisin, on luettavissa myös alla olevan linkin kautta.

Linkki: AVOHAKKUUTA VAI JATKUVAA KASVATTAMISTA
Ens. julkaisut 30.11.2021

 

3. PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ

Mystemin blogin ja tässä jäljempänä kuvattavan aiheen  valmistelu alkoi joskus 2010-luvun loppupuolella kasvihuonekaasuja ja ilmaston lämpenemistä koskevan keskustelun saadessa julkisuudessa lisää tilaa ja sitä kautta ihmisten mielissä.

Kuva 1. Melperi, minäkö ilmaston muutoksen suuri syntipukki?

Blogin kirjoittaja taas oli tuolloin täysin  tyytymätön siihen mitenkä hiilen kiertoa luonnossa käsiteltiin julkisuudessa paljolti vain kasvihuonekaasupäästöinä,  vaikka päästöt ovat vain osa luonnon merkittävimmän alkuaineen - hiilen  - kiertoprosessejaa luonnossa.

Tämä kävi ilmi myös silloin kun kirjoittaja etsi - usean vuoden ajan - valmista, mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille sopivaa luonnon  hiilitaseen laskentamallia, jossa otetaan huomioon sekä hiilen sitoutuminen ilmasta että päästöt takaisin ilmmaan,  siinä kuitenkaan onnistumatta. Siksi tavoiteltu laskentamalli oli valmistettava itse. Yksi sen tavoitteista oli osoittaa miten mielikuva hiilen asemasta luonnossa on erilainen, jos sitä kuvataan pelkkinä päästöinä tai vaihtoehtoisesti hiilen luonnonkiertoon perustuvina hiilitaseina.

Ensimmäiset päästöjä ja hiilen luonnonkiertoa vertaileva jutut julkaistiin tässä blogissa v. 2019. Niissä keskityttiin  päästöjen asemesta hiilen biologiseen luonnokiertoon nautakarjan kasvatuksessa ja siihen liityvässä peltoviljelyssä  nurmiviljely mukaan lukien.Siitä alkoi mulli "Melperin" tarina (Kuva 1), jonka perusversio on julkaisussa: "Paljon porua päästöistä.- kuka vei villat"

Julkaisujen varsinainen tietoaineisto perustui  suomalaisiin tutkimuksiin ja/tai kirjoittajan omiin havaintoihin 1950-luvulta alkaen.

Julkaisuissa kirjoittaja kiinnitti huomionsa mm. siihen, että  pelkästään päästöihin perustuviin toimenpidevalintoihin sisältyy  useita riskejä.  Eräs riski on siinä, että pelkistä päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä.   Kaikkiaan kasvustojen  ilmasta sitoma  hiili voisi  vähentyä enemmän kuin päästöt vähenevät.  Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden  vastaisesti päästöjen  nettokasvu.

Linkki: PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ – KUKA VEI VILLAT
Ens. julkaisu 26.11.2019, päivitetty 09.11.2021

 

4. PIHAKUUSEN TARINAA KORONVUONNA 2020

Pihakuusen tarina on  kertomus kuusesta, joka syntyi  pihakuuseksi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja  kasvoi sen jälkeen yli 110 vuotta maalaistalon puutarhassa noin 15 metrin päässä kylätiestä - nykyään  paikallistiestä.

Kuva 4. Pihakuusi syksyllä 2020.

Paksuutta sille oli kannolla kertynyt metrin verran ja pituutta lähes 30 metriä. Se ei ollut pitäjän suurin kuusi, mutta oli silläkin kokemuksistaan oma tarinansa kerrottavana.

Tämän kuusen, oikeastaan aika vaiherikas tarina löytyy linkistä Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020  Voimakkaat luoteistuulet mereltä yli Pohjankankaan olivat painaneet tuo ison puun niin pahasti tien suuntaan kallelleen, että se oli kaadettava joulukuussa v. 2020.  Suuren kokonsa ja  kallistuman vuoksi kuusen kaadossa tarvittava voima varmistettiin traktorin vinssillä. Lähinnä mielenkiinnosta tarkistettiin kaadon  vetovoiman tarve omana laskelmanaan. Kuvauksen siitä voi katsoa jutusta:  Kallistuneen pihakuusen kaato ja vinssin vetovoima

Pihakuusen tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta oli 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuotta: Pihakuusen tarina jatkuu

Kuva 5. Pihakuusi pinossa

Tänään tuo yli satavuotias kuusi odottaa edellen jatkokäsittelyä  pölkyiksi katkottuna ja suojaan varastoituna.  Vuosirenkaista oli helposti laskettavissa, että edellä jo kerrotun suuren tulipalon aikoihin - nyt  toukokuussa täsmälleen 100 vuotta sitten -,  tarinan kuusi oli  likimain   kuvassa näkyvän suurimman pölkyn pituinen ja muutaman sentin paksuinen.   Sen jälkeen pituutta ehti tulla lisää lähes 30 metriä ja paksuutta  vajaan metrin verran.   Jatkokäsittelystä tiedetään melko varmana,  ettei pinon suurimpien pölkkyjen  tulevaisuus ole tulla käytetyksi polttopuina.

Linkki:  PIHAKUUSEN TARINAA KORONAVUONNA 2020
Ens. julkaisut 22.12.2020

Linkki: KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA
Ens. julkaisut 22.12.2020

Linkki: PIHAKUUSEN TARINA JATKUU 9.5.2021
Ens. julkaisut 09.05.2021

 

5. MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA ALKAEN

Mystem Oy:n tausta ja historia ovat  yhdistelmä  kirjoittajan omia työelämä-kokemuksia  ja  toisaalta  koko ajan kehittyvän tietotekniikan luomia mahdollisuuksia käsitellä tietoa uudella tavalla.  Siksi  aihetta käsittelevistä julkaisuista  esitellään tässä  ensin muutama  Mystemin aikaa edeltävä järjestelmiä 1970-1980 luvuilta, joiden kehittämisessä kirjoittaja on ollut mukana keskeisenä tekijänä ja sen jälkeen koko joukko Mystemissä  kehitettyjä metsällisiä tietojärjestestelmiä 1980-luvulta alkaen.

Kuva 6. VISAKSET v. 1975

Mystemin aikaa edeltävältä ajalta  on kirjoittajan oma elämänkaari  sisältänyt  jopa 1960-luvulta alkaen  tietotekniikkaan ja automaattiseen tietojenkäsittelyyn liittyvien tietojärjestelminen kehittämistä tavalla tai toisella - monesti muun työelämän ohessa. Tässä niistä haluan poimia 1970-luvulta muutaman tilastomatemaattisia laskentamenetelmiä hyödyntäneen, Suomen metsiä ja puunhankintaa  koskeneita selvityksiä, joista löytyy esimerkkejä blogin julkaisussa: Tietokoneissa laskentatehoa jo 1970…80-luvuilla.  Puhtaammin teknisen kehitykseen esiinmarssia 1970-luvulla  kuvastaa puutavaran mittaukseen ins. Kalevi Visan kehittämät VISAKSET (kuva),  missä työssä kirjoittajallakin oli oma roolinsa silloisia puun mittausmenetelmiä mm. Visaksiin  sovitettaessa: VISAKSIEN tarinaa 1973-1995.

Omaksi kokopäiväiseksi työkseen tietojärjestelmien kehittäminen tiivistyi  omassa Mystem Oy -nimisessä yrityksessä 1980-luvulta alkaen.

Kuva 7. Mystemin ohjelmistoja puunkorjuuseen.

Tuolloin henkilökohtaisten tietokoneiden (PC)  yleistymisen  ja tietoliikenteen  nopean teknisen kehityksen myötä alkanut muutos  ei koskenut ainoastaan laitteita, vaan myös ihmisten omakohtaista tapaa toimia ja tehdä työtään 1980-luvulla .  Näille  tekijöille  yhdessä lisääntyneen laskentatehon kanssa  rakentui  myös  pienen tietojenkäsittelyn erikoisratkaisuihin keskittyneen yrityksen,   Mystem Oy:n toiminta pitkälle 2000-luvun puolelle.

Edellä kuvattua  Mystemin taustaa ja toimintaa  on kuvattu omissa julkaisuissaan, joihin pääsee parhaimmin linkkien Mystem Oy:n taustaa ja toimintaa 1970-luvulta tähän päivään . Monipuolisemmin  Mystemin toimintaan voi tutustua useasta eri näkökulmasta myös valintalinkin  Mystemin ATK-metsähistorian sisällysluettelo kautta.

Linkki:  TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970…80-LUVUILLA
Ens.julkaisut 17.01.2021
Linkki: VISAKSIEN TARINAA 1973-1995
Ens.julkaisut 12.11.2020
Linkki: MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN
Ens.julkaisut 16.01.2021
Linkki: MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAN SISÄLLYSLUETTELO
Ens.julkaisut 22.01.2021

 

6. TAIDEGRAFIIKKAA a'la RIITTA YLINEN

Tietojärjestelmä kehittämisen ohella Mystemillä on lisäksi erillistoimintona taidegrafiikan vedostaminen. Mystemille se tarkoittaa lähinnä osallistumista vedostamisen ja näyttelyiden teknisiin valmisteluihin.

Kuva 8. Taidegrafiikkaa: "Taivaan ja maan välillä."

Nimikkotaiteilijamme on taidegraafikko Riitta Ylinen. Varsinaisen alkusysäyksen taidegrafiikkaan hän sai toimiessaan taidegraafikko Tuula Lehtisen vedostajana 1980-90 luvuilla. Oman grafiikan teko tuli vahvemmin kuvaan mukaan Seinäjoelle muuton jälkeen 1990-luvulla jatkuen näihin päiviin saakka. Hän on ollut Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen - nyt jo kuitenkin eläkkeellä.

Katso Riitan oma pientä Mystemin kuvagalleriaa:   OyMystem/Riittan kuvagalleria tai Suomen kuvataiteilijoiden esittelysivuilta: Suomen kuvataiteilijamatrikkeli ja sieltä edelleen nimihaku.  Lisämausteena voi Riitan toihin tutustua hänen pienessä kotigalleriassaan: Tästä  Riitta Ylisen kotigalleriaan 

Linkki:  OyMystem/Riittan kuvagalleria
Ens.julkaisu v. 2005
Linkki: Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
Ens.julkaisu v. 2017
Linkki: Riitta Ylisen kotigalleria
Ens julkaisu v. 2017

 

7. PAKINA LUONNOSTA JA ENNALLISTAMISESTA a'la SIMO RALLI

Maaseudun Tulevaisuuden  Kantri-lehdessä julkaistiin 16.11.2022 Simo Rallin pakina  ”Syyllinen. Kirjoittajansa asiantuntemuksen ja huumorinsa kautta se sisältää havaintoja ja tunnelmia, jotka  syntyvät vain omakohtaisista  kokemuksista lähellä luontoa. Itsekin tunnistan monet niistä aina 1950-luvun lapsuuteni ajoista monivuotisen peltoviljelyvaiheen ja  nyttemin moninaisten metsänhoitotöiden kautta kertyneinä kokemuksina,  vaikka omasta elämästäni varsin pitkä rupeama onkin ajoittunut melko puhtaasti sisätyövaiheeseen.  Kirjoista opittuna  nämä havainnot ja tunnelmat eivät ole mitenkään mahdollisia. Kaikki lähtee elämästä luonnon kanssa sen ehdoilla  eläen.

Linkki itse pakinaan on alla:
PAKINA LUONNOSTA JA ENNALLISTAMISESTA a’la SIMO RALLI
Ens. julkaistu 22.11.2022

 

8. VUOROAAN ODOTTAVAT JUTUT

Vuoroaan odottavat tällä kertaa jutut  luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta  sekä  jutut ilmaston muutoksesta ja luonnon  ennallistamisesta.

Tunnustan, että yllä käsittelyvuoroaan odottavat aiheet ovat sanojen täyteen merkitykseensä tulkittuna pelottavia. Mutta tarkemmin ajateltuaan lukija huomaakin, että niissä onkin - ilmaston muutosta lukuunottamatta -  suhteellisen suppeat luonnontapahtumat  otettu valikoiduin termein (nimivalinnoin) käyttöön, jossa koko maapallo saadaan näyttämään uhanalaiselta.

Suhteellisen kapea-alaisena pidän sitä, että jos jokin laji häviää niin koko luonto häviää. Tai jos jokin laji häviää Suomesta, mikä on sen kehitys muualla  boreaalisella metsävyöhykkeellä esim. Ruotsissa tai Siperiassa. Sama aprikointi koskee luontotyyppejäkin tai ennallistamista.

Selvän kapea-alaisuuden luonnonilmiöiden käsittelyssä kohtasin jo aikaisemmin seuratessani hiilen luonnokiertoa mullinauta Melperin elämässä.   Yleinen mielipidehän oli,  että Melperi  tuomittiin ilmastoviholliseksi pelkästään  päästöjä tutkimalla.  Kuitenkin seuraamalla hiilen luonnokiertoa Melperin elämässä Melperi onkin suomalaisissa oloissa melko hiilineutraali otus. Samaa yksipuolisuutta arvelen tapahtuneen/tapahtuvan monen tämän 8. luvun alussa nimetyn luonnoilmiön kohdalla.  Soisin, että joku jaksaisi tarkastella niitä vähän avarakatseisemmin ja kertoa havainnoistaan muillekin. Näistä kaikista ehkä myöhemmin itseltänikin  vähän lisää tarinaa.

Sen kuitenkin uskon jo nyt, että luonnolla on sisällään valmiudet paljon monipuolisempaan  elämämään kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Se, kestääkö ihmiskunta sitä,  sitä en tiedä.

Kirjoittamisiin
Matti Ylinen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.