Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja,
Maa- ja metsätilallinen,
Eläkkeellä
OPASPOLKUJA MYSTEMIN JULKAISUIHIN 08.04.2023
Juttuja tällä Mystemin sivustolla on julkaistu harvakseltaan yli neljä vuotta siinä tahdissa kuin kirjoittaja on muilta toimiltaan ehtinyt. Julkaisujen aihepiiri on ollut vaihteleva eikä kirjoittajan omimmille alueille - metsään, metsäluontoon ja metsätalouteen - ole päästy vielä paljoakaan.
Lukijoilta saaduista kysymyksistä ja kommenteista olen havainnut, että mielenkiinto eri juttuhin vaihtelee kovin paljon eivätkä lukijat, - jotka tietoisesti on pyritty rajaamaan lähinnä ystävä- ja kaveripiireihin - , oikein tiedä mitä juttua tavoittelisi luettavaksi. Siksi tähän "opaspolkuja julkaisuihin" nimettyyn juttuun koottu lyhyitä yhteenvetoja sekä viime aikoina kiinnostusta herättäneistä että pysyvää mielenkiintoa omanneista aiheista.
1. PÄÄSTÖISTÄ VÄÄRIEN LAMPAIDEN KERITSIJÖIHIN
Kimmokkeen otsikkoaiheeseen sain uudelleen marraskuun alussa v. 2021 samoihin aikoihin kun päästökeskustelua oli taas kiihdytetty varsin arvostettujen asiantuntijoiden lausunnoin ja H:gin kaupungin lihantarjoilukieltopäätöksellä.
Poikkesin tuolloin ohikulkiessani kotipellolleni matkalla metsään ensiharvennuskohteeni ennakkoraivauksille.
Marraskuun aamuauringossa huomioni kiinnittyi talouskeskuksen läheisyydessä sijaitsevaan – nyt vuokraviljelijän hoitamaan peltolohkoon, jolla on mielestäni sanottavaa edellä kerrottuihin päästöjulkistuksiin liittyen. (Kuva 2) Kuvassa jo talvea odottava vahva nurmi kertoo mielestäni katsojallee selvästi sen, miten ilmaston suojelussa nurmella on monta tehtävää. Sen lisäksi että se tarjoaa ruuan monelle naudalle, se sitoo kasvussaan hiilta sekä maanpäällisiin versoihin että maanalaiseen juuristoon – juuristossa osaksi pitkäaikaiseen muotoon. Hiili pysyy kasvustossa mukana tällä tai jollain toisella lohkolla niin kauan kuin nurmet ovat viljelykierrossa mukana. Vasta karjanpidon päättyessä hiili vapautuu mittavammin ilmakehään, eikä sen määrä ole suhteessa aivan vähäinen. Näin lopputulos on odotusten suhteen aivan päinvastainen. Ja taas ihmetellään miksi päästövähennysten tulokset eivät parane.
Koska olen jo useasti todennut pitäväni pelkästään KHK-päästöihin keskittyneitä ilmastoselvityksiä aivan liian suppeina, palasin alussa kerrotun innoittamana pari vuotta aiemmin julkaistun "Paljon porua päästöistä...." lähdeaineistoon ja kokosin sieltä tarvittavin ainesitolisäyksin hiilen luonnon kierrosta mulli Melperin elämässä esimerkinomaisen jutun "Väärien lampaiden kertsisijät edelleen liikeellä III." Olennainen muutos aikasempaan siinä on, että Melperin elämässä hiilen luonnonkierrossa on erotettavissa ainakin 7 eri prosessia tai prosessiryhmää alussa kuvatun nurmen prosessit mukaanlukien. Julkisuudessa yleisimmin käsitelty "Erikseen tutkittujen KHK-päästöjen ryhmä" taas on vain yksi em. prosesseista.
Kun nämä 7 prosessia tai prosessiryhmää lasketaan yhteen voidaan edelleenkin todeta, että mulli Melperi on varsin hiilineutraali otus ellei peräti pieni hiilinielu.
Linkki aiheeseen: VÄÄRIEN LAMPAIDEN KERITSIJÄT EDELLEEN LIIKKEELLÄ III
Ens. julkaistu 22.06.2022, päivitetty 28.12.2022
2. AVOHAKKUUTA VAI JATKUVAA KASVATTAMISTA
Metsiä jatkuvasti kasvattaen tai niitä välillä avohakkuilla uudistaen on viime aikoina käsitelty lukuisissa hyvinkin asiantuntevissa julkaisuissa. Siksi lähestyn otsikon aihetta enemmänkin pohdinnalla mitä kasvatustapaa itse eri tilanteissa metsien hoidossa käyttäisin, linkin jutulla: Avohakkuutta vai jatkuvaa kasvattamista?.
Ennen asian tarkempaa käsittelyä haluan muistuttaa lukijalle, että metsät ovat koosteita maaston muodon, maaperän, sen kosteuden ja ravinteisuuden, kasvupaikan valoisuuden sekä puulajin ja muun kasvuston kehitysvaiheen mukaan eroavista kasviyhdyskunnista kullekin yhdyskunnalle ominaisine eläimistöineen. Maaston muotoja mukaillessaan nuo kasviyhdyskunnat ovat kuin maastokuvioiden mosaiikkia, mikä metsän kasvatuksessa merkitsee puulajien valintaa kasvatuskohteiden ominaisuudet huomioiden ja puulajien luontaisia ominaisuuksia kunnioittaen. Palasia tuossa mosaiikissa on maassamme miljoonia. Siksi metsään kohdistettavat toimenpiteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Miten niitä itse käsittelisin, on luettavissa myös alla olevan linkin kautta.
Linkki: AVOHAKKUUTA VAI JATKUVAA KASVATTAMISTA
Ens. julkaisut 30.11.2021
3. PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ
Mystemin blogin ja tässä jäljempänä kuvattavan aiheen valmistelu alkoi joskus 2010-luvun loppupuolella kasvihuonekaasuja ja ilmaston lämpenemistä koskevan keskustelun saadessa julkisuudessa lisää tilaa ja sitä kautta ihmisten mielissä.
Blogin kirjoittaja taas oli tuolloin täysin tyytymätön siihen mitenkä hiilen kiertoa luonnossa käsiteltiin julkisuudessa paljolti vain kasvihuonekaasupäästöinä, vaikka päästöt ovat vain osa luonnon merkittävimmän alkuaineen - hiilen - kiertoprosessejaa luonnossa.
Tämä kävi ilmi myös silloin kun kirjoittaja etsi - usean vuoden ajan - valmista, mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille sopivaa luonnon hiilitaseen laskentamallia, jossa otetaan huomioon sekä hiilen sitoutuminen ilmasta että päästöt takaisin ilmmaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Siksi tavoiteltu laskentamalli oli valmistettava itse. Yksi sen tavoitteista oli osoittaa miten mielikuva hiilen asemasta luonnossa on erilainen, jos sitä kuvataan pelkkinä päästöinä tai vaihtoehtoisesti hiilen luonnonkiertoon perustuvina hiilitaseina.
Ensimmäiset päästöjä ja hiilen luonnonkiertoa vertaileva jutut julkaistiin tässä blogissa v. 2019. Niissä keskityttiin päästöjen asemesta hiilen biologiseen luonnokiertoon nautakarjan kasvatuksessa ja siihen liityvässä peltoviljelyssä nurmiviljely mukaan lukien.Siitä alkoi mulli "Melperin" tarina (Kuva 1), jonka perusversio on julkaisussa: "Paljon porua päästöistä.- kuka vei villat"
Julkaisujen varsinainen tietoaineisto perustui suomalaisiin tutkimuksiin ja/tai kirjoittajan omiin havaintoihin 1950-luvulta alkaen.
Julkaisuissa kirjoittaja kiinnitti huomionsa mm. siihen, että pelkästään päästöihin perustuviin toimenpidevalintoihin sisältyy useita riskejä. Eräs riski on siinä, että pelkistä päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä. Kaikkiaan kasvustojen ilmasta sitoma hiili voisi vähentyä enemmän kuin päästöt vähenevät. Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden vastaisesti päästöjen nettokasvu.
Linkki: PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ – KUKA VEI VILLAT
Ens. julkaisu 26.11.2019, päivitetty 09.11.2021
4. PIHAKUUSEN TARINAA KORONVUONNA 2020
Pihakuusen tarina on kertomus kuusesta, joka syntyi pihakuuseksi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja kasvoi sen jälkeen yli 110 vuotta maalaistalon puutarhassa noin 15 metrin päässä kylätiestä - nykyään paikallistiestä.
Paksuutta sille oli kannolla kertynyt metrin verran ja pituutta lähes 30 metriä. Se ei ollut pitäjän suurin kuusi, mutta oli silläkin kokemuksistaan oma tarinansa kerrottavana.
Tämän kuusen, oikeastaan aika vaiherikas tarina löytyy linkistä Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020 Voimakkaat luoteistuulet mereltä yli Pohjankankaan olivat painaneet tuo ison puun niin pahasti tien suuntaan kallelleen, että se oli kaadettava joulukuussa v. 2020. Suuren kokonsa ja kallistuman vuoksi kuusen kaadossa tarvittava voima varmistettiin traktorin vinssillä. Lähinnä mielenkiinnosta tarkistettiin kaadon vetovoiman tarve omana laskelmanaan. Kuvauksen siitä voi katsoa jutusta: Kallistuneen pihakuusen kaato ja vinssin vetovoima
Pihakuusen tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta oli 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuotta: Pihakuusen tarina jatkuu
Tänään tuo yli satavuotias kuusi odottaa edellen jatkokäsittelyä pölkyiksi katkottuna ja suojaan varastoituna. Vuosirenkaista oli helposti laskettavissa, että edellä jo kerrotun suuren tulipalon aikoihin - nyt toukokuussa täsmälleen 100 vuotta sitten -, tarinan kuusi oli likimain kuvassa näkyvän suurimman pölkyn pituinen ja muutaman sentin paksuinen. Sen jälkeen pituutta ehti tulla lisää lähes 30 metriä ja paksuutta vajaan metrin verran. Jatkokäsittelystä tiedetään melko varmana, ettei pinon suurimpien pölkkyjen tulevaisuus ole tulla käytetyksi polttopuina.
Linkki: PIHAKUUSEN TARINAA KORONAVUONNA 2020
Ens. julkaisut 22.12.2020
Linkki: KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA
Ens. julkaisut 22.12.2020
Linkki: PIHAKUUSEN TARINA JATKUU 9.5.2021
Ens. julkaisut 09.05.2021
5. MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA ALKAEN
Mystem Oy:n tausta ja historia ovat yhdistelmä kirjoittajan omia työelämä-kokemuksia ja toisaalta koko ajan kehittyvän tietotekniikan luomia mahdollisuuksia käsitellä tietoa uudella tavalla. Siksi aihetta käsittelevistä julkaisuista esitellään tässä ensin muutama Mystemin aikaa edeltävä järjestelmiä 1970-1980 luvuilta, joiden kehittämisessä kirjoittaja on ollut mukana keskeisenä tekijänä ja sen jälkeen koko joukko Mystemissä kehitettyjä metsällisiä tietojärjestestelmiä 1980-luvulta alkaen.
Mystemin aikaa edeltävältä ajalta on kirjoittajan oma elämänkaari sisältänyt jopa 1960-luvulta alkaen tietotekniikkaan ja automaattiseen tietojenkäsittelyyn liittyvien tietojärjestelminen kehittämistä tavalla tai toisella - monesti muun työelämän ohessa. Tässä niistä haluan poimia 1970-luvulta muutaman tilastomatemaattisia laskentamenetelmiä hyödyntäneen, Suomen metsiä ja puunhankintaa koskeneita selvityksiä, joista löytyy esimerkkejä blogin julkaisussa: Tietokoneissa laskentatehoa jo 1970…80-luvuilla. Puhtaammin teknisen kehitykseen esiinmarssia 1970-luvulla kuvastaa puutavaran mittaukseen ins. Kalevi Visan kehittämät VISAKSET (kuva), missä työssä kirjoittajallakin oli oma roolinsa silloisia puun mittausmenetelmiä mm. Visaksiin sovitettaessa: VISAKSIEN tarinaa 1973-1995.
Omaksi kokopäiväiseksi työkseen tietojärjestelmien kehittäminen tiivistyi omassa Mystem Oy -nimisessä yrityksessä 1980-luvulta alkaen.
Tuolloin henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) yleistymisen ja tietoliikenteen nopean teknisen kehityksen myötä alkanut muutos ei koskenut ainoastaan laitteita, vaan myös ihmisten omakohtaista tapaa toimia ja tehdä työtään 1980-luvulla . Näille tekijöille yhdessä lisääntyneen laskentatehon kanssa rakentui myös pienen tietojenkäsittelyn erikoisratkaisuihin keskittyneen yrityksen, Mystem Oy:n toiminta pitkälle 2000-luvun puolelle.
Edellä kuvattua Mystemin taustaa ja toimintaa on kuvattu omissa julkaisuissaan, joihin pääsee parhaimmin linkkien Mystem Oy:n taustaa ja toimintaa 1970-luvulta tähän päivään . Monipuolisemmin Mystemin toimintaan voi tutustua useasta eri näkökulmasta myös valintalinkin Mystemin ATK-metsähistorian sisällysluettelo kautta.
Linkki: TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970…80-LUVUILLA
Ens.julkaisut 17.01.2021
Linkki: VISAKSIEN TARINAA 1973-1995
Ens.julkaisut 12.11.2020
Linkki: MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN
Ens.julkaisut 16.01.2021
Linkki: MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAN SISÄLLYSLUETTELO
Ens.julkaisut 22.01.2021
6. TAIDEGRAFIIKKAA a'la RIITTA YLINEN
Tietojärjestelmä kehittämisen ohella Mystemillä on lisäksi erillistoimintona taidegrafiikan vedostaminen. Mystemille se tarkoittaa lähinnä osallistumista vedostamisen ja näyttelyiden teknisiin valmisteluihin.
Nimikkotaiteilijamme on taidegraafikko Riitta Ylinen. Varsinaisen alkusysäyksen taidegrafiikkaan hän sai toimiessaan taidegraafikko Tuula Lehtisen vedostajana 1980-90 luvuilla. Oman grafiikan teko tuli vahvemmin kuvaan mukaan Seinäjoelle muuton jälkeen 1990-luvulla jatkuen näihin päiviin saakka. Hän on ollut Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen - nyt jo kuitenkin eläkkeellä.
Katso Riitan oma pientä Mystemin kuvagalleriaa: OyMystem/Riittan kuvagalleria tai Suomen kuvataiteilijoiden esittelysivuilta: Suomen kuvataiteilijamatrikkeli ja sieltä edelleen nimihaku. Lisämausteena voi Riitan toihin tutustua hänen pienessä kotigalleriassaan: Tästä Riitta Ylisen kotigalleriaan
Linkki: OyMystem/Riittan kuvagalleria
Ens.julkaisu v. 2005
Linkki: Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
Ens.julkaisu v. 2017
Linkki: Riitta Ylisen kotigalleria
Ens julkaisu v. 2017
7. PAKINA LUONNOSTA JA ENNALLISTAMISESTA a'la SIMO RALLI
Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-lehdessä julkaistiin 16.11.2022 Simo Rallin pakina ”Syyllinen”. Kirjoittajansa asiantuntemuksen ja 
huumorinsa kautta se sisältää havaintoja ja tunnelmia, jotka syntyvät vain omakohtaisista kokemuksista lähellä luontoa. Itsekin tunnistan monet niistä aina 1950-luvun lapsuuteni ajoista monivuotisen peltoviljelyvaiheen ja nyttemin moninaisten metsänhoitotöiden kautta kertyneinä kokemuksina, vaikka omasta elämästäni varsin pitkä rupeama onkin ajoittunut melko puhtaasti sisätyövaiheeseen. Kirjoista opittuna nämä havainnot ja tunnelmat eivät ole mitenkään mahdollisia. Kaikki lähtee elämästä luonnon kanssa sen ehdoilla eläen.
Linkki itse pakinaan on alla:
PAKINA LUONNOSTA JA ENNALLISTAMISESTA a’la SIMO RALLI
Ens. julkaistu 22.11.2022
8. VUOROAAN ODOTTAVAT JUTUT
Vuoroaan odottavat tällä kertaa jutut luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta sekä jutut ilmaston muutoksesta ja luonnon ennallistamisesta.
Tunnustan, että yllä käsittelyvuoroaan odottavat aiheet ovat sanojen täyteen merkitykseensä tulkittuna pelottavia. Mutta tarkemmin ajateltuaan lukija huomaakin, että niissä onkin - ilmaston muutosta lukuunottamatta - suhteellisen suppeat luonnontapahtumat otettu valikoiduin termein (nimivalinnoin) käyttöön, jossa koko maapallo saadaan näyttämään uhanalaiselta.
Suhteellisen kapea-alaisena pidän sitä, että jos jokin laji häviää niin koko luonto häviää. Tai jos jokin laji häviää Suomesta, mikä on sen kehitys muualla boreaalisella metsävyöhykkeellä esim. Ruotsissa tai Siperiassa. Sama aprikointi koskee luontotyyppejäkin tai ennallistamista.
Selvän kapea-alaisuuden luonnonilmiöiden käsittelyssä kohtasin jo aikaisemmin seuratessani hiilen luonnokiertoa mullinauta Melperin elämässä. Yleinen mielipidehän oli, että Melperi tuomittiin ilmastoviholliseksi pelkästään päästöjä tutkimalla. Kuitenkin seuraamalla hiilen luonnokiertoa Melperin elämässä Melperi onkin suomalaisissa oloissa melko hiilineutraali otus. Samaa yksipuolisuutta arvelen tapahtuneen/tapahtuvan monen tämän 8. luvun alussa nimetyn luonnoilmiön kohdalla. Soisin, että joku jaksaisi tarkastella niitä vähän avarakatseisemmin ja kertoa havainnoistaan muillekin. Näistä kaikista ehkä myöhemmin itseltänikin vähän lisää tarinaa.
Sen kuitenkin uskon jo nyt, että luonnolla on sisällään valmiudet paljon monipuolisempaan elämämään kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Se, kestääkö ihmiskunta sitä, sitä en tiedä.
Kirjoittamisiin
Matti Ylinen