Lyhyen videon kokoaja ja kirjoittaja: Matti Ylinen
Perhosten kesää ja huomattava syyskokoontuminen elokuun lopussa v. 2021
Kulunut 2021 kesä oli niin perhosrikas, että tämän pienen artikkelin kirjoittajakin ehti vanhan hirsituvan remontin ohessa ottamaan talteen muutamia kesäkohtaamisiaan perhosten kanssa - tosin vain taskussa kulkeneella puhelimella, mikä kyllä valitettavasti näkyy aiheesta alempana kootussa videossa.
Kesän perhostapaamiset teki ainakin kirjoittajan lapsuuden ymparistössä erityisen poikkeavaksi kymmenien amiraaliperhosten ja suruvaippojenkin joukko aterioilla ja sen jälkeisillä ruokalevoilla iltapäivien auringossa elokuun lopussa v. 2021. Näistä tapahtumista ja parista muusta kesäajan perhostapaamisesta on alempana lyhyt video katsottavaksi suoraan tässä ikkunassa tai vaihtoehtoisesti linkin kautta omassa ikkunassaan.
Video perhosten kesästä ja syyskokoontumisista:
Vaihtoehtoinen linkki pieneen videoon perhosten kesästä ja syyskesän kokoontumisista: Perhosten kesää ja syyskokoontuminen elokuun lopussa Lopuksi: Jutun kirjoittajalle nämäkin tapaamiset antoivat näinä luontokadolla pelottelun aikoina myönteistä mietittävää luonnon valmiuksista ja vahvuuksista selvitä ja elää muuttuvissa tilanteista.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen, Eläkkeellä
VÄHÄN VIELÄ PÄÄSTÖISTÄ JA LUONNON MUKAUTUMISKYVYSTÄ
1. JOHDANTOA
Tämän blogin aiemmissa julkaisuissa olen ilmakehän kasvihuonekaasuja käsitellessäni päätynyt arvioissani siihen, ettei hiilen merkitystä luonnossa voi käsitellä pelkkinä hiilen ja sen yhdisteiden käytöstä syntyvinä päästöinä. Päästöjen lisäksi on tarkasteluun otettava mukaan myös erilaisten kasvustojen - vapaasti kasvaneiden tai viljelytoimin perustettujen - ilmakehästä sitoma hiili ja laskettava kyseisen luonnonprosessin hiilitase. Ellei näin tehdä, ovat riskinä täysin väärät päätelmät ja keinot ilmakehän hiilitorjunnassa.
Selventävän esimerkin päästöjen ja hiilitaseen tuottamista erilaisista mielikuvista tarjoaa päästöistä ja sitä vastaavasta hiilitaseesta tehtyjen laskelmien vertailu aiemmin tässä blogissa. (v. 2019) Tai kertomus siitä miten mullinauta Melperi ei olekaan päästöpahis vaan oikeastaan aika hiilineutraali otus. Molemmista esimerkeistä on tarkempi kuvaus tämän blogin julkaisussa "Paljon porua päästöistä....." Esimerkit osoittavat myös miten mieliämme hallitaan julkisuudessa kovin valikoidulla tietoaineistolla kasvihuonekaasujen päästöistä. Nyt sama valikoiva suhtautuminen näyttäisi levinneen viestintään luonnon monimuotoisuudesta tai avohakkuiden paheksuntaan metsiemme käsittelyssä, joilla kummallakin heikennetään maasta ja metsästä elantonsa saavien ihmisten elinoloja maassamme.
Kun on itse lapsena suhteellisen pienellä maatilalla elänyt lähes puhtaassa luonnon kiertotaloudessa, jossa kaupasta tilan ulkopuolelta ostettiin pääasiassa vain ruokatalouteen kuuluvia siirtomaatuotteita (kahvi, sokeri, riisi, ....), voi suhteellisen helposti tämänkin päivän tietämyksellä todeta, että on aivan mahdollista aktiivisesti viljellä maata ja hoitaa metsiä niin, että työstä saa jokapäiväisen leivän - myös monille muille ihmisille kuin itselle - ja elää samalla suhteellisen hiilineutraalia elämää siten, ettei samalla tuhoa itseään ympäröivää luontoa.
Uudelleen toistettuna kaikki edellä sanottu merkitsee siis sitä, että ilmaston muutostorjunnassa on merkitystä sekä hiilen sidonnalla - esim. maata viljellen ja metsiä hoitaen - että hiilipäästöjen rajoituksilla. Puhdas päästökauppa sen sijaan ei mielestäni ole kumpaakaan näistä.
Blogin tässä julkaisussa haluan ensin täydentää paria hiilen luonnonkierrosta aiemmin esittämääni päätelmää. Sen jälkeen esittelen lyhyesti kuluvalta kesältä kokemani yllätyksen luonnon mukautumiskyvystä ja ihmisen roolista luonnon hallinnassa.
Luonnon monimuotoisuuden ja metsien avohakkuiden pohdintaan yritän palata myöhemmin syksyllä vanhan maalaistaloni remonttikauden päättyessä.
Edellä olevan johdantoon viitaten totean vieläkin, että hiilineutraaliin elämään ei päästä ainoastaan päästöjä rajoittamalla vaan hiilitasetta voi tasapainottaa myös sitomalla hiiltä peltoja ja metsiä aktiivisesti viljellen. Metsien osalta hiilen sitoutuminen kasvustoihin on jo yleisesti tunnustettu tosiasia.
Tämänkin kuvan tähkälle tullut ohrapelto sitoo vuosittain hiiltä ainakin yhtä intesiivisesti kuin taustalla näkyvä metsä. Nurmea käsittävään viljelykiertoon liitettynä sidotun hiilen määrä pysyy merkittävänä niin kauan kuin kohteella harjoitetaan aktiivista viljelyä.
Peltoviljelyn osalta saa usein kuulla vastaväitteen, että tällaiset kasvustot lahoavat ja hajoavat nopeasti päästöinä. Kokemuksesta osaan kuitenkin sanoa, että hiiltä sitoutuu sitä enemmän itse viljelyprosesiin ja satoihin mitä voimakkammin kasvustoja viljellään ja ylläpidetään - erityisesti nurmi- apila- mailasviljelyksillä. Sen näkee viljelijä maata kyntäessäänkin ilman suuria tutkimuksia. Hiili säilyy sidottuna niin kauan kuin viljely jatkuu, mutta purkautuu vähitellen viljelyn päätyttyä. Puhdas viljan viljely ei tässä kohtaa ole vaikutuksiltaan aivan yhtä positiivista. Lyhyt nurmiviljely väliin parantaa selvästi vaikutelmaa. Eikä tässä tarkoitetun viljelyn tarvitse olla pelkästään luomuviljelyä. Oma lukunsa taas on ravinteiden kulkeutuminen maastossa.
2.2 Elämisen sovittaminen luontoon ei ole kaikille sama asia
Näinä päivinä kuulee harva se päivä ehdotuksia siitä miten maita ja metsiä tulisi hoitaa ja viljellä.
Nuorissa on tulevaisuus metsässäkin. 20 v:n kuluttua edessä oleva taimikko sitoo vuosittain hiiltä ainakin kaksinkertaisesti taustalla näkyvään puustoon verrattuna. Liian iso vanhojen metsien osuuss maassamme tekee metsistämme nielukyvyttömän.
On myös esitetty, että väestö pitäisi päästöjen vähentämiseksi keskittää kaupunkeihin. Silloin jätetään huomiotta se, että kokonaiset elinkeinoryhmät ylläpitävät kasvustojen kykyä sitoa hiiltä ja sitä kautta vähentävät päästöjen haitallista vaikutusta.Iso merkitys tässä on kasvustojen hyvällä hoidolla ja viljelyllä. Jos näin ei tehdä, tilalle tulee uhkakuva, että pellot muuttuvat kedoiksi ja metsät museoituvat. Silloin hiilen sidonnassa menetetään paljon enemmän kuin päästöjen vähentämisessä voidaan koskaan saavuttaa. Siksi on tärkeätä pitää huolta myös hiilen sidonnan edellytyksistä. Ja pitää muistaa, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Tästä syystä viisaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa toimintatapaohjeet ovat puhtaalle kaunkiväestölle täysin erilaiset kuin niille, jotka elinkeinojensa tai harrastustensa kautta tasapainottavat ilmaston kaasupitoisuuksia paljon vahvemmin kuin päästöjen rajoittajat konsanaan. Eikä monimuotoisuuden ylläpito ole poikkeus tästä.
3. LUONNON MUKAUTUMISKYVYSTÄ
Suomen metsiin kohdistuneen päästöongelman käännyttyä EU:n komissionkin strtegiaehdotuksessa hiiinieluksi ja erääällä tavalla päätösvaiheeseensa on julkisuuteen nostettu huolenaiheet luontotyyppien monimuotoisuuden häviämisestä, lajien kuolemisesta sukupuuttoon ja jopa täydellisestä luontokadosta.
Esitetyn huolen hyvin ymmärtäen jää kysymään itseltään, ovatko luonnon rakennusaineet näin heikot. Kun on maasta ja metsästä välittömästi tai välillisesti elantonsa saaneena kamppaillut pelloille tunkevia haittakasveja tai vesakoita vastaan tai muutamasta emosta syntyvää ruskomäntypistiäis- tai kirjanpainajahyökkäystä vastaan, ei luontoa voi pitää heikkoina.
Ei. Minulle luonto on - tosin rajojensa puitteissa - vahva ja mukautumiskykyinen. Siitä luonto muistuttaa joka hetki - tällä hetkellä vaikkapa Covid19-pandemian muodossa.
Itse sain kuluneen kesän aikana luonnolta itseltään useitakin kertoja pohdittavaa sen mukautumiskyvystä ja monimuotoisuuden hallinnasta, joista esittelen pari sinänsä myönteistä tapahtumaa.
1.) Punaisen harjaneilikan tapaus. Luonnon vahvuutta kuvaa se jos hävinneenä pidetty laji yllättäen ilmaantuukin johonkin, vähän pidempään rauhassa olleeseen kasvustoon.
Jälleensyntynyt harjaneilikka
Sellaisesta sain suorasukaisesti sanottuna opetuksen muutama viikko sitten kotitaloni puutarhan nurkassa, jossa muistuttajana oli vuosikymmennien jälkeen puutarhaan palannut punainen harjaneilikka. Sen kavupaikkaa oli viime vuosikymmenet hallinnut talon pihakuusi ja neilikka oli pysynyt näkymättömissä nuo mainitut kymmenet vuodet. Olosuhteiden pakosta pihakuusi jouduttiin kaatamaan viime talvena. (Aiheesta on oma juttunsa julkaisussa Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020 ) Ja nyt heinäkuussa 2021 pihakuusen juurten tuntumassa lähes 50 vuotta piilossa pysynyt neilikka kukoisti kuin jälleensyntyneenä.
2.) Kimalainen kurtturuusun kukassa. Luonnon monimuotoisuuden hallinnasta sain eräänä aamuna pohdittavaa kesällä juhannuksen jälkeen aamupostia noutaessani.
Kurtturuusu ja kimalainen
Postilaatikon tuntumassa kasvoi muutama kurtturuusupensas - aivan hallitusti ja rajatulla alueella. Pohdittavaa tuossa hetkessä minulle antoi kimalainen kurtturuusupensaan kukassa, joka tulevasta pensaiden hävityksestä tietämättömänä työskenteli innolla kukan sydämessä. Tuosta havainnosta seurasi mielessäni pieni periaatteellinen kysymys kurtturuusun ja kimalaisen elämästä. Tässä tapauksessa sen menettävät molemmat, jos kurtturuusu hävitetään.
Päällimmäiseksi jäi kuitenkin lopuksi ajatus siitä, että näinköhän ihminen lopuksikaan osaa säädoksillään hallita luontoa suurissakaan asioissa.
Sama ajatus on mielessäni vieläkin.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen, Eläkkeellä
Julkaisujen opasteita ja linkkejä 09.05.2021
Pihakuusen tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta on 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuotta: PIHAKUUSEN TARINA JATKUU
Muuten juttuja tällä Mystemin sivustolla on julkaistu harvakseltaan jo parin vuoden ajan siinä tahdissa kuin kirjoittaja on pitänyt aiheellisena tai muilta toimiltaan ehtinyt. Julkaisujen aihepiiri on ollut kovin vaihteleva eikä kirjoittajan omimmille alueille - metsään, metsäluontoon ja metsätalouteen - ole päästy vielä paljoakaan.
Lukijoilta saaduista kysymyksistä ja kommenteista olen havainnut, että mielenkiinto eri juttuhin vaihtelee kovin paljon eivätkä lukijat, - jotka tietoisesti on pyritty rajaamaan ystävä- ja kaveripiireihin - , oikein tiedä mitä juttua tavoittelisi luettavaksi. Siksi tähän "opasteita ja linkkejä" nimettyyn juttuun koottu lyhyitä yhteenvetoja linkkeineen viime aikoina kiinnostusta herättäneistä aiheista, jotka eivät kuitenkaan ole osoittautuneet vanhentuneiksi tai muuten ohieläneiksi.
Tarina sai vielä jatkoa, kun kuusen pihapiirissä tapahtuneesta suuresta tulipalosta on 9.5.2021 kulunut tasan 100 vuotta: PIHAKUUSEN TARINA JATKUULisätty 9.5.2021
Kerrottua tarinaa voi vielä täydentää eräältä lukijalta tulleella tiedolla siitä, mitenkä toukokuun 9 p:nä v.1921 kuusen pihapiirissä sattuneen suuren tulipalon (mm. neljä asuinrakennusta) sammutukseen osallistunut sankoketju (ämpäriketju) ulottui talolta läheiseen Hirvijärveen saakka ollen yhteensä noin 700 metriä pitkä. Sammutusketjussa oli mukana arviolta ainakin 500 ihmistä muusta sammutusväestä puhumattakaan. Palavia rakennuksia ei voitu kuitenkaan pelastaa. Huom! Tarkistus 20.04.2021. Matka palaneilta taloilta Hirvijärveen on noin 600 metriä ja sankoketjun väen määrän arvio vastaavasti noin 450 henkeä.
Kuva2. Pihakuusi pinossa
Tänään tuo yli satavuotias kuusi odottaa jatkokäsittelyä pölkyiksi katkottuna. Vuosirenkaista oli helposti laskettavissa, että edellä jo kerrotun suuren tulipalon aikoihin - nyt toukokuussa täsmälleen 100 vuotta sitten -, tarinan kuusi oli likimain kuvassa näkyvän suurimman pölkyn pituinen ja muutaman sentin paksuinen. Sen jälkeen pituutta ehti tulla lisää lähes 30 metriä ja paksuutta vajaan metrin verran. Jatkokäsittelystä tiedetään melko varmana, ettei pinon suurimpien pölkkyjen tulevaisuus ole tulla käytetyksi polttopuina.
2. Blogin synnyn syitä
Kuva 3. Taivaan ja maan välillä.
Blogin kirjoittaja on ollut pitkään tyytymätön siihen mitenkä hiilen kiertoa luonnossa käsitellään paljolti vain kasvihuonekaasupäästöinä aidon hiilitaseen asemesta ja mitenkä vaikea ilmastonmuutoksesta on ollut saada puolueetonta tietoa. Tämä kävi ilmi myös silloin kun kirjoittaja etsi - usean vuoden ajan - valmista, mm. maatiloille ja sitä isommille yhdyskunnille sopivaa hiilitaseen laskentamallia kuitenkin siinä onnistumatta. Siksi tavoiteltu laskentamalli oli valmistettava itse. Yksi sen tavoitteista oli osoittaa miten mielikuva hiilen asemasta luonnossa on erilainen, jos sitä kuvataan pelkkinä päästöinä tai vaihtoehtoisesti hiilen kiertoon perustuvina hiilitaseina. Näistä lähtökohdista syntyi blogin ensimmäinen varsinainen julkaisu: BLOGIN AVAUS:”AKAT PELKÄÄ MAAILMAN LOPPUA JA MIEHET METTÄN LOPPUA”Ens.julkaisu 20.02.2019
3. Ilmaston muutos ja hiilen kierto luonnossa
Kuva 4. Minäkö ilmaston muutoksen suuri syntipukki?
Vuoden 2019 loppuviikkojen aikana julkisuudessa aktiivisena jatkunut ja myös suomalaista nautakarjan kasvatusta arvostellut päästökeskustelu antoi kirjoittajalle virikkeen palata tarkastelemaan hiilen luonnonkiertoa ja kokeilemaan uudelleen jo mainittuja hiilitaseiden laskentamalleja. Pelkkien päästöjen lisäksi kokeilussa olivat mukana nautakarjan kasvatus ja peltoviljelyyn sisältyvä biologisen hiilen luonnonkierto - nurmiviljely mukaan lukien. Varsinainen tietoaineisto perustui taas suomalaisiin tutkimuksiin ja/tai kirjoittajan omiin havaintoihin 1950-luvulta alkaen.
Tarkastelujen tuloksena kootussa Mystemin julkaisussa "Paljon porua päästöistä .." kirjoittaja kiinnitti huomionsa mm. siihen, että pelkästään päästöihin perustuviin toimenpiteisiin sisältyy useita riskejä. Niillä on merkitystä varsinkin silloin kun päästökeskustelujen innoittamina suunnitellaan niin ihmisten käyttäytymistä kuin monia elinkeinoja rajoittavia toimenpiteitä. Eräs riski on siinä, että pelkistä päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä. Kaikkiaan kasvustojen ilmasta sitoma hiili voisi vähentyä enemmän kuin päästöt vähenevät. Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden vastaisesti päästöjen nettokasvu. Asiasta enemmän alla olevan linkin tarinassa.
Jonkinlaisena metsätalouden harjoittajanakin kirjoittaja hämmästelee kolmen 1970- ja 1990-luvuilla ns. 1.5- sukupolven jalostusmateriaalilla viljellyn männikön kasvuvoimaa. Vaikka näitä männiköitä ei ole monta, ovat ne selkeydessään olleet kirjoittajalle riittävä syy kertoa näistä havainnoista metsien uudistamista ja käsittelyä silmälläpitäen - avohakkuut ml. Samalla kirjoittaja on saanut muutaman havainnon luonnon kyvystä valmistautua muuttuviin olosuhteisiin.
Blogin kirjoittajan elämänkaari on 1960-luvulta alkaen sisältänyt tavalla tai toisella automaattiseen tietojenkäsittelyyn liittyvien tietojärjestelminen ja tiekoneohjelmistojen kehittämistä, joka tiivistyi kokopäiväiseksi työksi1980-luvulta alkaen omassa Mystem Oy -nimisessä yrityksessä. Sen taustaa ja toimintaa on kuvattu omissa julkaisuissaan, joihin pääsee parhaimmin linkin MYSTEM OY:n TAUSTAA JA TOIMINTAA 1970-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN tai myös linkin MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAN SISÄLLYSLUETTELO kautta. Ens.julkaisut 25.01.2021
6. Vuoroaan odottavat julkaisut
Vuoroaan odottavat edelleen jutut 1) avohakkuusta ja jatkuvasta kasvattamisestasekä 2) soiden asemasta luontoon sopeutuvassa elämisessä.
Jo tässä vaiheessa osaan sanoa, että metsästä tai suosta ei voi puhua yhtenä ainoana käsitteenä eikä toiminnasta niissä yhtenä yksikaavaisena toimenpiteenä. Jo lapsena tai viimeistään opiskeluaikojen Lapin viikoilla tai Hyytiälän suokursilla opin, että metsä ja suo ovat maaperän rakenteisuuden, ravinteiden, kosteusolojen, valoisuuden sekä puu- ja muiden kasvilajien ja muiden luonnonolojen suhteen erilaisia kasvupaikkoja, joita on kymmeniä erilaisia. Ja niin myös toimenpidevaihtoehtoja on monia. Siksi jätän aina kaikki pelkällä metsä tai suo maininnalla julkaistut toimenpide-ehdotukset omaan arvoonsa.
Ja vielä lopuksi alakoululaisen päästökeskeinen kysymys: "Missäs se hiili oli ennen kuin siitä tuli kivihilltä ja öljyä?"
Kuusen pihapiirin suuresta tulipalosta kulunut 100 vuotta 9.5.2021
Pihakuusen aikaisemmissa jutuissa on pariinkin otteeseen viitattu pihapiirissä sattuneeseen, useita asuin- ja talousrakennuksia tuhonneeseen suureen tulipaloon. Tänään, 9.5.2021, tapahtumasta on kulunut täsmälleen 100 vuotta. Siksi vielä uudelleen muutama lyhyt kommentti pihakuusen vaiheista tällä hetkellä sekä linkki sanomalehdessä tuolloin julkaistuun uutiseen tuosta tulipalosta. (Sama uutisote on luettavissa myös tämän jutun lopussa.)
Linkki:-> Vuorenmaan_tulipalo_1921
Vaikka otsikon tarkoittama pihakuusi, joka tulipalon aikoihin oli noin parimetrinen, jouduttiin olosuhteiden pakottamana kaatamaan muutama viikko ennen viime joulua, ei naapuruston mielenkiinto kuusen nykyvaiheita kohtaan ole vähentynyt. Selväähän on, etteivät paksuimmat pölkyt mahdu markkinoille eivätkä jouda myöskään haloiksi.
Kuva1.
Aktiivisimmin on tähän mennessä toiminut traktorillaan kuusen kaatotalkoisiin osallistunut Reijo Harjunpää (Kuva 1, joulukuulta 2020 ja kuva 2 toukokuulta 2021) .
Varsin nopeasti hän sahaili pari saamaansa talkoopölkkyä tyylikkäiksi tuoleiksi - osin myös tutustuakseen järeiden pölkkyjen kuivumiskäyttäytymiseen ajan kuluessa. (Kuva 2)
Kuva 2.
Mielenkiinnosta pölkkyjen kuivumiskäyttäytymisen havainnointiin kertovat myös sahausurat tuolien selkänojissa sekä etupuolella että näkymättömissä takapuolella. (Kuva 2.)
Kuva 3.
Kirjottajan omat pölkyt sen sijaan odottavat kohtuullisen varjoisaan ja tuulettuvaan paikkaan siirrettynä kuorijaansa ja jatkokäsittelyä ennen nilan kuivumista ja toukkaesiintymiä. (Kuva 3, huhtikuulta 2021)
Ehdotuksia jatkokäsittelyksi on tullut karhuveistoksista järeisiin huonekaluihin. Nähtäväksi jää, mitkä vaihtoehdoista päätyvät myös toteutettaviksi.
"Hirvijärven kylässä palanut neljä asuinrakennusta, paljon ulkorakennuksia ja irtainta.
Eilen aamupäivällä klo 11 aikaan syttyi yksinäisessä Hirvijärven kylässä Jalasjärvellä tuhoisa tulipalo, joka pani poroksi melkein koko kylän. Talokas Siimon Vuorenmaan pienemmässä asuirakennuksessa olevasta kansakoulun keittiöstä sai tuli jotensakin alkunsa ja levisi pian valtavalla voimalla sytyttäen lähellä olevat suuret kaksikerroksiset asuinrakennukset ja lukuisat ulkorakennukset tuleen. Sanottu Simon Vuorenmaan pienempi asuinrakennus paloi ensin perustuksiaan myöten. Sitten syttyi hänen omistamansa iso kaksikerroksinen asuinrakennus tuleen ja paloi kokonaan. Pian syttyi palamaan ulkokartano ja Iisakki Vuorenmaan suuri kaksikerroksinen asuinrakennus, jonka yläkerrassa toimi kansakoulu vuokrahuoneissa. Koulun kalusto saatiin pelastetuksi.
Tuli levisi voimakkaan tuulen avulla yhä sytyttäen ja polttaen poroksi erään vanhan Marja-Mäki-nimisen vaimon asuirakennuksen. Samoin menivät poroksi talokas Jaakko Salmelan ulkorakennukset, mutta tupa saatiin pelastetuksi.
Kaikkiaan paloi raunioiksi neljä asuinrakennusta, niistä kaksi suurta kaksikerroksista ja kaksi pienempää, suuri määrä ulkohuoneita, latoja,navetoita, talleja ja yksi riihi. Siimoni Vuorenmaalta paloi kerrassaan kaikki, vaatteet, asunto, viljat, rehut, siemenperunat, vain eläimet saatiin pelastetuksi. Paljon irtainta omaisuutta, jota ei vielä ole ennätetty ottaa selvillekään, joutui tulen uhriksi.
Vahingot ovat laskettava useissa sadoissa tuhansissa, sillä palovakuutukset olivat aivan mitättömät, ja suurin osa irtainta oli vakuuttamatonta. Rakennukset, mikäli olivat palovakuutetut, olivat pitäjän palovakuutusyhdistyksessä aivan mitättömistä summista, jotka eivät ollenkaan vastaa rakennusten arvoa.
Tulen irtipääsy huomattiin kyllä ajoissa, mutta ennenkuin riittävästi apuvoimia ehti saapua paikalle, oli palo saanut niin hirvittävän voiman ja laajuuden, ettää sammutustyöt edistyivät hitaasti. Ruvettuaan palamaan klo 11 aikaan, saatiin tulen valta rajoitetuksi vasta n. klo 4:n aikaan iltapäivällä, jolloin sen tuhot olivat jo suuret."
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä
1. JOHDATUS MYSTEMIN ATK-METSÄHISTORIAAN
Suomen metsähistorian seura on kokoamassa automaattisen tietojenkäsittelyn (ATK) suomalaista metsähistoriaa ajalta, jona tietokoneita on tavalla tai toisella käytetty hyväksi metsätaloudessa ja -teollisuudessa. Pisimmillään ko. aikajänne yltää ainakin 1950-luvulle. Tämä julkaisu liitteineen on yksi tarina tuosta historiasta sen näköisenä kuin asiat ja niiden taustat ovat 1970-luvulta alkaen kohdanneet kirjoittajaa ja pientä tietojenkäsittelyn parissa toiminutta yritystä, Mystem Oy. Mystemistä on lyhyt tietoisku tämän johdantotekstin lopussa.*)
Suomalaisessa metsätaloudessa automaattisella tietojenkäsittelyllä on vahva asema. Tänään se mielletään yleisesti osaksi metsäsuunnitelmien valmistusta ja metsäinventointeja tai myös metsien käyttöön liittyvien tapahtumien hallintaa. Puunhankinnassa taas tiedot eri toimintojen kuten puukaupan, puunkorjuun, puutavaran mittauksen ja kaukokuljetuksen tapahtumista kootaan nykyään tietojärjestelmiin hyvinkin huolellisesti. Niiden kautta tapahtumatiedot ovat alan ihmisille ja osin muillekin tarvittaessa käytettävissä. Yritystalouden näkökulmasta metsätietojen tavanomaiseen käyttöön voi liittää myös erilaiset, pitkään jo käytetyt kirjanpidon ja tilinpäätösten tietojärjestelmät.
Kuva. Pystymittausta Visaksilla 1980-luvulla.
Edellä mainitut käytännön metsätaloutta palvelevat tietojärjestelmät eivät kuitenkaan kata koko metsällisen tietojenkäsittelyn kirjoa. Tietojen käsittely ei ole rajoittunut vain päivittäisiin käytännön työtehtäviin. Koko tietokoneiden olemassaolon ajan ovat tekniikan tarjoamat mahdollisuudet olleet edellä lueteltua monipuolisemmat. Ne ovat johtaneet käyttäjänsä erilaisiin tietoselvityksiin tai muutoksiin yritysten toiminnan johtamisessa ja ohjauksessa. Avaimet siihen ovat tarjonneet ainakin 1960-luvulta alkaen tietokoneiden tuomat mahdollisuudet käsitellä tehokkaasti suuriakin tietomassoja ja sellaisilla matemaattisilla menetelmillä, joiden käytöstä oli aiemmin voitu vain haaveilla.
Monissa puunhankinta-organisaatioissa 1970...-90-luvuilla tehdyissä projekteissa käytettiinkin hyväksi näin lisääntynyttä laskentatehoa.
Merkittävää on myöskin ollut henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) yleistyminen ja tietoliikenteen nopea tekninen kehitys 1980-luvulta alkaen. Niiden kautta muutos ei koskenut ainoastaan laitteita, vaan myös ihmisten omakohtaista tapaa toimia ja tehdä työtään. Näille tekijöille yhdessä lisääntyneen laskentatehon kanssa rakentui myös pienen tietojenkäsittelyn erikoisratkaisuihin keskittyneen yrityksen, alussa jo mainitun Mystem Oy:n toiminta pitkälle 2000-luvun puolelle. Asiasta tarkemmin luvussa: ATK-ohjelmistokehittämisen puitteet Mystemissä->
2. TIETOKONEIDEN OMINAISUUKSIEN ERILAISIA KÄYTTÖMUOTOJA
Seuraavissa, vuosien 1970...2000 metsällisen työelämän kuvauksissa esitellään muutamia tuolloin ajankohtaisia automaattisen tietojenkäsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia ja tietokoneiden ominaisuuksien erilaisia käyttömuotoja vuosikymmenten aikana. Osa mahdollisuuksista toteutui jo noina vuosina ja osa ilmeni muutosodotuksina yritysten tai organisaatioiden toiminnassa. Monet odotuksistakin toteutuivat ajan mittaan vuosien kuluessa.
- Tietokoneissa oli laskentakapasiteettia jo 1970-luvulla. Vaikka tietojen välitys 1970-luvulla oli tähän päivään verrattuna vielä varsin vähäistä voitiin tietokoneiden käyttöä hyödyntää mm. suuren laskentakapasiteettinsa kautta hyvinkin monin eri tavoin. Tilastomatemaattisista menetelmistä korrelaatio-, regressio-, pääkomponetti- ja faktorianalyysit olivat jo päivittäistä käytäntöä. Analyyttisistä menetelmistä lineaarinen ohjelmointi (optimoinnit) oli tuohon aikaan myös käytetty tietotyöväline. Nän matemaattisia menetelmiä käyttäen käsiteltiin tuolloin mittaviakin tietoaineistoja käytännön elämässä paremmin havainnollistettavaan tai sovellettavaan muotoon. Niistä seuraavassa pari esimerkkiä.
Tällaisesta on tässä julkaisussa esimerkkinä mm. Tehdaspuu Oy:ssä 1970-luvun alussa ns. Puujalka-projektina tehty selviytys toimialueen puustosta, myyntikäyttäytymisestä ja sen mukaisista hakkuumahdollisuuksista. Tietokoneissa laskentatehoa jo 1970...80-luvuilla->
- Johtamiseen omia tietojärjestelmiä. Johtamiselle on ainakin suuremmissa yrityksissä ollut tyypillistä johdettavien yksiköiden jatkuva laajentuminen. Samaan aikaan tietotekniikan kehittymisen myötä on kasvanut johtamiseen tarjolla oleva tiedon määrä - aluksi tosin enemmänkin paperipinoina. Päivittäisessä toiminnassa lisääntyneeseen tietomäärään oli kenen tahansa vaikea perehtyä siten, että toiminnan kokonaisvaltaisen mielikuvan muodostus olisi ollut mahdollista. Sen seurauksena monilla johtajilla oli jo 1970-luvun alussa tietojenkäsittelyyn liittyvä odotus organisaation toiminnan kokonaisvaltaisesta ja pelkistetystä kuvauksesta. Silloin siitä käytettiin nimitystä MIS. (MIS = management information system) Asiasta on kirjoittajalla vahva muistikuva mm. Tehdaspuun toimitusjohtaja Topi Heikkeröltä, joka useasti johtamisesta puhuessaan toi esille managementin (päällikköjohtaminen) ja leadershipin (ihmiskeskeinen johtaminen) ohella MIS:iin liittyviä odotuksiaan.
- Ennakointia toiminnan ohjaukseen. Eräs tietotekniikan ongelma 1970-80-luvuilla oli tapahtumien raportointiin tietojen valmistelusta ja käsittelystä aiheutuva viive, jota kyllä pyrittiin pienentämään monin eri tavoin. Koska raportit toteutuneesta toiminnasta kertoessaan kertovat parhaimmillaankin vain menneestä ajasta, kaipasivat puukuljetuksista vastuussa olevat henkilöt erityisesti syksyisin ennakoivaa tietoa puunhankinnan edistymisestä maastossa. Tähän oli vastaus ensin Kyro-Rosenlevin metsäosastolla ja myöhemmin myös Puulaakissa käyttöön otettu toimintaa ennakoiva "Hankinnan toimintasuunnitelma "(HTS) ensin manuaalisena ja myöhemmin ATK-järjestelmänä. Se piti sisällään hankintaa toteuttavien kenttähenkilöiden ennakkoarviot lähiviikkojen ja -kuukausienkin toiminnasta, joista sitten oli mahdollista koota aiheesta yhtiötason kuvaukset. Johtamisen ja toiminnan ohjauksen tietojärjestelmiä, osa 4.4->
- Tietojärjestelmiä myös PK-yrityksille. Vielä 1990-luvulla oli tavallista, että tietojärjestelmät kehitettiin pääasiassa ns. isoissa tietokoneissa paikallisesti tai päätteiden ja linjayhteyksen kautta käytettäväksi. PK-yrityksille nämä ratkaisut olivat useimmiten liian kalliita. Siksi tietoautomatisointi oli näissä yrityksissä varsin verkkaista.
Mikrotietokoneiden (PC:t) tullessa markkinoille 1980-luvulla sekä laitteet että ohjelmistot halpenivat niin paljon, että toiminnan ohjaukseen ja seurantaan liittyviä ohjelmistoja oli mahdollista kehittää myös PK-yrityksille. Tällaisen kehittäjän rooli oli myös v. 1987 perustetulla Mystem Oy:llä, joka erikoistui metsäteollisuuteen ja puunhankintaan tarkoitettujen tietojärjestelmien valmistamiseen myös PK-yrityksille.
Yksi näistä tuotteista oli metsäkoneyrittäjille puukorjuun kokonaisvaltaiseen seurantaan tarkoitettu KorjuuLastu- ohjelmisto 2000-luvun alussa. Osia tähän ohjelmistoon oli kehitetty jo edellisellä vuosikymmenellä. Toiminnan seurannan ja hallinnon ohjelmistoja->
- Yritysnäkemyksen ja yrittäjyyden kehittämistä. Metsäalalla kuten monilla muillakin aloilla päähuomio yrityksissä kiinnittyy usein hyvin vahvasti tuotannolliseen toimintaan. Itse yrityksen asema ja tarkoitus jäävät vähemmälle huomiolle. Tietoteknisen kehityksen myötä kokonaisvaltaisten - sekä toiminnallisten että taloudellisten - suunnittelulaskelmien valmistelu helpottui 1990-luvulla selvästi myös PK-yrityksissä. Yrittäjyyden näkökulmaa selventämään tulivat tuolloin myös puunkorjuu- ja muillekin koneyrittäjille tarkoitetut toiminnan suunnittelun ja kannattavuuden laskentaohjelmat. Sellainen oli myös Mystem Oy:n kehittämä PC:lle sopiva laskentaohjelma Metsälastu v. 1994 ja sen eri versiot. Ohjelmaa on myöhemmin on kehitetty edelleen, viimeksi v. 2017. Yritysnäkemyksen kehittämistä->
- Metsällistä työvälinekehittämistä. Tietoteknisten komponettien kehittyminen ja keveneminen teki 1970-luvulla mahdolliseksi kehittää maastokelpoisia työvälineitä mm. puutavaran mittaukseen tai muuhun maastotietojen rekisteröintiin. Myöhemmän teknisen kehityksen myötä mahdollisuudet valmistaa uusia työvälineitä vielä paranivat. Näistä kirjoittaja ja Mystem Oy olivat aktiivisimmin mukana elektronisten puutavaran mittasaksien - nimeltään VISAKSET - kehittämisessä 1970...1990 luvuilla. Työvälinekehittämistä ja metsällinen opetusohjelma->
Aiheesta on kirjoittajan toimesta koottu Metsähistorian seuraa varten erillinen julkaisu nimellä VISAKSIEN TARINAA 1973-1995->
3. MAHDOLLISUUKSISTA MYSTEMIN TOIMINNAKSI
Koko tämän johdannon tarkoitus on ollut kuvata lukijalle sitä, kuinka Mystem Oy:n historia on muotoutunut taustanaan yhdistelmä perustajiensa työelämäkokemuksia ja toisaalla koko ajan kehittyvän tietotekniikan luomia mahdollisuuksia käsitellä tietoa uudella tavalla. Siksi julkaisussa esitellään ensin 1970-1980 luvuilta ensin muutama Mystemin aikaa edeltävä järjestelmä, joiden kehittämisessä kirjoittaja on ollut mukana keskeisenä tekijänä ja sen jälkeen koko joukko Mystemissä kehitettyjä metsällisiä tietojärjestestelmia 1980-luvulta alkaen. Metsällisten aiheiden lisäksi loppuun on lisätty myös lyhyet kuvaukset eräistä puun jatkojalostuksen sovelluksista, jotka myös ovat olleet Mystem Oy:ssä toteutettavana.
Edellä oleviin johdannon historiavälähdyksiin liittyen kirjoittaja haluaa muistuttaa lukijaa myös siitä, että työelämäkuvaukset kertovat ajasta, jolloin tietokoneet olivat ns. isoja tietokoneita ja tietoliikenne oli tähän päivään verrattuna hyvin vähäistä. Matkapuhelut hoidettiin autoradiopuhelimilla (ARP) eikä henkilökohtaisia tietokoneitakaan (PC) vielä ollut. Samaan aikaan tapahtunut tekninen kehitys pohjusti kuitenkin mahdollisuuksia toteuttaa jäljempänä kerrottavia tietojärjestelmiä tai pitää yllä odotuksia, jotka vielä odottivat ratkaisuaan. Tätä julkaisua kirjoitettaessa v. 2020 useimmat niistäkin ovat toteutuneet.
Mystem Oy on pieni yritysten toimintoja kehittävä yritys, jossa tietojärjestelmien kehittämisellä on ollut keskeinen asema osana yritysten kehittämistä. Tässä tarkoituksessa Mystem on toiminut koko maassa pienen, keskisuuren ja suuren teollisuuden järjestelmäkehittäjänä ja ohjelmatoimittajana - varsinkin sellaisten ohjelmien, joita ei saa valmiina kaupasta. Yhteistä tälle kaikelle on kuitenkin ollut metsä ja siihen liittyvä teollisuus.
Mystem Oy on perustettu v. 1987 ja sen kotipaikka Seinäjoki. Pääosa osakkeista jakautuu yhtiön perustajan Matti Ylisen ja muutaman muun yksityishenkilön kesken. Henkilökuntaa on ollut vaihtelevasti 2-5 henkilöä.
Kehitystyön myötä kertyi Mystemille vuosien kuluessa joukko erilaisilla ohjelmisto-työkaluilla kehitettyjä, PC-työasemille, paikallisverkkoihin ja Internet-verkkoon sopivia ohjelma-tuotteita. Tällä hetkellä pääomistajan siirryttyä jo useita vuosia sitten eläkkeelle pääosa kehitetyistä ohjelmatuotteista on siirtynyt liiketoimintasiirtoina jatkajille.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
VISAKSIEN TARINAA 1973-1995
1. Johdanto
Visaksien historia on suurelta osin VISAKSET-mittalaitteiden tamperelaisen kehittäjän, insinööri Kalevi Visan (1937-2017) historiaa.
1. Kalevi Visa ja ensimmäiset Visakset
Metsäalalle ja mukaan puutavaran mittauksen kehittämiseen ja sen automatisointiin K. Visa joutui vähän vahingossa v. 1973 eräässä neuvottelussa puutavaran hakkuun monitoimikonekehittäjän Sakari Pinomäen luona. Tuolloin Pinomäki ja Visa hahmotettelivat yhdessä mittalaitetta PIKA-hakkuukoneisin. Metsällistä näkökulmaa samassa neuvottelussa edustivat metsänhoitajat Matti Ponsi ja Matti Ylinen Puulaaki Oy:stä. Seuraavat viikot kuitenkin osoittivat, ettei tietotekniikka ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä monitoimikoneen mittalaitteen rakentamiseen eivätkä palaverin jälkeiset toimet tuossa vaiheessa johtaneetkaan kehittäjiä läheisempään yhteistyöhön.
Sen sijaan K. Visa ja M. Ylinen pitivät tavallisten, mittaustuloksen automaattisesti laskevien puutavaran mittasaksien kehittämistä mahdollisena. Siitä alkoikin heidän yhteistyönsä syksyllä 1973, joka johti Metsätehon ideakilpailun voittoon v. 1974 ja edelleen ensimmäisen VISAKSET-mittasaksien tuotantosarjan valmistumiseen v. 1975.
2. Alussa oli ratkaistavana monta pulmaa
Ideakilpailun valmistelun ohessa K. Visa ja M. Ylinen jatkoivat aiemmin jo aloittamaansa automaattisten mittasaksien kehittämistä. K. Visa keskittyi itse mittalaitteen kehittämiseen ja M. Ylinen metsällisten näkökulmien sovittamiseen laitteeseen.
2. Visakset ensimmäisestä tuotantosarjasta v. 1974 tuotantosarjasta
Tämän päivän tietotekniikkaan verrattuna olivat ensimmäisten VISAKSIEN ominaisuudet varsin poikkeavat. Asiasta kiinnostuneille voisi tässä niistä todeta, että maasto- ja ns. militäärikelpoisten komponenttien saaminen oli hankalaa. Maastokelpoiset muistipiirit olivat vuorostaan kapasiteetiltaan niin pieniä, että laskentataulukot oli muunnettava matemaattisin käyrätasoituksin laskentakaavoiksi. Lisäksi aidot digitaaliset tietokoneiden keskusyksiköt kuluttivat muistipiireineen sähköä niin runsaasti, että akkujen paino olisi noussut käyttäjille kohtuuttomaksi. Siksi läpimitat ja muut mittaushavainnot rekisteröitiin aluksi sähköisin mitoin - mittayksikkönään sähköjännitteen tai sähkövirran yksiköt - ja käsiteltiin pidempään jo tunnetuissa analogisen laskennan virtapiireissä. Tarvittaessa lasketut analogiset mittausarvot muunnettiin jatkolaskelmia ja näyttöä varten digitaalisiksi (numeroiksi) A/D-muuntimilla - menetelmä, joka myöhemminkin takasi luotettavan ja tarkan puiden tai pölkkyjen läpimitan mittauksen. Näinkin ratkaistuna ensimmäisten Visaksien akut painoivat ainakin pari kiloa. Siksi niille oli tarpeen oma kantovyö.
Metsälliset näkökulmat toivat myös pulmansa laitekehitykseen. Vaikka metsäalalla oli pari vuotta aikaisemmin siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa, tukit mitattiin kuitenkin useimmin perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja mittaustulokset muunnettiin laskennallisesti kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä eikä mitään latvamitan kuorivähennyksiäkään tehty. Tähän menetelmään sopvivia kuutiointitaulukoita ei tuolloin ollut kuitenkaan olemassa. Siksi laskentaa varten piti valmistaa kuoren päältä mitattuihn läpimittoihin perustuvat kuutiointitaulukot ja niitä vastaavat laskentafunktiot. Mm. tämä osa kehitystyöstä oli tämän artikkelin kirjoittajan tehtäviä.
Valmistuttuaan VISAKSET - kaikki em. erikoisuudet huomioidenkin - toteutti käytännössä sille asetetut tavoitteet. Sitä voitiin käyttää kaikenkokoisten puutavarapölkkyjen keskuskiintomittaukseen ja tukkien mittaukseen. Tarkastusvertailuissa VISAKSET tuottivat riittävän tarkkoja tuloksia. Ja tukkien ohuemmasta päästä kuoren päältä tapahtuvaan mittaukseenkin Metsäntukimuslaitos tuotti muutaman vuoden kuluessa (v. 1976) viralliset kuutiointitaulukot.
Teknisesti Visakset olivat siis kohtuullisen valmiit, mutta käyttäjät eivät. Kului varsin monta vuotta aina 1970-luvun loppupuolelle saakka, ennen kuin laitteiden käyttö yleistyi - ensiksi puutavaran tarkastusmittauksissa maastossa ja otantamittauksissa tehtailla.
3. VISAKSIEN mittalaitteista kehittyi tuoteperhe 1970-luvun lopulla
4. Pystymittauksen puidenlukua Visaksilla
Visaksien käytön hitaasta laajenemisesta huolimatta K. Visa jatkoi elektronisten mittalaitteittensa kehittämistä koko 1970-luvun loppuvuodet. Kehittämistä helpotti ja samalla edisti elektronisten tietokonekomponenttien ja pientietokoneiden ohjelmointikielien huima kehitys. Kaikki Visaksien kehitystyö perustui vahvaan, erikseen hankittuun asiantuntijaosaamiseen. Pöytätietokoneitahan (PC:tä) ei tuolloin 1970-luvun loppuvuosina ollut vielä yleisesti olemassa älypuhelimista puhumattakaan.
Niin vahva oli kuitenkin K. Visan usko kehitykseen, että v. 1979/1980 julkistettiin Visaksista kaksi uutta versiota; Visakset 10 pystypuiden mittaukseen (pystymittaukseen) sekä Visakset 20 kaadettujen runkojen ja katkotun puutavaran mittaukseen.
5. Tukkien jälkimittausta Visaksilla
VISAKSIEN siihen mennessä pienestä käyttäjäkunnasta huolimatta uskoa laitteiden tulevaisuuteen antoi K. Visalle myös nyt jo edesmennyt, kehittämisteknikko Veikko Pihlanen Tehdaspuu Oy:stä, joka näki Visaksille selvän käyttömahdollisuuden tuolloin varsin paljon käytetyssä leimikoiden pystymittauksessa.
Uusien, teknisiltä ominaisuuksiltaan parantuneiden laitteiden tietojenkäsittely toteutettiin RCA:n Cosmac 1800-sarjan mikroprosessoreilla. Ohjelmistot niitä varten tehtiin ensin ns. assembler-ohjelmointikielellä, mutta pian pääasiassa FORTH ohjelmistokehitysympäristössä. Samat komponentit ja työkalut olivat käytössä - toki kehittyneemmässä muodossa - myöhemminkin seuraavalla vuosikymmenellä Visaksia kehitettäessä.
Visaksien mekaaniset osat olivat edelleen Visan oman yrityksen suunnittelua ja tuotantoa.
Ensimmäisen sukupolven Visaksiin verrattuna uudet Visakset 10 ja Visakset 20 edustivat jo tulossa olevaa, tietoa digitaalisesti käsittelevää aikakautta. Ne olivat aikaisempaa keveämmät, käyttöalue oli laajempi eikä erillistä virtalähdekoteloa enää tarvittu. Käytettävyyttä paransivat myös aikaisempaa parempi laskentateho ja suurempi muistikapasiteetti sekä mittaustietojen tulostus paperille.
4. Aktiivisinta Visaksien kehitys oli 1980-luvulla
Uudelle vuosikymmenelle - 1980-luvulle - tultaessa Visaksilla oli vasta muutamia kymmeniä aktiivisia käyttäjiä. Uusien laitteiden myötä kiinnostus Visaksiin kuitenkin kasvoi ja ne alkoivat saada jalansijaa metsäpuolella erityisesti siellä, missä mittaustyö oli tekijöittensä kokopäivätyötä kuten pystymittauksissa metsässä ja tarkastusmittauksissa metsässä tai varastopaikoilla sekä puutavaravastaanoton otantamittauksissa tehtailla.
Vaikka Visakset olivat ostettaessa varsin arvokkaat, maksoivat ne yleesä - erillisen ylösottajan käydessä mittausryhmässä tarpeettomaksi - vähentyneinä palkkakuluina itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa tai enimmillään parissa vuodessa. Syistä metsäteknikko Veikko Pihlanen kertoi aikoinaan asiaa kuvaavan havaintonsa: Jopa pystymittaksessa, jossa monessa paikassa käytettiin puiden luvussa ns. Pihlasen ylösottajasta vapaata yhdenmiehen naskali/kovelinkaulainta, Visakset sai suosiota. Vaikka molemmilla edellä mainituilla mittalaitteilla voitiin pystymittausta tehdä yksinkin, syyksi Visaksien suosioon Veikko Pihlanen kertoi, että laitteen ollessa sinänsä toimintavarma ja helppo käyttää taloudellisesti merkittävä syy laitteiden hankintaan oli kuitenkin se, että mittalaitteiden näytöt mahdollistivat hämärinäkin syyspäivinä täyden työpäivän ja että uudenaikaisten teknisten laitteiden tulo osaksi työtä motivoi myös innokkaita nuoria mittamiehiksi tuotosten parantuessa sitä kautta merkittävästi.
6. Otantamittausta tehtaalla
Visaksien kannalta laitteiden lisääntyvä käyttö piti yllä myös vahvaa kehitystyötä. Uudet laitversiot Visakset 11 pystymittaukseen ja Visakset 21 jälkimittaukseen valmistuivat vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Samalla laitteiden tekniset ominaisuudet paranivat. Muistitilaa oli aikaisempaa enemmän. Näyttö oli uusittu LED-näytöksi. Tulostus paperille oli nyt maastossakin mahdollista kevyellä lämpökirjoittimella ja tiedonsiirto muihin laitteisiin oli tehtävissä Visaksien omalla erillisellä RS232-sovittimella.
Oli selvää, että Visaksien kehittäminen muovasi myös K. Visan omistamaan yritykseen laitekehitykseen erikoistuneen työyhteisön, jossa oli uudenaikaisen tietotekniikan materiaalista ja ohjelmistopuolen osaamista. Sen keskeisiä henkilöitä olivat Visakset Ky:ssä ohjelmistokehityksessä Kari Hanski sekä laitevalmistuksessa ja huollossa Reijo Aho ja Marko Tanner.
Erikseen kannattaa myös todeta, että K. Visan automaatiolaitteiden valmistuksen osaaminen ulottui mittalaitteiden ulkopuolelle, joista tässä voi mainita paperikoneiden rullanvaihto-automatiikan ohjayksiköiden sekä vedenalaisen metallinpaljastimen valmistuksen ja toimitukset.
5. Visaksien kolmas laitesukupolvi kärsi 1990-luvun lamasta
Vaikka puun korjuun koneellistuessa jo 1980-luvulla oli selvästi nähtävissä, että metsissä tapahtuva puutavaran mittaus tulisi siirtymään hakkuukoneiden tehtäväksi, uudisti K. Visa tietokonekomponenttien kehityksen myötä Visakset-mittalaiteperhettä jatkuvasti 1990-luvun puolelle saakka. Uudistuksen tarkoitus oli edelleenkin tarjota mittalaitteita paljon mittauksia tekeville ammattilaisille pystymittauksiin, tarkastusmittauksiin ja tehtaiden otantamittauksiin. Uusi tarkastusmittausten ryhmä olivat monitoimikoneiden kalibrointimittaukset.
Kaikkiaan VISAKSIEN uudistukset sisälsivät suhteellisen pieniä teknisiä parannuksia. Näin uudistunut laitesukupolvi sisälsi seuraavat laitteet: Visakset 13 pystymittaukseen, Visakset 22 jälkimittaukseen ja molemmat edellä mainitut toiminnot sisältävä Visakset 13/23. Omana erikoisuutensa olivat Visakset 22M hakkuukoneiden mittalaitteiden kalibrointiin ja tarkistusmittauksia varten. Teknisesti laitteet sisälsivät siis lähinnä ohjelmistoparannuksia.
7. Meneillään on paperirullan pyöreyden tarkastus.
Oma erikoisuutensa olivat paperiteollisuuden tarpeisiin valmistetut Visakset paperirullien pyöreyden tarkastusmittauksia varten. Erikoista niissä oli pitkä selkäruoto ja mittauksessa 140 cm:n maksimiläpimitta
Visakset, jonka tuotevalikoima edusti monipuolisesti manuaalisen puutavaramittauksen tarpeita, ei kuitenkaan päässyt täysin hyötymään uusista laiteparannuksista. Syinä olivat jo mainittu puun korjuun koneellistuminen, kilpailevan laitetarjonnan lisääntyminen ja ehkä ratkaisevimmin 1990 alun talouselämän lamavuodet, joiden johdosta uusien Visaksien toimitukset jäivät edellisiä laitesukupolvia vähäisemmiksi.
Syntyneessä tilanteeessa v. 1995 K. Visalla ei ollut enää mielenkiintoa uusien laiteversioiden kehittämiseen tai linjamuutoksiin omassa mittalaitekehityksessään. Purjehdus oli hänelle elämässä paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto.
Kaikkiaan erilaisia Visaksien versioita oli vuoteen 1995 mennessä ehditty toimittaa reilusti yli 500 kpl.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
PALJON PORUA PÄÄSTÖISTÄ - KUKA VEI VILLAT?
Julkaistu 12.11.2019 ja uudelleen 10.01.2020. Tarkistettu 30.11.2020 tekstin ja kuvien ilmiasua; ei muita muutoksia
Vielä toukokuussa ennen jo päättynyttä kesää v. 2019 tämän blogin kirjoittaja suunnitteli jättävänsä hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt (jäljempänä KHK-päästöt) muiden käsiteltäväksi ja siirtyvänsä kirjoituksissaan itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Kesän aikana tehty vanhan hirsitalon kunnostus- ja kengitysprojekti on vuorostaan pitänyt kirjoittajan lähes kokonaan poissa tietokoneen äärestä. Projektin aikana kertyneet uudet havainnot ja toisaalta nyt viime päivinä (- vuoden 2019 loppuviikkoina-) julkisuudessa aktiivisena jatkunut päästökeskustelu on antanut kirjoittajalle syyn palata aiheeseen vielä kerran.
Aluksi kirjoittaja haluaa parin ilmastonmuutokseen liittyvän esimerkin kautta kerrata kuinka mieliämme hallitaan julkisuuden osatotuuksilla. Esimerkit kertovat siitä, miten hiilidioksidi- ja muihin KHK-päästöihin keskittynyt tutkimus ja viestintä antavat hyvin rajoittuneen kuvan hiilen kierrosta luonnossa. Siksi haluan täydentää päästöihin keskittynyttä luontokuvaa kasvimaailman kyvyllä sitoa hiiltä hyvin monipuolisesti ja monissa eri tilanteissa. Asialla on merkitystä ja sitä ovat pitäneet esillä mm. Seppo Lohtaja Ilkassa 16.08.2019 ja Maaseudun Tulevaisuudessa 21.08.2019 sekä Ilkka Herlin HS:n viikkojulkaisussa 41/2019
Sen jälkeen julkaisussa käsitellään enemmän karjaan ja peltoviljelyyn perustuvan biologisen hiilen luonnonkiertoa maassamme. Vaikka em. toiminta tuottaa maassamme KHK-päästöistä vain suhteellisen pienen osan, on sen tarkastelulla merkitystä juuri nyt kun laajan päästökeskustelun innoittamina suunnitellaanniin ihmisten käyttäytymistä kuin monia elinkeinoja rajoittavia toimenpiteitä. Näihin monesti pelkästään päästöihin perustuviin toimenpiteisiin sisältyy kuitenkin useita riskejä. Eräs riski on siinä, että päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka suoraan vähentää kasvillisuuden ilmasta sitomaa hiiltä. Kaikkiaan kasvustojen ilmasta sitoma hiili vähenisi enemmän kuin päästöt vähenevät. Seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden vastaisesti päästöjen nettokasvu. Sen jälkeen voi vain kysyä ovatkohan päästörajoituksilla saavutetut tulokset Suomessa lopuksikaan tyhjää parempia.
Hyvän esimerkin harhaanjohtavasta viestinnästä ja hiilen kierron rajoittuneesta tarkastelusta tarjoaa Sitran kunnittaisista hiilidioksidipäästöistä teettämä tutkimus, jonka tuloksia esiteltiin yli vuosi sitten mm. sanomalehti Ilkassa 16.10.2018. Tutkimuksen mukaan monet suurista kaupungeista olivat vähäpäästöisiä ja mutta luonnosta elantonsa saava Kurikka (Jalasjärvi ml.) oli maan suuripäästöisimpiä. Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan hiilen koko kiertokulun kannalta ovat monet kaupungit edelleen huomattava päästölähde, mutta Kurikka on tosiasiassa huomattava hiilinielu ja hapekkaan ilman tuottaja.(Kuvat 2a ja 2b)
Huomautus. Kaavioissa samoin kuin tekstissäkin käytetään tarkoituksella hiilidioksidiekvivalentin asemesta hiiliekvivalenttia, joka on moleyylipainoin mitattuna 27% hiilidioksidiekvivalentin määrästä.
Kuva 2a. Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 (Sitra) mukaan.
Kuva 2b. Helsingin ja Kurikan koko hiiltase. Tasetta laskettaessa tämän jutun kirjoittaja lisännyt edelliseen kuvaan 2a kasvustojen hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot. Vihreä hiilitase: +=nielu, -=päästöä)
Kuvassa 2a esitellään Helsingin ja Kurikan, (Jalasjärvi ml.) kuntien (kaupunkien) hiilipäästöt ilman teollisuutta asukasta kohden v. 2014 Ilkan jutun 16.10.2018 (Sitra) mukaan. Kurikan lukuihin sisältyvät maa- ja karjatalouden päästöt ja siihen on lisätty metsien keskimääräinen hakkuupoistuman vaikutus. Päästöjen keskinäinen suhde mukailee joka tapauksessa julkaistua tutkimusta.
Kuvassa 2b on Helsingin ja Kurikan koko hiilitase, joka on Helsingillä vahvasti negatiivinen ja Kurikalla positiivinen. Tasetta laskettessa on tämän jutun kirjoittaja lisännyt edelliseen kuvaan 2a kasvustojen hiilen sidontaa ja hiilitasetta koskevat tiedot edelleenkin ilman teollisuutta kunnan asukasluvun mukaan laskettuna. Kurikan luvuissa on edelleen mukana hakkuupoistuman vaikutus. (+ = nielua, - = päästöä).
Hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi muunnettuna ja päästökaupan 25,- eur/tn CO2-Ekv hinnalla hinnoiteltuna Kurikan positiivinen hiilitase merkitsisi – jos se olisi mahdollista - Kurikan asukkaille yhteensä 5,0 milj. euron vuotuista myyntituloa ja Helsingin asukkaille noin 50 milj. euron vuotuista kustannusta.
2. Tapaus B: Nautaeläinten suhde luontoon muutakin kuin metaania
Tämänpäivän ilmastopäästöjä koskevalle viestinnälle on tyypillistä kuvata KHK-päästöjä päästökohde kerrallaan täysin kokonaisuudestaan irroitettuna. Tällainen päästöerä on myös lehmien ja muiden nautaeläinten kasvatuksen myötä syntyvä metaani. (Kuva 3a) Sitä pidetään niin haitallisena, että nautaeläinten kasvatuksesta ja maidon tuotannosta ja naudan lihan syömisestä pitäisi ilmaston takia kokonaan luopua. Kuitenkin tässäkin tapauksessa päästöt ovat - ainakin Suomessa - osa laajempaa hiilen kiertoprosessia, jossa pääosa päästöjen hiilestä on sidottu ilmasta naudan ravintoon jo ennen kuin kuin se on naudasta takaisin ilmaan hiilidioksidina tai muina KHK-päästöinä vapautunutkaan ja jolla monia myönteisiä vaikutuksia ilmakehän ja maaperän hiilitaseeseen. Tätä kokonaisuutta kuvataan jäljempänä esimerkinomaisesti kuvissa 3a ..3b osana mullivasikka Melperin elämää.
Kuvassa 3a kerrotaan vajaan vuoden vanhan mullivasikan - nimeltään Melperi - päästöistä siten kuin julkisuudessa tavallisesti tehdään. Eli kerrotaan pelkistä KHK-päästöistä ja tässä kuvan 3a tapauksessa pelkistä lihanautojen metaani- ja muista KHK-päästöistä. Hiilen kierto luonnossa on kokonaan ohitettu.
Kuva 3a. Vajaan vuoden vanhan nautavasikan - nimeltään Melperi - suhde luontoon esitellään julkisuudessa useimmin mittavina KHK-päästöinä, joista metaani on merkittävin.
Seuraavaan kuvaan 3b on lisätty joukko nautaeläimen koko hiilenkiertoon liittyviä, ilmasta hiiltä sitovia tai sitä vapauttavia tapahtumia, ja esitellään hiilenkiertoa noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin elämässä. Suomalaisissa oloissa siihen tarvitaan vajaa hehtaari peltoa, josta kertyy ravinnoksi riittävästi heinää tuoreena ja kuivana sekä viljaa. Mukana kuvassa ovat siis kaikki keskeiset naudan elämiseen liittyvät, hiiltä sitovat tai päästöjä synnyttävät pienprosessit sekä hiilitase. Oikeassa yläkulmassa näkyy miten muutamat Melperin kasvatukseen liittyvät tapahtumat käytännössä kompensoivat KHK-päästöjen (ml. metaani ) vaikutuksen lähes kokonaan.
Kuvan 3b hiilitaselaskelmaan on koottu merkittävimmät noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin elämiseen liittyvät, ilmasta hiiltä sitovat ja toisaalta päästöjä synnyttävät osat sekä hiilitase. Oikeassa yläkulmassa näkyy, miten Melperin kasvatus käytännössä kompensoi KHK-päästöjen (ml. metaani ) vaikutuksen.
Kuvan 3b tasekaaviossa hiiltä sitovistaosista (vasen pylväs) ovat merkittävimpiä ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) sekä muina osina juuristo (punainen) ja oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti), joita ovat mm. lannan tuottama lisäkasvu ja nurmen viljelykierrossa esikasvivaikutuksen aikaansaama kasvun lisäys. Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin naudan normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea). Hiilitase (Kolmas hyvin matala pylväs) on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna. Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna.
Kuvan 3b ylänurkassa esitettävässä KHK-päästöjen konpensointikaaviossa hiilitaseen kasvubonus (violetti) on siis lannan kasvulisäys ja nurmen viljelykierrossa saatavan – ns. paremman sadon lisäys yhdessä. Juuristojen kasvun kautta sitoutuu vuorostaan juuristohiiltä (vihreä) sekä itse kasvuprosessiin että maahan pitkäaikaisempaan muotoon. Yhteensä hiiltä sitovat toiminnot voivat kompensoida Melperin KHK-päästöt kivennäismailla kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitysten kattavuus yli 90 % KHK-päästöistä.
Kaikkiaan kaavioista ilmenee, ettei naudan hiilitase ole pelkkiä päästöjä, vaan monien hiiltä sitovien ja vapauttavien osien summana se on käytännössä nolla. Näin KHK-päästöjen tuottajana pidetty nautaeläin onkin aika hiilineutraali otus.
Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla olkisato tai lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiilisia polttoaineita.
Tämänkin esimerkin kautta jätän lukijalle mietittäväksi onko pelkästään joihinkin valikoituihin päästöihin perustuva mielikuva ilmastoasiassa oikea ja riittävä tieto toimenpiteiden perustaksi.
*) Lukijalle huomautetaan, että kirjoittajan tarkoitus ei ole arvioida pitäisikö ns. punaisen lihan syömistä tai maidon juomista vähentää tai kasvattaa. Sen jätän lukijan harkintaan. Sen sijaan haluan tälläkin esimerkillä kertoa, miten erilainen kuva hiiliasetelmasta ja päästöistä syntyy, jos ilmiötä tarkastellaan hiilen koko kiertoprosessina eikä vain päästöinä.
3. Aktiivisella viljelyllä on merkitystä hiilen luonnonkierrossa
Tyypillisessä päästöajattelussa - varsinkin peltoviljelyssä - viljelyn satotasolla ei katsota olevan merkitystä. Se hiili, jonka kasvusto sitoo, vapautuu päästönä satoa käytettäessä. Tarkasti ottaen näin ei ole. Sadon lisäksi viljelyssä hiiltä sitoutuu itse sadon lisäksi muuhun kasvustoon, juuristoon ja maahan erilaisia määriä ja eripituisin ajanjaksoin.
Siksi tyypillisestä päästöselvityksestä poiketen käsitellään tässä myös erilaisten kasvustojen kykyä sitoa hiiltä. Kuvaan 4. on koottu muutama tyyppiesimerkki erilaisista kasvustoista hiilen sitojina. Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston, luonnonvaraisen kukkakedon (punaiset pylväät) ja kolmen eri-ikäisen männikön (vihreät pylväät) vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Esimerkiksi nurmella kuvan noin 4,1 tonnia hiiltä/ha vastaa hiilidioksidina noin 15 tonnia. Tämä on selvästi enemmän kuin esim. suomalaisen keskipäästö noin 11 CO2-ekv tn/v. Jo tyypillinen kesämökkitontti oikein hoidettuna sitoo ilmasta saman määrän hiiltä.
Vertailun vuoksi on kuvaan 4 lisätty myös luonnontilaan jätetyn kuivahkon kedon ja vanhan 100-vuotiaan mäntymetsän kasvupylväät verrattavaksi aktiivisesti viljeltyihin pelto- ja metsäkasvustoihin. Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä.
Kuva 4. Kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä.
Kuvan 4 luvut ovat useimmille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Heidän toimillaan myös hiilen sitominen kasvustoon on helpoimmin käytännössä mahdollista. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät ovat päästörajoitusten ohella merkityksellisiä ilmaston muutoksen torjunnassa. Metsäthän on jo yleisesti tunnustettu hiilinieluiksi, mutta ilmaston muutoksen suhteen kasvuisat nurmipellotkin sisältävät mahdollisuuksia, joita ei pitäisi tuhota huonosti harkituilla päästörajoituksilla. Tästä muutamia näkökohtia:
1) Niin kuin alussa jo todettiin, tyypillisessä päästöajattelussa pellon satotasolla ei katsota olevan merkitystä hiilitaseen kannalta. Se hiili, jonka sato sitoo, vapautuu päästönä satoa käytettäessä. Tarkasti ottaen näin ei ole. Aktiivisessa viljelyssä koko kasvuprosessiin sitoutuu enemmän hiiltä kuin vajaatuottoisessa viljelyssä. Sato on vain osa sitä. Näin erityisesti nurmella. Sitoutuminen jatkuu niin kauan kuin viljelyä harjoitetaan.
2) Erityisesti nurmiviljelyssä hiiltä sitoutuu juuristoon ja maahan sekä nopeasti hajoavaan että pidempiaikaiseen muotoon ja sekin on eräänlainen hiilinielu. Mistäpä se ruokamulta muuten olisi syntynyt. Vuoroviljelyssä sitoutuva pinta-ala kertautuu vuosikertojen mukaan. Kaikkiaan sitoutuva määrä voi kompensoida huomattavan osan nautojen metaanipäästöstä.
3) Aktiivinen viljely ja satotason nosto pienentää viljelyssä tarvittavaa peltoalaa. Vapautuvan peltoalan voi käyttää lisäravinnon tuotantoon tai muuuntaa hiilinieluksi. Esim. hiilinieluksi muunnettuna 3000 kg/ha jyvä/rehusadolla kuiva-ainetta 10 % satotason nousu lisää aktiivisella viljelijällä hiilen sidontaa yli viidenneksen naudan metaanipäästöön verrattuna kunhan muistaa mahdollisen lisääntyvän ravinnekuomituksen haitat.
4) Lanta ja nurmiviljelylohkojen esikasvivaikutus lisäävät aktiivisessa karjataloudessa luontaisesti satotasoa. Yhdessä nurmien juuristojen ja maahan sitoutuneen hiilen kanssa nämä voivat kompensoida metaanipäästöt kokonaan. Vaikutusta voi vahvistaa olkien bioenegiakäytöllä tai lannan madättämisellä biokaasuksi.
5) Karjatalous ja nurmiviljely on varsinkin väli-Suomessa hyvä tapa tuottaa ruokaa. Nurmi kestää varsin hyvin pohjolan oloja väli- ja pohjoisessa Suomessa ja nautaeläin on hyvä nurmen/heinän (tuorerehun) jalostaja ruuaksi. Puhdas viljan viljely on sen sijaan aina altis halloille. Sen sai tämän blogin kirjoittajakin kokea aktiiviviljelyaikoinaan useampaan kertaan. Ja todennäköisesti paljon puhuttu ilmaston lämpeneminen vain syventää kylmän ja lämpimän ilman purkauksia pohjoisella pallonpuoliskolla. Niin ainakin tähän saakka on käynyt Siitä kertoo myös viime elokuun alun halla Etelä-Pohjanmaan pelloilla. Sen muistavat ainakin monet etelä-pohjalaiset perunanviljelijät.
Tämä luku ja edellä luetellut kommentit ovat tässä julkaisussa mukana sen johdosta, että peltojen ja metsien kasvukunnolla on merkitystä hiilen sidonnan ja paremman hiilitaseen kannalta - kunhan vain jaksetaan tarkastella koko hiiliketjua. Parempaa hiilitasetta tavoitteleva toiminta ei edellytä luomuviljelyä. Riittää kun käytetään luonnossa itsessään olevaa kasvupotentiaalia ja hiiltä vähän pysyvämmin sitovia kasvuprosesseja.
4. Päästörajoituksissa on riskinsä
Blogin kirjoittaja on jo jonkin aikaa ollut huolissaan siitä, että monet maa- ja metsätalouteen kohdistuvat päästörajoitukset eivät ole viisaita toimenpiteitä ilmakehän hiilitaseen parantamisessa. Esimerkiksi pelkästään päästöihin perustuvien toimien yksipuolisuutta kuvaa lähes mantran aseman saaneisiin "naudan metaani" ja "punainen liha" liittyvä ilmastoriski.*) Toisin kuin ylesesti kuvitellaan seuraa nautojen kasvatuksesta luopumisesta Suomessa päästöjen vähenemisen asemesta todennäköisesti viljelyprosessien muutoksista johtuva päästöjen kasvu. Se olisi seurausta laaja-alaisesta nurmikasvatukseen sitoutuneen hiilen purkautumisesta ilmakehään.
Päästöjen kasvun ohella luopuminen nautojen kasvatuksesta elinkeinona johtaisi leivän loppumiseen hyvin monesta - ei ainoastaan karjankasvattajien - pöydästä. Tilannetta voisi havainnollistaa seuraavalla hyvinkin mahdollisella tapahtumaketjulla tilanteessa, jossa nautakarjojen kasvatus ja ylläpito voimakkaasti vähenisivät - erityisesti väli-Suomessa: (Aiheluettelo ei ole tapahtuma- eikä tärkeysjärjestyksessä)
Koko hiilen kiertoprosessi Suomessa muuttuisi monilla alueilla
Päästörajoituksista seuraa toimintaa, joka vähemmän sitoo hiiltä
Viljelijöiden aktiivisuus ja mielenkiinto ammattiinsa vähenisi
Kasvisadot pienenisivät
Pellot jäisivät heitteille, - metsitys ei kaikkia kiinnosta
Nurmet korvautuisivat joutopellolla tai metsittyisivät vajaatuottoisina
Sidottu hiili vähenee enemmän kuin päästöt vähenevät
Seurauksena päästöjen nettokasvu
Päästörajoituksilla ei saavuteta lopuksikaan tavoiteltua tulosta?
Viimeisenä tapahtumaketjuun pelkistyy kysymys: Saavutetaanko päästörajoituksilla tässä tapauksessa tavoiteltu tulos? On mahdollista, että seurauksena olisi - surkuhupaista kyllä - täysin rajoitustoimien tavoitteiden vastaisesti päästöjen nettokasvu. Sen jälkeen voi vain kysyä olivatkohan päästörajoituksilla saavutetut tulokset Suomessa lopuksikaan tyhjää parempia. Jäljelle jäisi vain vanha viisaus: "Paljon porua - vähän villoja."
5. Hyvin hiiltä sitovien kasvustojen viljely onnistuu harvoin etänä
Kirjoittaja on hyvin tietoinen siitä, että tässä julkaisussa käsitelty aihe hiilen sitoutumisesta ja päästöistä on varsin vähäinen maapallon mittakaavassa ja maassammekin. Mittavammat ja ylivoimaisesti suuremmat päästöt syntyvät maassamme ja koko maapallolla fossiilisen hiilen käytöstä sen eri muodoissa. Tästä mahdollisesti myöhemmin lisää.
Koska tämän julkaisun tapahtumaesimerkit koskettavat kuitenkin huomattavaa määrää suomalaisia pelloilla ja metsissä toimivia elinkeinonharjoittajia ja harrastajiakin, haluaa kirjoittaja parilla loppukappaleella korostaa näiden toimijoiden merkitystä ilmastonmuutoksen myönteisiä ratkaisuja haettaessa.
Edellisissä luvuissa on parin esimerkin ja niihin liittyvien kommenttien kautta haluttu muistuttaa mieliin kuinka yksipuolisia pelkästään KHK-päästöihin keskittyneet rajoitustoimet ovat ja kuinka aktiiviset viljelytoimet sisältävät hiilidioksidin kasvustoihin sitomisessa monia mahdollisuuksia. Niillä voidaan Suomessa vaikuttaa hiilitaseeseen myönteisin keinoin jopa enemmän kuin rajoittavilla säännöillä tai suosituksilla. Aiemmin on jo todettu myös, että aktiivisten keinojen käyttö hiilitaseen hallinnassa on useimmin mahdollista vain pelloilla ja metsässä toimiville elinkeinonharjoittajille tai harrastajille. Heidän roolinsa tässä asiassa tulisi aina muistaa juuri siksi. Muut joutuvat tyytymään päästörajoitusten mukaisiin muutoksiin elämisessään.
Toinen hyvään hiilitaseeseen tähtäävä päätelmä on, että hyvien hiiltä sitovien kasvustojen viljely ja ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin viljelijänsä aktiivisia toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä. Hyvien kasvustojen aikaansaaminen taas on tietoa ja kokemusta vaativa taitolaji, joka tarvitsee niin kuin tähänkin saakka aktiivisen ja ammattitaitoisen tekijänsä sekä pelloilla että metsissä - ei kuitenkaan ainoastaan luomuviljelynä. Moni muukin viljelymyoto voi johtaa hyvään hiiltaseeseen.
6. Paljon porua - vähän villoja
Lukija on varmaan jo odottanut vastausta jutun otsikon osaan: "- kuka vei villat?".
Siihen kirjoittaja toteaa yhteenvetonaan (muokattu 30.11.2019): On hyvin todennököistä, että monillakaan maaseutuelinkeinojen päästörajoituksilla ei ole myönteisiä vaikutuksia hiilitaseeseen eikä rajoitustoimilla siten saavuteta tavoiteltuja tuloksia. Vanhaa sanontaa mukaillen yksipuolisilla päästörajoituksilla ei kerry villoja. Hän, joka keskittyy vain päästöihin, huomaakin lopuksi keritsevänsä vääriä lampaita. Luonto itse sen sijaan antaa mahdollisuuksia paljon parempaan.
Lukemisiin
MY
Lähdeaineisto: Tämä juttu sisältää osia jäljempänä luetelluista, blogissa aiemmin julkaistuista artikkeleista. Ne samoin kuin nyt julkaistu juttu perustuvat useisiin tutkimusjulkaisuihin, esitelmäaineistoihin ja luotettavina pidettäviin lehtikirjoituksiin sekä kirjoittajan kehittämään hiilenkierron/hiilitaseen noin 50 muuttujan laskentamalliin ja omiin kokemushavaintoihin aina 1950-luvulta alkaen:
Tämän tarinan kuusi syntyi pihakuuseksi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja kasvoi sen jälkeen yli 110 vuotta maalaistalon puutarhassa noin 15 metrin päässä kylätiestä - nykyään paikallistiestä. Paksuutta sille oli kannolla kertynyt metrin verran ja pituutta lähes 30 metriä. Se ei ollut pitäjän suurin kuusi, mutta oli silläkin kokemuksistaan oma tarinansa kerrottavana.
Kuva 1. Pihakuusi syksyllä v. 2020. Puu kasvoi varsin reippaisiin mittoihin ja ylin oksasto oli tiheää.
Suomen itsenäistyistymisen aikaan v. 9017 kuusi oli teini-iässä parin metrin pituinen hyväkasvuinen nuori kuusi. Kasvurenkaat kertoivat, että se oli silloinkin tuolla paikalla kasvanut jo useamman vuoden eikä sitä ollut tuolle paikalle ainakaan hiljattain siirretty.
V. 1921 toukokuussa tuhosi tulipalo kuusen pihapiirissä olleen kaksikerroksisen päärakennuksen ja monia talousrakennuksia sekä samassa kyläyhteisössä olleet kolme muuta päärakennusta ja useita talousrakennuksia. Se oli tapahtuma, joka sai siihen aikaan laajasti julkisuutta. Niin saisi varmasti myös tänäänkin. (Vrt. "Keskikylän kyläkirja", sivu 91, Kirjapaino Raamattutalo 1997) Pihakuusi selvisi tulipalosta ja sen jälkeisestä rakennustyön vaiheista vahingoitta.
Tulipalon jälkeinen aika ja 1930-luvun talouslama olivat epäilemättä talon isäntäväelle raskasta aikaa, mikä johti tilan omistajavaihtoon v. 1935 ja tämän jutun kirjoittajan vanhempien muuttoon isäntäväeksi taloon. Vuosirenkaiden mukaan kuusi jatkoi tänä aikana kasvuaan hyvin voimakkaasti - olihan sen kasvupaikka osa talon puutarhaa.
1950-luvun lopulle tultaessa kuusi oli varttunut jo lähes 20 metrin pituuteen ja sen latvus oli - pienellä mäellä kasvaessaan - selvästi ympäristöään korkeammalla. Sen panivat merkille myös mm. kottaraiset, jotka aina keväisin ensimmäisenä kävivät vihellyksin ilmoittautumassa kuusen latvassa.
Vuosikymmenien aikana kuusi jatkoi kasvuaan imien ravinteita ympäröivästä puutarhasta. Puutarhan sadot kyllä samalla tietenkin pienenivät niin, että kasvimaa oli siirrettävä toiseen paikkaan. Tilalle tuli pelkkä nurmikenttä.
1990-luvulle ja 2000-luvulle tultaessa ympäröivillä tiloilla tapahtunut karjatalouden väheneminen ja muutkin linnuston lajirakenteessa tapahtuneet muutokset ilmenivät kuusen kohdalla siinä, että kottaraisten vierailut kuusessa käytännössä loppuivat. Tilalle tulivat varikset ja monet muutkin isommat linnut. Niiden alkukesän vierailut kuusen latvassa näkyivät kuusen viimeisimpinä vuosina useina latvarangan vaihtumisina ja latvan hyvin tiheänä oksastona.
Kuva 2. Puun kallistuma itään oli selvästi havaittavissa.
Avoimen ja paikallisesti muuta maastoa ylempänä olevan kasvupaikan myötä kuusi koki varsin kovakouraisina etenkin länsi-luoteesta tulevat myrskyt - ne, joilla on ollut tilaa painavasti puhaltaa Pohjanlahdelta saakka - aina vuoden 1978 Aarno-myrskystä alkaen siten, että sen runko on vähitellen kallistunut kohti itää ja jäänyt lopulta pysyvästi kallelleen niin kuin kuvasta 2 on nähtävissä.
Kuvan 2 mukainen kallistuma ei puilla sinänsä ole harvinaista. Tässä tapauksessa aihetta vakavaan huoleen antoi kuitenkin idänpuolella noin 15 metrin etäisyydellä kulkeva paikallistie. Näkyvyys sillä kohta tiellä on huono ja törmäys päin kaatunutta puuta olisi väistämätöntä kohtuullisellakin nopeudella ajettaessa.
Huolta lisäsivät pari havaintoa puun länsituulten puoleisen juuriston kohdalla. Aivan loppusyksysta v. 2020 puun pääjuuria peittävälle nurmikolle ilmestyi yhden pääjuuren suuntainen, usean metrin pituinen sienijono - todennäköisesti kuusen kumppaniksi sopivaa kuusenleppärouskua - joka kertoi mahdollisesta juurten vahingoittumisesta. Merkkejä samanalaisista juurivauriosta saattoi kävelijä havaita myös maaperän pehmeästi joustaessa jalkojen alla länsituulten puolella oksaston ulkoreunan kohdalla.
Juurivaurioiden lisäksi kirjoittajan mieltä askarrutti myöskin mahdollinen maannousema, tuo rungon lahovaurio, mikä sekin edistäisi puun kaatumista muutaman metrin päässä kulkevalle paikallistielle. Merkittäviä ulkoisia merkkejä siitä ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Kasvukairakaan ei yltänyt asiasta kertomaan kuin kolmannekseen rungon paksuudesta.
Huolta tämän kuusen kohdalla lisäsi naapurin omasta puutarhastaan - varsin viisaasti kyllä - kaatamat muutamat varttuneet kuuset, jotka ennen kaatoa tuulen halkaisijoina vaimensivat tämänkin puun kohtamaa myrskypainetta.
Kuva 3. Kuusi ja Markku Kiviluoma naapurikylästä, yksi SM-moottorisahauksen tuomareista, onnistuneen kaadon jälkeen.
Tässä tilanteessa kirjoittajalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sopia ammattitaitoisen metsurin (Kuva 3) kanssa puun kaatamisesta ja naapurin kanssa vetoavusta puun kaatamiseksi luontaisesta kaatamissuunnasta poikkeavasti. Poikkeavia tilanteita varten valmisteltiin toki huomautustaulut ohikulkijoille. Itse kuusen kaato tapahtui joulukuun alussa lopuksi aivan sovitusti ammattimetsurin ja kahden traktorin voimin. Toisella traktoreista haluttiin varmistaa toimenpiteen onnistuminen siinäkin tapauksessa ettei kirjoittajan pitkään käyttämättä ollut juontokalusto olisi toiminutkaan odotetusti.
Puu mitattiin pian kaadon jälkeen. Asiasta kiinnostuneille on jäljempänä tiedoksi muutamia puun mittoja koskevia tunnuslukuja - likiarvoisesti kaadon jälkeen laskettuna:
Kuva 4. Kaadettu puu odottaa mittauksia.
Rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja pituus maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli yli 6 m3 ja paino yli 5 tn. Oksiston paino oli lähes 3 tn ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8 tn. Rungon kallistuma itään tielle päin oli 8 - 9 astetta. Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi jätän kuinka paljon tarvitaan vinssissä vetovoimaa kaatamaan puu länteen päin. Vetovinssin traktori oli tasamaalla 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m korkeudella. Lukija voi ilmoittaa oman arvionsa esim. sähköpostiin pposti@mystem.fi
Pihakuusella on asujamistolle monesti oma symboliarvonsa, joka on nyt tämän pihakuusen osalta poissa. Mutta samaan tapaan kuin elämä jatkuu - ellei sitä liikaa yritetä museoida - löytyi tämänkin pihakuusen vallitsemassa pihapiiristä uusi pihapuu.
Kuva 5. V.1969 istutettu tammi jatkaa talon pihapuuperinettä.
Sellainen on nyt v. 1969 istutettu tammi. Sen kirjoittaja toi tutkimusmatkoillaan Heinolan Nynäsistä, jossa ko. taimella silloisessa kasvupaikassaan metsänreunassa ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Tammen kautta voivat talon asujat jatkaa pihapuun tarinaa - jos niin haluavat - siihen saakka kunnes uudet, muutama vuosi sitten istutetut uudet kuuset ovat asujien mielestä symboliikaltaan pihakuusien arvoisia.
Kirjoittaja on otsikossa käyttänyt mainintaa "koronavuosi". Tiedän, tai ainakin vahvasti luulen ettei kuusi koronaan sairastu. Korona onkin mainittu otsikossa sen takia, että tässä kuvattu pihakuusen tarina ja sen ajankohta jäisi jälkipolven ja mahdollisesti muidenkin lukijoiden mieleen muutenkin kuin pelkkänä vuosilukuna.
Kuva 6. Venla-tonttu ilahduttaa paappaa osallistumisellaan "joulukuusen hakuun" ja oli muuten sitä mieltä ettei kuusi mahdu tupaan.
Päätän tämän pihakuusen tarinan viereiseen jouluaiheiseen kuvaan (kuva 6.) "Venla-tonttu kuusen haussa". Siihen liittyen kirjoittaja toivottaa jokaiselle tarinaan tutustuneelle lukijalle Hyvää Joulua 2020 ja Tulevaa Uutta Vuotta 2021. Mutta samalla haluan kiinnittää lukijan ajatukset joulun varsinaiseen sanomaan Riitta Ylisen viime vuonna julkaiseman kuvasarjan kautta, joka sanoma on säilynyt 2000 vuotta:
Ihmeellistä. Kuinkahan monen tämän päivän ihmisen - vaikka olisi kuuluisakin - sanoma on miljoonien ihmisten mielissä kahden tuhannen vuoden kuluttua. Enpä usko, että yhdenkään.
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA
1. Kallistunut pihakuusi
Joulun aikaan pihakuusesta julkaistussa artikkelissa (Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020) kysyttiin kallistuneen kuusen kaadossa tarvittavaa vetovoimaa sitä kallistuman vastaiseen suuntaan kaadettaessa. (Kuva 1)
Tarvittavan vetovoiman laskijoita ei ole tähän mennessä montakaan ilmaantunut, joten kerron tässä jutussa tietoni asiasta.
Kysymystä tehtäessä kerrottiin jo valmiiksi koko joukko kuusen mittoja. Seuraavaksi toistan mittaustiedot, tosin osin tarkistusmittausten jälkeen vähän muuttuneina. Muutokset eivä ole olennaisesti muuttaneet kysyttyä vastaustietoa.
Pihakuusen rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja kannon korkeudelta 95cm. Puun pituus oli maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli 6,44 m3 ja paino 5,16 tn. Oksiston paino oli 2,98 tn ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8,14 tn. Tosi oksaisen runkopuun tilavuuspainona käytettiin laskennassa 800 kg/m3. Oksiston paino laskettiin oksien lukumäärän ja otoksesta punnittujen oksien keskipainon kautta.
Rungon kallistuma viereiselle tielle päin itään oli 8 - 9 astetta. Traktorin vetovinssi oli tasamaalla (po. tasakorkeudella) 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m korkeudella. (Täsmällisesti sanottuna kannon katkaisukohdasta.)
Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi siis jätettiin kuinka paljon tarvitaan vinssissä vetovoimaa kaatamaan puu kallistuman vastaisesti länteen päin.
2. Kuva kahdesta idearikkaasta kehittäjästä ja asioiden ratkojasta, Erkki Nenosesta Kiteeltä ja jo edemenneestä Kalevi Visasta jossain Utön ja Paraisten portin välillä v. 2009.
Nopein vastaaja oli Erkki Nenonen Kiteeltä (Kuva 2, vasemmalla), joka laski tarvittavan vetovoiman annetuilla tiedoilla samantien, mutta tarkkana havainnoijana halusi lisäksi tietää vinssin vetopisteen korkeuden traktorissa sekä kaatokolon syvyyden. Aiheellisia kysymyksiä molemmat.
Kysmyksen ensimmäiseen osaan voi todeta, että vinssi oli traktorin perässä vähän myötämäessä (ei aivan tasamaalla) ja kantokin oli varsin korkea, niin laskelmassa vaijerin vetopisteen traktorissa katsottiin olevan samalla korkeudella puun kaatokohdan kanssa eikä siitä tehty mitään korjausta laskelmaan.
Kaatokololla sen sijaan on vaikutusta. Se kokoa ei tosin ollut ilmoitettu tekstissä, mutta se oli hyvin näkyvissä moottorisahamiehen kuvassa. Sen syvyydeksi mitattiin 21 cm ja kaatokolon tukipuun (7 cm) keskietäisyys kannon keskeltä 23 cm:ksi Kysyjän tekstistä kolon syvyys oli kyllä jäänyt pois enemmän epähuomiossa kuin tarkoituksella.
Ennen varsinaista kaadossa tarvittavan vetovoiman laskentaa laskettiin puun kokonaispainopisteen korkeus (runko+oksat), joksi saatiiin 9,8 m. Rungon kallistumana käytettiin 8 astetta. Lisäksi laskettiin pitopuun sijainnin vaikutus puun kallistumaan. Tukipisteen siirtyessä kannon keskeltä kaatokolon pitopuuhun kallistumaksi saatiin 9,3 astetta ja puun painopisteen etäisyysdeksi pystysuorasta linjasta 1,61 m. (Kuva 3.)
3. Kallistuneen pihakuusen kallistumaa vastaan tehtävässä kaadossa tarvittava vinssausvoima, kaaviona
Yllä kerrotuilla tiedoilla laskettiin pihakuusen kallistusvoimaksi 1,32 tn sekä vinssin vetokulman ja 10 m:n korkeudelle kiinnitetyn vaijerin vaikutuksella korjatuksi vinssausvoiman tarpeeksi 1,42 tn.
Alunperin kysytty vetovoiman tarve oli siis käytännössä 1,40 - 1,50 tn luokkaa. Luvusta puuttuu vielä mahdollinen pitopuun taivutusvastus, jota ei ole tässä erikseen laskettu. Erikseen voi myös todeta, että edellä kerrotusta laskennallisen tukipisteen siirrosta kannon keskipisteestä kaatokolon tukipuuhun johtuva vetovoiman lisäystarve oli yli 200 kp.
Loppukommentti : Kun kaatoa valmisteltiin, arvioitiin vetovoiman tarpeeksi 1,50–2,00 tn kuusen vääntämiseksi varmuudella oikeaan suuntaan.
Kuva 4. Meneillään on kuusen kaadon tarkastus.
Vanhan Hakki-vinssin vetokyky oli ilmoitettu yltävän 3,00 tn saakka, mikä sitten riittikin hyvin ja kaato onnistui suunnitellusti vain metrin päähän pari vuotta sitten istutetuista omenapuista. Tuulta ei ollut juuri lainkaan. Toinen traktori oli varalla varmistamassa jo vähän pidemmän aikaa käyttämättä olleen vinssauskaluston toimintaa. Myöhemmin Venla-tyttö kävi sahansa kanssa tarkastamassa kaadon. (Kuva 4.)
Kirjoittaja: Matti Ylinen Metsänhoitaja, Toimitusjohtaja, Maa- ja metsätilallinen. Eläkkeellä.
Jonkinlaisena johdantona tulevaan kirjoittaja nosti tämän viimevuotisen metsäjutun blogin ensimmäiseksi julkaisuksi. Julkaisussa kirjoittaja hämmästeli kolmen 1970- ja 1990-luvuilla ns. 1.5- sukupolven jalostusmateriaalilla viljeltyjen männiköiden kasvuvoimaa. Vaikka näitä männiköitä ei ole monta, ovat ne selkeydessään olleet kirjoittajalle riittävä syy kertoa näistä havainnoista metsien uudistamista ja käsittelyä silmälläpitäen. Samalla kirjoittaja on saanut muutaman havainnon luonnon kyvystä valmistautua muuttuviin olosuhteisiin.
1. Luonnossa on paljon mahdollisuuksia
Luonnon kanssa koko ikäni eläneenä jaksan toistuvasti ihmetellä luonnon itsensä selviytymiskykyä ja jatkuvaa muuntumista, jonka kautta luomakunta on selviytynyt ajasta toiseen. Tältä pohjalta en ole koskaan oikein ymmärtänyt luontoa yltiösäilyttävästi suojelevaa näkökulmaa – ikäänkuin luonnon konservoimista tiettyyn tilanteeseen. Kyllä luonto on aina ratkaisunsa hakenut.
Tällä kertaa ihmettelyn aiheena on tämän julkaisun johdannossa jo maintun jalostusmateriaalilla viljeltyjen metsiköiden kasvuvoima. Ainakin kirjoittajalle erityistä merkitystä on sillä, että kyseiset kohteet eivät ole aivan nuoria. Vanhin näistä on istutettu jo 1970-luvulla, mutta havainnoista pääsee kertomaan vasta nyt. Metsäluonto ei elä mitään tertiaalitaloutta.
2. Luonnossa on kasvuvoimaa
Jalostusmännikkö, 44 vuotta
Hyvän opetuksen siitä, ettei metsäluonto elä tertiaalitaloutta kirjoittaja sai viime syksynä omalla metsäpalstallaan silmäilleessään v. 1976 istutetun, nyt 44 vuotiaan (taimet 1+1v) männikön hakkuutarvetta ja puita, joista suurimmat jo täyttivät reilusti tukkimitan. Puita katsellessani mieleeni tunkeutui kuitenkin aivan muu ajatus: ”Eihän tällä kasvupaikalla ja tässä iässä ole normaalisti tämän kokoista puustoa.” Havainto sai kirjoittajan selvittämään asiaa samantien vähän enemmän.
Otteita selvityksestä on tässä jäljempänä sanoin ja kuvin.(Siinäjalostusaineistollauudistetuista kohteista käytetään nimitystä plusmetsikkö tai plusmännikkö.)
"Metsikkö sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla ja on pinta-alaltaan vähän yli hehtaarin kokoinen. Kasvupaikkana se on Pohjanmaalle tyypillinen puolukka-mustikkatyypin sekoitus (VMT). Kohde on istutettu 1976. Istutus tehtiin jo kerran vuotta aiemmin v. 1975 Metsänjalostussäätiön kasvihuonetaimilla, mutta kova pakkanen (-8*C) kesäkuun alkupäivinä v. 1975 nujersi karaistumattomat männyn taimet. Kohde istutettiin uudelleen v. 1976 Metsäjalostusäätiön Röykän taimitarhan valikoiduilla siemenviljelmän 358 1+1v. mäntytaimilla. Taimikko perattiin aikanaan, mutta kirjoittajan kiireisestä työelämästä johtuen metsikkö ei päässyt kehittymään aivan puhtaana männikkönä. Ensiharvennus tehtiin v. 2006.
Nyt v. 2018 oli siis uuden harvennuksen aika. Toimenpidettä valmistellessani mittailin vähän tuota 44 v. vanhaa puustoa, jossa paksuimmat puut olivat kasvaneet rinnankorkeudelta 23 senttisiksi ja ehtineetnoin 20 metrin valtapituuteen. Iän ja metsikön kehityshistorian varmistaakseni kairailinkin muutaman puun kasvukairalla. Uteliaisuuttaani myös vertailin em. mittaushavaintoja tunnettujen metsäprofessorien Aarne Nyyssösen ja toisaalta Yrjö Vuokilan kasvu- ja tuotostaulkoihin 1950-1960 luvuilta.
Vertailussa saatoin todeta, että kohde, joka edustaa pikemmin Pohjanmaata kuin Keski-Suomea oli 44 vuodessa kehittynyt ainakin noin 55 vuotiaan männikön mittoihin eli tuon valikoidun istutusmateriaalin kehitys oli ollut ainakin viidenneksen joutuisampaa kuin luonnonmetsistä kerätyt kasvutaulukot antoivat odottaa. Puiden oksisto on kohtuullisenkevytrakenteista. Eikä puuaineksen tiheyskään – viimeisien vuosien sädekasvu noin 2,5 mm/v - viitannut mihinkään erityiseen höttöpuumäärään. Muutenkaan en keksinyt ko. kohteesta kasvupaikkana tai ravinteisuuden suhteen mitään erityisen poikkeavaa."
Kaksi jalostussiementaimikkoa 1990-luvulta
Lisää havaintoja jalostetun siemenaineksen kehittymisestä metsäksi kirjoittaja on saanut kahdesta v.1994 ja v.1999 kylvetystä mäntytaimikosta, joiden kehitysta kuvataan jäljempänä parin tekstikappaleen verran.
Viereisessä kuvassa esitellään vuonna kirjoittajan toimesta v. 1994 konekylvetyn n.s 1.5 sukupolven jalostusmannikön kehitystä. Sen siemenaines on peräisin metsänjalostussäätiön siemenviljelmältä 358. Männikkö on nyt 24 vuotias. Kasvupaikka on tyypillistä puolukkatyyppiä.
Puuston valtapituus on nyt noin 10 metriä, mikä parilla metrillä ylittää normaalimännikön taulukkokehityksen. Valtapuiden tyyppillinen rinnankorkeusläpimitta on 11-12 cm. Parin viimeisimmän vuoden pituuskasvu on ollut 5 dm/v. Paksuuskasvua ei ole mitattu.
Oksisto on suhteellisen kevytrakenteinen, oksakulma on suora.
Samantapainen kehitys on ollut kirjoittajan toisessa kuivahkon kankaan (VT) kylvökohteessa. Se on kylvetty v. 1999 ja sen siemenaineisto on peräisin samalta Metsänjalostussätiön viljelmältä kuin edellisessä kohteessa. Iältään se on nyt siis 19 vuotias ja ns. valtapituus on noin 7 metriä, mikä parilla metrillä ylittää vastaavat normaaliarvot. Sen juokseva vuotuinen kasvu on nyt pikaisen arvion mukaan 7-8 m3/ha/v, mikä sekin näyttäisi ylittävän normaalimetsän taulukkokasvun.
Molempien kohteiden pituuskehitys sijotettu vertailtavaksi viereiseen kuvaan.
Ilmastonmuutokseen liittyen voi edellä kerrotuista kahdesta nuoresta ja yhdestä keski-ikäisestä männiköstä todeta, että jo parikymppisenä ne kasvuvoimassaan ylittävät samanlaisen kasvupaikan 100-vuotiaan männikön kasvun ja viidentoista vuoden kuluttua vähän ne tekevät sen ainakin kaksinkertaisena.
Ja ilmaston muutoksen torjunnan kannalta voi tässä todeta myös, että metsissä on mahdollista saada aikaan myöntesiä tuloksia selvästi yleisesti uskottua nopeammin pitämällä huolta kasvuvoimaisista nuorista metsistä.
Arvelen, että edellä kerrotun johdosta moni tieteilijä heittää epäilyksen varjon esitetyiile tuloksille ja jalostetun taimi- tai siemenmateriaalin käytölle metsissä yleensäkin. Sen he tehkööt vapaasti. Havaintojen perusteella on kuitenkin varmaa, että kirjoittajan omia metsiä uudistettaessa käytetään aina vähintään risteytysjalostuksen kautta kehitettyä taimi- tai siemenainesta. Siihen nämä näytöt riittävät kirjoittajalle mainiosti.
Kloonatun taimiaineksen käyttö sen sijaan saa vielä odottaa kirjoittajan metsissä käyttöään. Ensimmäiseen kokeiluun voisi visakoivuistus olla sopiva kohde. Sillekin on luonnossa kyllä monta uhkaajaa, joista pahin taitaa myyrien tai hirvien asemesta olla ihminen. Naapurinikin visakoivuviljelmältä parhaat puuyksilöt varastettiin niiden päästyä hyvään visan tuottokuntoon.
3. Luonnossa on muuntelukykyä
Kirjoittaja on edellä kerrottuja metsikkökuvioita uudistaessaan pitänyt tapanaan tilata pieniä eriä muuta, tavallisesta poikkeavaa taimi- ta siemenaineistoa. Niiden mukana on tullut aina joitain yksilöitä, jotka nyt – kun niilläkin on ollut jo vuosia kavuaikaa - muistuttavat kirjoittajalle luonnon muuntelukyvystä. Eikä muuntelu tarkoita ainoasta kasvien ilmiasua vaan kaikkia niiden ominaisuuksia.
Mainituista poikkeusyksilöistä poimin tähän julkaisuun mukaan muutaman kuvan:
Viereisessä kuvassa on käärmekuusen kaltainen muunnos kuusesta. Oksat ovat hennot ja kasvu kaikkiaan hidasta. Aivan putkena oksisto ei kasva, vaan lievää haaroittumista esiintyy.
Kuusi kasvaa alueella, johon istutettu pieni erä valikoitua kuusta. Kaikkiaan alueella kolme kuvan kaltaista yksilöä. Voivat silti olla paikallisestakin alkuperää.
(Kirjoittaja pahoittele kuvan heikkoa laatua, mutta pitää sen antamaa esimerkkiä tärkeänä. )
Seuravassa kuvassa on Metsänjalostussäätiön viljelyaineiston mukana joskus 1970-luvulla tullut kuusi. Sen alkuperän on sanottu olevan jossain Pielisen suunalla, mutta näkyy tuo Pohjanmaallakin menestyvän.
Oksisto on selvästi kampakuusen oksistoa, mutta oksahaarojen tyyppi ja pituus viittaavat ominaisuuksiltaan riippakuusen suuntaan.
1990-luvulla kirjoittaja hankki jalostussäätiöltä muutaman gramman siemeniä Suomen parhaaksi männyksi mainitun "Kanervan männyn" viljelmältä.
Siemenet kylvettiin metsään merkittyyn paikkaan, jotka merkkaukset ovat nyt kyllä kadonneet. Paikka toki tiedetään likimäärin, mutta puita siellä ei voi yksilöidä kuin DNA-tutkimuksella.
Kuitenkin ennen kuin metsässä olevat merkinnät ehtivät kadota, kaksi tainta siirrettin pihapiiriin erikseen seurattavaksi. Oheinen kuva on näistä kahdesta taimesta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin.
Ne ovat varmuudella ns. Kanervan männyn jälkeläisiä.
Merkille pantavaa ovat suhtellisen kevytrakemtinen oksisto ja suora oksakulma.
Kasvua on vaikea vielä nyt arvioida, koska kasvupaikka on varsin suotuisa ja nuoret puut mahdolisesti siksi hyväkasvuisia.
Riitta Ylinen: Syyvyyksien puutarha
Kirjoittajalle edellä olevat kuvat muistuttavat, että luonnossa lajin geenistö pitää kombinaatioissaan ja mutaatioissaan sisällään yhtä lajin ilmentymää kohti ominaisuuksiltaan useita eri variaatioita. Eikä yhden ilmentymän kuolema ole välttämättä lajin loppu. Geenistön muunteluvoimassa piilee mahdollisuus kehitykseen. Asiaa on tällä kertaa ilmaistu taiteilijan kuvassa ”Syvyyksien puutarha”. Kuvan lähdeaineisto on peräisin aidoista merenpohjan valokuvista.
4. Mistä tässä kuvassa on kysymys?
Viimeisen kuvan tulkinnan ja selityksen jätin lukijan tehtäväksi:
Mitä tässä on tapahtunut?
Muutama lukija tunnisti ilmiön ja kommnetoi sitä.
Vastaus kerrottiin blogin helmikuun/2019 julkaisussa.
Luku 2. ATK-OHJELMISTOKEHITTÄMISEN PUITTEET MYSTEMISSÄ
Mystem Oy:n tuotteet ovat käsittäneet 1980-luvulta alkaen pääasiassa erilaisilla ohjelmistokehittämisen työvälineillä mikrotietokoneisiin, paikallisverkkoihin ja myöhemmin myös Internet-verkkoon valmistettuja tietokoneohjelmistoja. Kaikissa niissä on ollut tavoitteena ohjelmien käytöllä tavoiteltavien toimintahyötyjen lisäksi käyttäjilleen hajautettu tietokoneen omatoiminen käyttö. Sitä edistivät PC-laitteiden ja niihin sopivien ohjelmistojen yleistyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen.
Kuvassa pätkä ohjelmointitekstiä 1970-luvulta.
Kehittämisympäristöt: Mystemin kehittämistä tuotteista ensimmäisiä olivat 1980-luvun loppupuolella eräät taulukkolaskenta-alustoille - ensin Lotus Symphonylle ja myöhemmin Microsoftin Excel:lle kehitetyt makro-ohjatut laskentasovellukset. Pääosaa Mystemin tuotteista edustivat kuitenkin Microsoftin DOS- tai Windows-käyttö-järjestelmiin MSVisual Basicin (MSVisual Studion) eri versioilla kehitetyt ja tarvittaessa paikallisverkkoihin sovitetut ohjelmistot. Kokemuksia ns. isojen tietokoneiden ohjelmoinnista ja niiden tietovarastojen käytöstä saatiin aluksi 1960-luvulta alkaen ensin Fortran II ja - IV ohjelmointikielillä ja myöhemmin useimmin C-kielisillä apuohjelmilla.
Tietovarastot: Tietovarastoina useimmat ohjelmointikielillä kehitetyt ohjelmistot käyttivät MS Access- tai SQLServer-tietokantoja - poikkeustapauksissa myös MySql-kantoja. Taulukkolaskenta-ohjelmissa tietovarastoina olivat useimmin kuitenkin taulukot itse. Aivan ensimmäisissä ohjelmaversioissa 1990-luvun alussa tietovarastot saattoivat olla myös merkkipohjaisia tiedostoja.
Apuohjelmia: Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi ohjelmistoihin sijoitettiin tarvittaessa myös tietojenkäsittelyn erikoistoimintoja toteuttavia apuohjelmia. Tällaisia olivat mm. langatonta tiedonsiirtoa (Catalyst SocketTools) ja paperille tulostusta hoitavat ohjelmat (DataDynamics ActiveReports) sekä kokonaisia taulukkolaskentaohjelmia kevyemmät taulukkolaskentapohjat (FarPoint Spread).
Kehitetyt ohjelmistot ja niiden asiakasympäristöt. Mystem Oy:n ohjelmien käyttöalueet kattoivat - useimmin yritysmittakaavassa - puunhankinnan toiminnan ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan. Puun korjuun ohjelmissa keskityttiin toiminnan seurantaan ja sen myötä yritystoiminnalle tärkeiden urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon. Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät tuotannon ohjauksen sekä tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.
Ohjelmistojen kuvaukset. Tarkemmmin tämän julkaisun johdannossa ja edellisessä kappaleessa mainittuja ohjelmistoja esitellään seuraavissa luvuissa. Niistä puunkorjuuseen liittyvä ohjelmisto KorjuuLastu sekä työajan seurannan ja palkanlaskennan ohjelmat Aikalastu ja Palkkalastu sekä puun jatkojalostuksen ohjelmisto Esko ovat tätä kirjoitettaessa jo siirtyneet jatkajille.
Luku 4: JOHTAMISEN JA TOIMINNAN OHJAUKSEN TIETOJÄRJESTELMIÄ
4.1 Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä
Ohjelmiston ydintiedot: Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (Tujo), Projektituote metsäyhtiöille piiri-- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta LotusSymphony & makrot sekä tietojen keruun ja tietoliikenteen apuohjelmia. Kehitetty v. 1989-1995.
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
Tietoteknisesti mahdollisuudet koota kokonaisvaltaisia tuloslaskelmia organisaatioden toteuttaville tasoille paranivat selvästi 1980-90 luvuilla, joista esimerkkinä on Tujo-projektissa kehitetty ohjelmisto. Teknisesti sen keskeisenä ideana oli koota normaaliin toimintaan liityyvistä osajärjestelmistä kokonaiskuva toiminnan onnistumisesta piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Järjestelmän etuna oli perinteiseen kirjanpitoon verrattuna nopeus ja laskelmien ulottuminen piiritasolle saakka.
Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä. Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.
4.2 Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä
Ohjelman ydintiedot: Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (MHTujo), Projektituote puuntuottajille piiri- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta MSExcel & makrot. Kehitetty v. 1992-1995
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan piiritasolla seurantakauden tapahtumien jälkeen yhteenvedot puun myynneistä sekä puun tuottamisen kustannuksista sen eri vaiheissaan. Tiedoista kootaan laskelmat perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/toimintokohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatetta on sovellettu eräissä Suomen metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
MHTUJO oli edellisessä luvussa mainittua puunhankinnan TUJOa muistuttava puuntuotannon (metsänhoidon) toimintojen tiedot kokoava laskentajärjestelmä piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Kehitetty v. 1992 - 1995.
4.3 Kuljetusten suunnittelujärjestelmä
Ohjelman ydintiedot: Kuljetusten suunnittelujärjestelmä (Kulkunen), projektituote kuljetusten suunnitteluun työnjohto, piiri ja aluetasoille sekä tehtaiden puutavaravastaanottoon, Lotus Symphony & makrot. Kehitetty v. 1988 –1989.
Järjestelmässä laaditaan ja ylläpidetään eri puutavaralajien kuljetustavoitteita ja kuljetus-ohjelmia alue-, piiri- ja lohkotason puutavarakuljetusten ohjaamiseksi. Kuljetuskiintiöt on voitu määrittää kuljetusoptimointeihin perustuen. Järjestelmä on ollut käytössä 1990-luvun alkupuolella Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä. Keskitetyt, alueelliset ohjauskeskukset ovat syrjäyttäneet tämän järjestelmän. Periaatetasolla järjestelmässä on edelleen käyttökelpoisia aineksia.
4.4 Hankinnan toimintasuunnitelma (HTS).
Tietojenkäsittelyn ripeästä kehityksestä ja sen johdosta parantuneista seurantaraporteista huolimatta puunhankinnan ja siinä erityisesti puutoimitusten raportit kuvasivat parhaimmillaankin mennyttä aikaa. Puun toimituksista vastaavat henkilöt olivat kuitenkin aina enemmän kiinnostuneita ennakoiduista lähiviikkojen ja kuukausien kuljetuksista eri tehtaille tai muihin päätepisteisiin. Mm. länsi-suomalaisessa Puulaakissa tämä tarve korostui syksyisin vuoden 1970-luvun lopulla Rosenlewin, Kyron ja Pohjan Saha Oy:n liityttyä aiemmin G.A.Serlaciuksen ja Nokia Oy:n omistamaan puunhankintayhtiöön ja toimituskohteiden luvun noustua lähes 30:een.
Kuva. Tammikuussa 1983 tehty havutukien hankinnan toimintasuunnitelma (HTS), tällä kertaa koko vuodelle.
Vastauksena tuohon kuljetusten ohjausta koskevaan haasteeseen otettiin käyttöön ns. "Hankinnan toimintasuunnitelma" (HTS). Sen keskeisenä ajatuksena oli puun hankinnan ennakointi ja kuvaus hankinnan toteuttajien (kentän) näkökulmasta parin-kolmen kuukauden aikajänteellä. Ennakoivat suunnitelmat koottiin yhteen kuljetusten ohjaajien toimesta, verrattiin tavoitteisin ja jos mahdollista, tehtiin tarvittavia oikaisuja. Järjestelmän ensimmäisiä versioita oli alunperin käytössä ainakin Kyro-Rosenlewin metsäosastolla. Puulakissa järjestelmä otettin myös käyttöön ja se toimi aluksi käsivälitteisenä. 1980-luvun puolella sillekin koottiin oma ATK-tietojärjestelmänsä. Ratkaisua helpotti tietojen – myös suunnittelutietojen - tallennuksen hajautus alue- ja piirikonttoreihin.
Luku 3. TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970...80-LUVUILLA
3.1 Puujalka-projekti Tehdaspuu Oy.ssä
Ensimmäisenä tilasto-matemaattisena selvityksenä kirjoittajan mieleen palautuu Tehdaspuussa tehty ns. Puujalka-projekti (v. 1971), joka oli toimialueen yksityismetsiä ja metsänomistajien myyntikäyttäymistä koskeva selvitys. Siinä yhdistettiin valtakunnan metsien inventointituloksia Metsäntutkimuslaitoksen erillistutkimuksenaan tekemään metsänomistajien puun myyntikäyttäytymistutkimuksen tietoihin ja muodostettiin kuvaukset Tehdaspuun toimialueen yksityismetsien hakkuumahdollisuuksista piiritasolle saakka eriteltyinä. Myyntikäyttäytymistietoja täydensivät Tehdaspuun oman henkilöstön tekemät asiakasarvioinnit.
Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät viereisessä kuvassa projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.
Laskelmat, jotka tehtiin Tietotehtaalla Espoon Kilossa, eivät olisi onnistuneet kohtuullisessa ajassa ilman tuolloin varsin järeinä pidettävien Tietotehtaan tietokoneiden laskentakapasiteettia. Tarvittavat inventointitiedot saatiin magneettinauhoilla metsäntutkimuslaitokselta. Varsinaisen analyysiajon ohjelmointikielenä oli Fortran IV. Viereisessä kuvassa näkyvien pienalueiden laskelmat tehtiin tämän jälkeen silloin vielä aika harvinaisella pääteyhteydellä Tehdaspuun pääkonttorista Kouvolasta Tietotehtaan tietokoneille Espooseen.
3.2 Matemaattiset analyysit mukana mittauksen kehittämisessä
Eräs tapaus tilastollisten analyysimenetelmien käytöstä puunhankinnassa liittyy kiintokuutiometrin käyttöönottoon puutavaran mittauksessa 1970-luvulla. Kuitupuun mittaus pinomitalla oli korjuumentelmien muutoksessa käynyt kovin epätarkaksi. Sen johdosta tehtiin v. 1972 varsin laaja selvitys kuitupuupinon tiheyteen vaikuttavista tekijöistä, jota tutkimusta johti Metsätutkimuslaitos. Tutkittavien tekijöiden vaikutusta pinotiheyteen analysoitiin sekä korrelaatio- että regressioanalyysillä. Näiden analyysien kautta löytyivät pinojen tiheyksille luokittelutekijät, joille tutkimuksesta saatiin myös lukuarvot. Arvojen määrittämistä helpotti Ruotsissa virallisen mittausorganisaation tapa määrittää pinon tiheys pääasiassa samojen tiheystekijöiden kautta.
Toinen analyysitapaus sisältyy elektronisten Visakset-mittasaksien kehittämiseen v. 1973-1974. Metsäalalla oli jo siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa. Tukit mitattiin kuitenkin useimmin perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja mittaustulokset muunnettiin kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi laskennallisesti. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä. Tähän menetelmään sopivia kuutiointitaulukoita ei tuolloin ollut kuitenkaan olemassa. Siksi oli tarpeen käytäntöä varten valmistella havutukkien kuorenpäällisiin latvaläpimittoihin perustuvat muotokertoimien ja yksikkökuutioiden laskentafunktiot. Valmistuksessa muotokertoimien funktiot ratkaistiin tilastomatemaattisesti regressioanalyysillä, joista saatiin myös VISAKSIIN sopivat havutukkien yksikkökuutioiden funktiot.
3.3 Kuljetusoptimointia ja lineaarista ohjelmointia
Matemaattisia ratkaisumenetelmiä puunhankinnassa edusti 1970-luvulla myös ns. kuljetusoptimointi. Se oli ja on edelleenkin eräs lineaarisen ohjelmoinnin muoto, jossa kaukokuljetuksille lasketaan kustannukset minimoiva ratkaisu. Erityisesti useamman yhtiön konsortiot kuten Tehdaspuu Oy ja Puulaaki Oy käyttivät mentelmää sekä yhtiökohtaisia alueita että tehtaiden puutavaralajikohtaisia kuljetusalueita määritellessään. Tietokoneiden laskentakapasiteetti antoi siihen hyvän mahdollisuuden jo 1960-luvulta alkaen.
Omalla tavallaan kiinnostavia olivat myös ne Länsi-Suomessa v. 1975 toteutetut lineaarisen ohjelmoinnin koelaskelmat, jossa Länsi-Suomen kaikille metsäyhtiöille laskettiin puutavaroiden yhtökohtaiset toimitusalueet kuljetusten kokonaiskustannukset minimoivasti.
Viereisessä kuvassa ovat laskelman mukaiset havukuitupuun toimitusalueet tukkipuupitoisen hankinnan suhdannevaiheessa. Laskelmissa on mukana myös Kaskisten, silloin uusi, selluloosatehdas. Se otettiin käyttöön vähän laskelman teon jälkeen v. 1977, mutta puunhankinta tehtaalle oli laskelmien teon aikaan jo aloitettu.
3.4 Kompensaatiota eli yhteistyöhyödyn jakamista
Usean yrityksen yhdistäessä toimintojaan omaksi itsenäisesti toimivaksi yritykseksi perustajat sopivat tavallisesti myös yhteistyön pelisäännöistä. Yksi niistä koskee usein yhteistyöhyödyn jakamista, mikä ei aina ole aivan ongelmatonta. Esimerkiksi puunhankinnassa kuljetusoptimointia käytettäessä ja kuljetusten kokonaiskustannusta minimoitaessa kustannushyöty ei jakaudu kaikkien tehtaiden kesken tasaisesti. Tallaisessa tilanteessa optimiratkaisun tuottamaa hyötyä tai myös haittaa voidaan oikaista ns. kompensaatiolaskelmin.
Edellä todettua kompensaatiolaskelmaa tarvittiin myös Puulaakissa v. 1984 epäilyjen herättyä epätasapuolisesta yhteistyöhyödyn jakautumisesta. Siinä kuljetusoptimoinnin mukaista ratkaisua verrattiin tilanteeseen, jossa ko. tehtaalle puut olisi toimitettu ko. tehtaan toimiessa itsenäisesti yksin muiden kanssa puusta kilpaillen. Erotukset kuvasivat ko. yksikön saamaa yhteistyöhyötyä. Tietyin tasaussäännöin enemmän etua saaneet tasasivat etuaan sitä vähemmän saaneille.
V:n 1984 tapauksessa kompensoitavat tasaussummat olivat lopulta suhteellisen pieniä. Sellaisina ne kuitenkin vahvistivat mukana olevien toimijoiden käsitystä tasapuolisesta toiminnasta. Tämä luottamusta lisäävä seikka oli kompesoituja markkoja merkittävämpi tekijä silloisessa puunhankinnassa.
Ohjelmiston ydintiedot: Puunkorjuun seurantaohjelmisto (Korjuulastu). Tuotteistettu ohjelmisto metsäkoneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access & joukko apuohjelmia. Kehitetty v. 1996 – 2008.
Kuva: KorjuuLastun ohjelmien toiminnot
KorjuuLastu käsittää seitsemän erillistä ohjelmaakäytettäväksi puun korjuun seurannassa ja ohjauksessa. Näitä ovat ohjelma tuotantotietojen siirrosta työmailta toimistoille ja siellä edelleen tietojen työmaakohtaisen käsittelyn, työpanosseurannan, taksanlaskennan, laskutuksen ja tuotosseurannan ohjelmat. Näiden lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään eräiden apuohjelmien Korjuu-Lastuun välittämiä tietoja.
KorjuuLastun ohjelmat, joita voi käyttää yksinään tai osana KorjuuLastun ohjelmistoa: 1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-) 2. Ohjelma, jolla puretaan ja tulostetaan PRD- ja DRF-tiedostojapapereille tai viedään tiedot pysyvään tietokantaan. (PDK-Lastu ja myös PSE-Lastu, v. 1995, 1999, 2004-) 3. Ohjelma, jolla kootaan KorjuuLastun muut ohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi.Tarkastellaan ja tarvittaessa korjataan työmaiden puumääriä, työpanoksia ja urakkataksoja koskevia tietoja - viimeksi mainittuja omissa sovelluksissaan. (Korjuun Seuranta, KSE-Lastu,v. 2004-) 4. Ohjelma työpanosten seurantaan, jossa käsitellään sekä koneiden että kuljettajien aikamenekkejä työmailla. (Ajankäyttö, v 1999, 2004-) 5. Korjuun taksaperusteiden ja -laskennan ohjelma, jossa syötetään tai haetaan hinnastosta taksa ja lasketaan urakkapalkkio. (Taksalastu, v. 2000, 2004-) 6.Ohjelma urakkapalkkion laskutukseentai muun tehdyn työn tai tavaran laskutukseen. (Laskutus-Lastu, v. 2004-) 7. Tuotosseurannan ohjelmassa kootaan yhteenvetotyömaiden tuotantotiedoista, konekohtaisista työpanoksista ja urakkapalkkioista. Tietojen perusteella ohjelmasta saadaan yhteenvetoja toiminnan tehokkuudesta ja kannattavuudesta. (Tuotoslastu, v. 1998, 2001, 2004-)
Edellä olevien lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään alla mainittujen ohjelmien toimintoja. Ydintiedot: Tuotteistettuja ohjelmia koneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v. 2000, 2005, 2006-. 8. Ohjelma, joka sopii satunnaisten viestien välitykseen työkoneilta. Osa viestien tiedoista voidaan ohjata automaattisesti KorjuuLastuun (SPLahetys, v. 2006-) 9. Ohjelma erilaisten tietohakujen tekoonTuotoslastusta. (Erillishaku, v. 1999, 2000-)
KorjuuLastu-ohjelmisto on siirtynyt jatkokehittäjille v. 2008
5.2 Työaikatietojen seuranta- ja työilmoitusten laadintaohjelma
Ohjelman ydintiedot: Työaikatietojen seuranta ja työilmoitusten laadintaohjelma (Aikalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2004-
Aikalastu on työilmoitusten teko-ohjelma työkoneisiin, erillisiin työpisteisiin tai työntekijöiden kotiin. Sisältää monia tietojen syöttöä helpottavia toimintoja. Ohjelmassa on sisäinen sähköpostin lähetys- tai tiedostojen siirtomahdollisuus palkanlaskijan toimistolle. Ohjelma on yhteensopiva Palkkalastu- ja osin myös KorjuuLastu-ohjelmien kanssa.
5.3 Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma
Ohjelman ydintiedot: Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma (Palkkalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v. 2003 – 2010.
Kuva Palkkalastun toiminnoista.
Palkkalastu on metsäkoneyrittäjille ja muillekin koneyrittäjille tarkoitettu palkanlaskentaohjelma, joka on erityisesti sovitettu metsä-, turve- ja maarakennusalan työehtosopimuksiin. Erityistä ohjelmassa ovat mm. jaksotyön, pekkaspäivien ja lomapäivien seuranta. Tuottaa palkkatiedot sekä valmiit tiedostot palkanmaksua, eläkeilmoituksia ja verottajaa varten.
Palkka- ja Aikalastu-ohjelmat ovat siirtyneet jatkokehittäjälle v. 2010.
5.4 Kevyt laskutusohjelma
Ohjelman ydintiedot: Kevyt laskutusohjelma (Lasku24), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty 2004 –.
Laskut24 helppokäyttöinen ja kevyt laskutusohjelma, joka tuottaa EU-standardin mukaisia laskuja. Ohjelmassa voi käyttää monta laskuttavaa yritystä. Käyttäjä voi lisätä ohjelmaan omia tuotteitaan ja asiakkaitaan. Raportteina satavissa mm. laskuluettelot ja laskuyhteenvedot. Laskujen lähetys pdf-muodossa suoraan ohjelmasta sähköpostilla mahdollista.
5.5 Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto
Ohjelman ydintiedot: Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto (Toimintalastu) tuotteistettu ohjelmisto yrityksille ja muillekin alan ammattilaisille, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2006 –
Toimintalastu on ohjelmisto, jolla voidaan valmistaa ja hallinnoida mm. erilaisten toimintajärjestelmien (laatujärjestelmien) asiakirjoja ja tiedostoja. Ohjelmistoon käyttöön liittyy yhteinen malliasiakirjojen ja mallisivujen varasto, josta käyttäjä voi noutaa tarvitsemansa asiakirjat Internetin kautta ja muokata niistä vastaavat asiakirjat omaan käyttöön. Asiakirjoista voidaan välittää otteita myös Internetissä ulkopuolisten katseltavaksi ja tutustuttavaksi.
Ohjelman ydintiedot: Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Metsälastu), tuotteistettu ohjelma metsäkoneyrittäjille ja alan oppilaitoksille. VB for DOS, kehitetty 1994. MSVisualBasic 5, kehitetty 1999. MSVisual Basic 6, kehitetty 2006 -.
Kuva. Korjuu-Lastun ja Metsälastun, myöhemmin Urakkalastun laskelmaluetteloa.
Metsälastu oli koneyrittäjille metsäurakoinnin suunnitteluun ja ennakkovalmisteluihin tarkoitettu mikrotietokoneohjelma käytettäväksi tilanteissa, joissa metsäurakoinnista halutaan muodostaa etukäteen yrityksellinen kokonaisnäkemys. Tähän sisältyvät mm. uusien sopimuksien ennakkolaskelmat, oman hinnaston ja vaihtoehtojen laskenta, tuotannon järjestelyt, rahojen riittävyyden laskenta sekä sekä koneinvestointien suunnittelu.
Metsälastu täytti aluksi sitä aukkoa, joka syntyi urakoitsijoiden ja urakanantajien yhteisten hintasuositusten poistuttua käytöstä kilpailulain muutoksen johdosta 1990-luvun alussa. Tähän tilanteeseen kehitetty Metsälastu oli tarkoitettu erityisesti koneyrittäjien laskentatyökaluksi, jolla he voivat omakohtaisin tiedoin laskea oman urakointinsa kustannustason ja sitä vastaavan hinnaston.
PC-tietokoneiden yleistyessä 1990-luvulla Metsälastu oli yrittäjille sopiva ja monissa koulutustilaisuuksissa käytetty PC-laitteiden perehdyttämisen tietokoneohjelma. Sillä oli yrittäjien keskuudessa runsaasti käyttäjiä, monet heistä hyvinkin aktiivisia.
Vuosikymmenen lopussa v. 1999 ohjelmasta valmistui uusi, Microsoftin graafisiin Windows-käyttöjärjestelmiin sopiva ohjelmaversio.
Metsälastun johdannaisena siitä kehitettiin yritystarkoituksiin myös kaksi muutakin versiota:
Ohjelma: Maarakennusyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Maalastu), tuotteistettu ohjelma maarakennusyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVisualBasic 1, DOS-ohjelma, kehitetty 1994. Maalastu oli Metsälastun kaltainen ohjelma maarakennusoloihin. Ohjelman käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi.
Ohjelma: Kevyt tuntikustannuslaskentaohjelma (Minilastu), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille. MSVisualBasic, kehitetty 1995. MSVB5euroversio, kehitetty 2002. MSVB6, kehitetty 2006 -.
Kuva tuntikustannusohjelma Minilastusta.
Koska Metsälastu vaati käyttäjältään varsin huolellista valmistautumista laskelmien tekoon ja myös laskentavaiheessa, valmistettiin Metsälastusta Koneyrittäjien liiton käyttöön Minilastuksi nimetty tuntikustannus-laskentaohjelma. Se on PC-ohjelma, jolla käyttäjä voi valmistaa mihin tahansa koneurakointiin liittyviä omakustannushintalaskelmia.
6.2 Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II
Ohjelman ydintiedot:Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II (Urakkalastu ja Urakkalastu II), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVB 6 & MSAccess, kehitetty 2007–2014. MSVB 6 & MSAccess, kehitetty 2014 -.
Kuva. Urakkalastun toimintakaavio.
Vuonna 2007 Metsälastusta valmistui jälleen uusi versio nimellä Urakkalastu. Se on jatkoa pitkään käytössä olleelle metsäurakoinnin laskentaohjelma Metsälastulle. Uutta Urakkalastussa oli erityisesti suunniteltavien työlajien laajennus energia- ja metsänparannusurakoinnin suuntaan sekä perinteisten kustannuslaskelmien täydennys erillisellä urakkalaskelmalla. Teknisesti Urakkalastu on Metsälastua selvemmin tietokantapohjainen laskentaohjelmisto.
Vuonna 2017 ohjelma on muokattu kokonaan uudeksi konekeskeisten hankkeiden suunnitteluohjelmaksi nimellä ”Urakkalastu II”. Yritysnäkökulman vahvistamiseksi Urakkalastu II:ssa laskelmiin lisätty vaihtoehtoisen toiminnan tuotanto-, tehokkuus- ja tulosanalyysi
kiertotaloudessa, jossa kaupasta tilan ulkopuolelta ostettiin pääasiassa vain ruokatalouteen kuuluvia siirtomaatuotteita (kahvi, sokeri, riisi, ....), voi suhteellisen helposti tämänkin päivän tietämyksellä todeta, että on aivan mahdollista aktiivisesti viljellä maata ja hoitaa metsiä niin, että työstä saa jokapäiväisen leivän - myös monille muille ihmisille kuin itselle - ja elää samalla suhteellisen hiilineutraalia elämää siten, ettei samalla tuhoa itseään ympäröivää luontoa.
selviytymiskykyä ja jatkuvaa muuntumista, jonka kautta luomakunta on selviytynyt ajasta toiseen. Tältä pohjalta en ole koskaan oikein ymmärtänyt luontoa yltiösäilyttävästi suojelevaa näkökulmaa – ikäänkuin luonnon konservoimista tiettyyn tilanteeseen. Kyllä luonto on aina ratkaisunsa hakenut.
jalostusaineistolla uudistetuista kohteista käytetään nimitystä plusmetsikkö tai plusmännikkö.)
ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan. Puun korjuun ohjelmissa keskityttiin toiminnan seurantaan ja sen myötä yritystoiminnalle tärkeiden urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon. Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät tuotannon ohjauksen sekä tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.
Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.
Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä. Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.
Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät viereisessä kuvassa projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.
1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-) 
