Tekijä: Ylinen Matti E

PIHAKUUSEN TARINAA KORONAVUONNA  2020

Tämän tarinan kuusi syntyi  pihakuuseksi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja  kasvoi sen jälkeen yli 110 vuotta maalaistalon puutarhassa noin 15 metrin päässä kylätiestä - nykyään  paikallistiestä. Paksuutta sille oli kannolla kertynyt metrin verran ja pituutta lähes 30 metriä. Se ei ollut pitäjän suurin kuusi, mutta oli silläkin kokemuksistaan oma tarinansa kerrottavana.

Suomen itsenäistyistymisen aikaan v. 9017 kuusi oli teini-iässä parin metrin pituinen hyväkasvuinen nuori kuusi. Kasvurenkaat kertoivat, että se oli silloinkin tuolla paikalla kasvanut jo useamman vuoden eikä sitä ollut tuolle paikalle ainakaan hiljattain siirretty.

V. 1921 toukokuussa  tuhosi tulipalo   kuusen pihapiirissä olleen kaksikerroksisen päärakennuksen ja  monia talousrakennuksia sekä samassa kyläyhteisössä olleet kolme muuta päärakennusta ja useita talousrakennuksia. Se oli tapahtuma, joka sai siihen aikaan laajasti julkisuutta. Niin saisi varmasti myös tänäänkin. (Vrt. "Keskikylän kyläkirja", sivu 91, Kirjapaino Raamattutalo 1997)  Pihakuusi selvisi tulipalosta ja sen jälkeisestä  rakennustyön vaiheista vahingoitta.

Tulipalon jälkeinen aika ja 1930-luvun talouslama  olivat epäilemättä talon isäntäväelle raskasta aikaa, mikä johti tilan omistajavaihtoon v. 1935 ja tämän jutun  kirjoittajan vanhempien muuttoon isäntäväeksi taloon. Vuosirenkaiden mukaan kuusi jatkoi tänä aikana kasvuaan hyvin voimakkaasti - olihan sen kasvupaikka osa talon puutarhaa.

1950-luvun lopulle tultaessa kuusi oli varttunut jo lähes 20 metrin pituuteen ja sen latvus oli - pienellä mäellä kasvaessaan - selvästi ympäristöään korkeammalla.  Sen panivat merkille myös mm. kottaraiset, jotka aina keväisin  ensimmäisenä kävivät vihellyksin ilmoittautumassa kuusen latvassa.

Vuosikymmenien aikana  kuusi jatkoi kasvuaan imien ravinteita ympäröivästä puutarhasta. Puutarhan sadot kyllä samalla tietenkin pienenivät niin, että   kasvimaa oli siirrettävä toiseen paikkaan. Tilalle tuli pelkkä nurmikenttä.

1990-luvulle  ja 2000-luvulle tultaessa ympäröivillä tiloilla tapahtunut karjatalouden väheneminen ja muutkin linnuston lajirakenteessa tapahtuneet muutokset ilmenivät kuusen kohdalla siinä, että kottaraisten vierailut kuusessa käytännössä loppuivat. Tilalle tulivat varikset ja monet muutkin isommat linnut. Niiden alkukesän vierailut kuusen latvassa näkyivät kuusen viimeisimpinä vuosina useina latvarangan vaihtumisina ja latvan hyvin tiheänä oksastona.

Avoimen ja  paikallisesti  muuta maastoa ylempänä olevan  kasvupaikan myötä  kuusi koki varsin kovakouraisina etenkin länsi-luoteesta tulevat myrskyt - ne, joilla on ollut tilaa painavasti puhaltaa  Pohjanlahdelta saakka -  aina  vuoden 1978 Aarno-myrskystä alkaen siten, että sen runko on vähitellen kallistunut  kohti itää ja jäänyt lopulta pysyvästi kallelleen niin kuin kuvasta 2 on nähtävissä.

Kuvan 2 mukainen kallistuma ei puilla sinänsä ole harvinaista. Tässä tapauksessa aihetta vakavaan huoleen antoi kuitenkin idänpuolella noin 15 metrin etäisyydellä kulkeva paikallistie. Näkyvyys sillä kohta tiellä on huono ja törmäys päin kaatunutta puuta olisi  väistämätöntä kohtuullisellakin nopeudella ajettaessa.

Huolta lisäsivät  pari havaintoa puun länsituulten puoleisen juuriston kohdalla.  Aivan loppusyksysta  v. 2020 puun pääjuuria peittävälle nurmikolle ilmestyi yhden  pääjuuren suuntainen, usean metrin pituinen sienijono - todennäköisesti kuusen kumppaniksi sopivaa kuusenleppärouskua -  joka kertoi  mahdollisesta juurten vahingoittumisesta. Merkkejä samanalaisista  juurivauriosta saattoi kävelijä havaita  myös maaperän pehmeästi joustaessa jalkojen alla länsituulten puolella oksaston ulkoreunan kohdalla.

Juurivaurioiden lisäksi kirjoittajan mieltä askarrutti myöskin mahdollinen maannousema, tuo rungon lahovaurio, mikä sekin edistäisi puun kaatumista  muutaman metrin päässä kulkevalle paikallistielle. Merkittäviä ulkoisia merkkejä siitä ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Kasvukairakaan ei  yltänyt asiasta kertomaan kuin kolmannekseen rungon paksuudesta.

Huolta tämän kuusen kohdalla lisäsi naapurin  omasta puutarhastaan -  varsin viisaasti kyllä -  kaatamat muutamat varttuneet kuuset, jotka ennen kaatoa tuulen halkaisijoina  vaimensivat tämänkin puun kohtamaa myrskypainetta.

Tässä tilanteessa kirjoittajalla ei ollut  muuta vaihtoehtoa kuin sopia ammattitaitoisen metsurin (Kuva 3) kanssa puun kaatamisesta  ja naapurin kanssa vetoavusta puun kaatamiseksi luontaisesta kaatamissuunnasta poikkeavasti. Poikkeavia tilanteita varten valmisteltiin toki huomautustaulut ohikulkijoille. Itse kuusen kaato tapahtui joulukuun alussa lopuksi aivan sovitusti ammattimetsurin ja kahden traktorin voimin. Toisella traktoreista haluttiin varmistaa toimenpiteen onnistuminen siinäkin tapauksessa ettei kirjoittajan pitkään käyttämättä ollut juontokalusto  olisi toiminutkaan odotetusti.

Puu mitattiin pian kaadon jälkeen. Asiasta kiinnostuneille  on jäljempänä  tiedoksi muutamia puun mittoja koskevia  tunnuslukuja  - likiarvoisesti kaadon jälkeen laskettuna:

Rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja pituus maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli yli 6 m3 ja paino yli  5  tn. Oksiston paino oli lähes 3 tn ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8 tn. Rungon kallistuma itään tielle päin oli  8 - 9 astetta. Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi jätän kuinka paljon tarvitaan vinssissä  vetovoimaa kaatamaan puu länteen päin.  Vetovinssin traktori oli tasamaalla 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m  korkeudella. Lukija voi ilmoittaa oman arvionsa esim. sähköpostiin pposti@mystem.fi

Pihakuusella on asujamistolle monesti oma symboliarvonsa, joka on nyt tämän pihakuusen osalta poissa. Mutta samaan tapaan kuin elämä jatkuu - ellei sitä liikaa yritetä  museoida   - löytyi tämänkin pihakuusen vallitsemassa pihapiiristä uusi pihapuu.

Sellainen on nyt  v. 1969 istutettu tammi. Sen kirjoittaja toi tutkimusmatkoillaan Heinolan Nynäsistä, jossa ko. taimella silloisessa kasvupaikassaan  metsänreunassa  ei olisi ollut  mitään tulevaisuutta. Tammen kautta  voivat talon asujat jatkaa pihapuun tarinaa - jos niin haluavat - siihen saakka kunnes uudet, muutama vuosi sitten istutetut uudet kuuset ovat asujien mielestä symboliikaltaan pihakuusien arvoisia.

Kirjoittaja on otsikossa käyttänyt mainintaa "koronavuosi".  Tiedän, tai ainakin vahvasti luulen ettei kuusi koronaan sairastu. Korona onkin mainittu otsikossa  sen takia, että tässä kuvattu pihakuusen tarina ja sen  ajankohta jäisi jälkipolven  ja mahdollisesti muidenkin lukijoiden mieleen  muutenkin kuin pelkkänä vuosilukuna.

Päätän tämän pihakuusen tarinan viereiseen jouluaiheiseen kuvaan (kuva 6.) "Venla-tonttu kuusen haussa". Siihen  liittyen kirjoittaja toivottaa jokaiselle tarinaan tutustuneelle lukijalle Hyvää Joulua 2020 ja Tulevaa Uutta Vuotta 2021. Mutta samalla haluan kiinnittää lukijan ajatukset joulun varsinaiseen sanomaan Riitta Ylisen  viime vuonna julkaiseman kuvasarjan kautta, joka sanoma on säilynyt 2000 vuotta:

KUVAVÄLÄHDYKSIÄ RIITTAN JOULUGRAFIIKASTA  

Ihmeellistä. Kuinkahan monen tämän päivän ihmisen - vaikka olisi kuuluisakin - sanoma on  miljoonien ihmisten mielissä kahden tuhannen vuoden kuluttua. Enpä usko, että yhdenkään.

Hyvää Joulua vielä uudelleen.
MY

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja,
Maa- ja metsätilallinen.
Eläkkeellä.

KALLISTUNEEN PIHAKUUSEN KAATO JA VINSSIN VETOVOIMA

Joulun aikaan pihakuusesta julkaistussa artikkelissa  (Pihakuusen tarinaa koronavuonna 2020)  kysyttiin kallistuneen kuusen kaadossa tarvittavaa vetovoimaa sitä  kallistuman vastaiseen suuntaan kaadettaessa. (Kuva 1)

Tarvittavan vetovoiman laskijoita ei ole tähän mennessä montakaan ilmaantunut,  joten  kerron tässä jutussa tietoni asiasta.

Kysymystä tehtäessä kerrottiin jo valmiiksi koko joukko kuusen mittoja. Seuraavaksi toistan mittaustiedot, tosin  osin  tarkistusmittausten jälkeen vähän muuttuneina. Muutokset eivä ole olennaisesti muuttaneet kysyttyä vastaustietoa.

Pihakuusen rinnankorkeusläpimitta oli 85 cm ja  kannon korkeudelta 95cm. Puun pituus oli maasta mitattuna 29 metriä. Runkopuun tilavuus oli  6,44 m3 ja paino   5,16  tn. Oksiston paino oli 2,98 tn  ja puun kokonaispaino siten yhteensä 8,14 tn. Tosi oksaisen runkopuun tilavuuspainona käytettiin laskennassa 800 kg/m3.  Oksiston paino  laskettiin oksien lukumäärän ja  otoksesta  punnittujen oksien keskipainon kautta.

Rungon kallistuma viereiselle tielle päin itään oli  8 - 9 astetta.   Traktorin vetovinssi oli tasamaalla (po. tasakorkeudella) 37 m päässä puusta ja vaijeri kiinnitettiin puuhun 10 m korkeudelle. Puun rungon painopiste oli maasta 6,5 m ja oksiston painopiste 15,5 m  korkeudella. (Täsmällisesti sanottuna kannon katkaisukohdasta.)

Asiasta kiinnostuneiden laskettavaksi siis jätettiin kuinka paljon tarvitaan vinssissä  vetovoimaa kaatamaan puu kallistuman vastaisesti länteen päin.

Nopein vastaaja oli Erkki Nenonen Kiteeltä (Kuva 2, vasemmalla), joka laski tarvittavan vetovoiman annetuilla tiedoilla samantien, mutta tarkkana havainnoijana  halusi lisäksi tietää vinssin vetopisteen korkeuden traktorissa sekä kaatokolon syvyyden. Aiheellisia kysymyksiä molemmat.

Kysmyksen ensimmäiseen osaan voi todeta, että vinssi oli traktorin perässä vähän myötämäessä (ei aivan tasamaalla) ja kantokin oli varsin korkea, niin laskelmassa vaijerin vetopisteen traktorissa katsottiin olevan samalla korkeudella puun kaatokohdan kanssa eikä siitä tehty mitään korjausta laskelmaan.

Kaatokololla sen sijaan on vaikutusta. Se kokoa ei tosin ollut ilmoitettu tekstissä, mutta se oli hyvin näkyvissä moottorisahamiehen kuvassa. Sen syvyydeksi mitattiin 21 cm ja  kaatokolon tukipuun (7 cm) keskietäisyys kannon keskeltä 23 cm:ksi   Kysyjän tekstistä kolon syvyys  oli kyllä jäänyt  pois  enemmän  epähuomiossa kuin tarkoituksella.

Ennen varsinaista kaadossa tarvittavan vetovoiman laskentaa laskettiin puun kokonaispainopisteen korkeus (runko+oksat), joksi saatiiin 9,8 m.  Rungon kallistumana käytettiin 8 astetta. Lisäksi laskettiin pitopuun  sijainnin vaikutus puun kallistumaan.  Tukipisteen siirtyessä kannon keskeltä kaatokolon pitopuuhun kallistumaksi saatiin  9,3 astetta ja puun painopisteen etäisyysdeksi pystysuorasta linjasta 1,61 m. (Kuva 3.)

Yllä kerrotuilla tiedoilla  laskettiin pihakuusen kallistusvoimaksi 1,32 tn sekä vinssin vetokulman ja 10 m:n korkeudelle kiinnitetyn vaijerin     vaikutuksella korjatuksi vinssausvoiman tarpeeksi 1,42 tn.

Alunperin kysytty vetovoiman tarve  oli siis käytännössä 1,40 - 1,50 tn luokkaa. Luvusta puuttuu vielä mahdollinen pitopuun taivutusvastus, jota ei ole tässä erikseen laskettu. Erikseen voi myös todeta, että edellä kerrotusta laskennallisen tukipisteen siirrosta kannon keskipisteestä  kaatokolon tukipuuhun johtuva vetovoiman lisäystarve  oli yli 200 kp.

Loppukommentti : Kun kaatoa valmisteltiin, arvioitiin  vetovoiman tarpeeksi 1,50–2,00 tn kuusen vääntämiseksi varmuudella oikeaan suuntaan.

Vanhan Hakki-vinssin vetokyky oli ilmoitettu yltävän 3,00 tn saakka, mikä sitten riittikin hyvin ja kaato onnistui suunnitellusti vain metrin päähän pari vuotta sitten istutetuista  omenapuista. Tuulta ei ollut juuri lainkaan. Toinen traktori oli varalla varmistamassa jo vähän pidemmän aikaa käyttämättä olleen vinssauskaluston toimintaa.  Myöhemmin Venla-tyttö kävi sahansa kanssa tarkastamassa kaadon. (Kuva 4.)

Kirjoittamisiin

MY

 PELLOLTA ja METSÄSTÄ ELANTONSA SAAVAN  TUNTOJA LUONNOSTA JA SEN ENNALLISTAMISESTA

Aluksi vähän johdatusta Maaseudun Tulevaisuuden  Kantri-lehdessä 16.11.2022 julkaistuun Simo Rallin pakinaan  ”Syyllinen”, joka on kokonaisuudessaan luettavissa vähän jäljempänä. Käytännön asiantuntemuksen ja huumorinsa kautta se sisältää niitä havaintoja ja tunnelmia, jotka  syntyvät vain omakohtaisista  kokemuksista lähellä luontoa. Itsekin tunnistan monet niistä aina 1950-luvun lapsuuteni ajoista monivuotisen peltoviljelyvaiheen ja  nyttemin moninaisten metsänhoitotöiden kautta kertyneinä kokemuksina,  vaikka omasta elämästäni varsin pitkä rupeama onkin ajoittunut melko puhtaaseen sisätyövaiheeseen.  Kirjoista opittuna  nämä havainnot ja tunnelmat eivät ole mitenkään mahdollisia. Kaikki lähtee elämästä luonnon kanssa sen ehdoilla  eläen.
(-Pakinan  julkaisuun tässä on Simo Rallin lupa.-)

SIMO RALLIN PAKINA "SYYLLINEN":
"Tunnustan että vi****aa. Kuinka voi olla, että minä ja tuhannet kollegat, jotka ovat jo sukupolvien ajan yrittäneet elää luonnon keskellä, luonnossa, luonnosta, yhteiselossa maan, veden, ilman, ilmaston ja sään kanssa me olemme jatkuvasti syyllistettyjä luonnon pilaamisesta.

Kuinka voi olla, että syytettyinä ovat maalaiset, jotka kunnioittavat, tajuavat ja osaavat olla luonnostaan luonnossa. Ihmiset, jotka ruokkivat maataan, antavat Suomen elinvoimaisuudelle tarvittavat kalikat. Miksi me olemme jatkuvassa paineen ja muutoksen kierteessä

On jännää työskennellä alalla, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi jo olla hengetön, mutta jota ilman ei kukaan pysty elämään. Yhteiskunnan kaaos on kolmen
syömattömän aterian päässä, ja metsä on maamme hyvinvoinnin perusta.

Väitetään, että lihansyönti on synti, joka tappaa maailman hitaasti mutta varmasti. Minä suren kahdeksansadantuhannen naudan ja yli miljoonan suomalaisen sian puolesta. Tulevaisuudessa tutustumme lehmiin ja possuihin luonnontieteellisessä museossa Helsingissä.

Väkilannoitteiden käyttö pilaa järvet ja meren. Minäkin liityin länsirannikon jauhojengiin. Levitytin siilinjärveläistä kipsiä peltoon, jotta jotenkin saan yöni nukutuksi.

Totuus vain on, että ilman väkilannoitteita nälkä tulee vääjäämättä, ja kyllä meriin menee paljon muutakin kuin lannoitteita.

Siitä, kun edelliset sukupolvet alkoivat hoitaa metsiään 1950-luvulla, on metsiemme kasvu melkein kaksinkertaistunut. Hienoa työtä!

1970-luvulta asti kasvu on ollut suurempi kuin käyttö.

On todella ihmeellistä, että metsien hiilensidonta, joka perustuu puun kasvuun, romahti yhdessä vuodessa 76 prosenttia, vaikka puun määrän kasvu väheni vain 4 prosenttia ja on yhä reippaasti yli käytön.

Kuka tässä kusettaa ja ketä?

Sitten luonnon ennallistamiseen. Mitä se on? Ennallistaminen on keino auttaa ihmisen muokkaaman ympäristön palauttamista luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Kuulostaa hyvälle!

Kaupunkien ennallistaminen luonnontilaan on helppoa. Laitetaan isoja lohkareita tuloväylille, ajetaan ihmiset pois ja annetaan luonnonhoitaa loput. Esimerkiksi Berliinistä tai Pariisista on jo vuonna 2060 tullut hyväkasvuinen, monipuolinen ja runsaslajinen nuori metsä. Hömötiainen viihtyy uusilla metsäalueilla mai-
niosti.

Alankomaissa pitäisi päästää meri sinne mihin se kuuluu. Liejutokkoyhdyskunta lisääntyisi ja saisi luontaisia elinolosuhteita. Moottoriteiden alta löytyy tuhansia neliökilometrejä uutta metsämaata.

En ymmärrä miksi suomalaista luontoa ennallistetaan, kun se on jo luontoa?

Me luonnossa asuvat tiedämme, että luonto voittaa aina. Jos et jatkuvasti ole hoitamassa, tekemässä, raivaamassa, kaivamassa, luonto vie voiton vuodessa tai kahdessa.

Sen takia on hyvä, että Euroopan kaupunkilaisista tulee ennallistamisen avulla euromaalaisia, jotka huomaavat, kuinka luonnossa pitää elää, että sen kanssa pärjää niin, että molemmat ovat tyytyväisiä.

Toivon, että miljoonat kaupunkilaiset voisivat herätä minun
laillani huumaavaan lintujen viserrykseen, kaakatukseen, sirinään ja pörinään. Tuntea kuran ja loskan. Tietää kuinka paljon puista tulee siemeniä, heteitä, neulasia ja lehtiä. Kuinka jyrsijät, kuoriaiset ja muurahaiset rapisuttavat nurkkia, pelätä susia koulumatkalla, taistella lunta ja jäätä vastaan. Käydä marjassa, raivaamassa metsää, samoilla suomailla, hörpätä kahvit kannonnokassa ja hengittää metsän puhdasta ilmaa.

Silloin Euroopan luonnon ennallistaminen on tehnyt tehtävänsä!"

SIMO EEMIL RALLI
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 2. ATK-OHJELMISTOKEHITTÄMISEN PUITTEET MYSTEMISSÄ

Mystem Oy:n  tuotteet ovat käsittäneet  1980-luvulta alkaen pääasiassa erilaisilla ohjelmistokehittämisen  työvälineillä  mikrotietokoneisiin,  paikallisverkkoihin ja myöhemmin myös  Internet-verkkoon valmistettuja  tietokoneohjelmistoja. Kaikissa niissä  on ollut tavoitteena ohjelmien käytöllä  tavoiteltavien toimintahyötyjen lisäksi   käyttäjilleen hajautettu tietokoneen omatoiminen käyttö.  Sitä edistivät  PC-laitteiden ja niihin sopivien ohjelmistojen yleistyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen.

Kehittämisympäristöt: Mystemin kehittämistä tuotteista ensimmäisiä olivat 1980-luvun loppupuolella  eräät  taulukkolaskenta-alustoille - ensin Lotus Symphonylle ja myöhemmin Microsoftin Excel:lle kehitetyt makro-ohjatut laskentasovellukset. Pääosaa Mystemin tuotteista edustivat kuitenkin  Microsoftin DOS- tai Windows-käyttö-järjestelmiin MSVisual Basicin (MSVisual Studion) eri versioilla kehitetyt ja tarvittaessa paikallisverkkoihin sovitetut ohjelmistot.  Kokemuksia  ns. isojen tietokoneiden ohjelmoinnista  ja niiden tietovarastojen käytöstä saatiin aluksi 1960-luvulta alkaen ensin  Fortran II ja - IV ohjelmointikielillä ja myöhemmin useimmin  C-kielisillä apuohjelmilla.

Tietovarastot: Tietovarastoina useimmat  ohjelmointikielillä kehitetyt ohjelmistot  käyttivät MS Access- tai SQLServer-tietokantoja - poikkeustapauksissa myös MySql-kantoja.   Taulukkolaskenta-ohjelmissa tietovarastoina olivat useimmin kuitenkin taulukot itse. Aivan ensimmäisissä ohjelmaversioissa 1990-luvun alussa tietovarastot saattoivat olla myös merkkipohjaisia tiedostoja.

Apuohjelmia: Edellä mainittujen tuotteiden  lisäksi  ohjelmistoihin sijoitettiin tarvittaessa  myös tietojenkäsittelyn erikoistoimintoja toteuttavia apuohjelmia. Tällaisia olivat mm. langatonta tiedonsiirtoa (Catalyst SocketTools) ja paperille tulostusta hoitavat ohjelmat (DataDynamics ActiveReports) sekä   kokonaisia taulukkolaskentaohjelmia  kevyemmät taulukkolaskentapohjat (FarPoint Spread).

Kehitetyt ohjelmistot ja niiden asiakasympäristöt. Mystem Oy:n ohjelmien käyttöalueet kattoivat - useimmin yritysmittakaavassa - puunhankinnan toiminnan ohjauksen sekä tuottavuuden ja tuloksellisuuden määrittämisen ja seurannan.  Puun korjuun ohjelmissa  keskityttiin  toiminnan seurantaan ja sen myötä  yritystoiminnalle tärkeiden   urakkapalkkioiden ja työpalkkojen laskentaan sekä laskutuksen hoitoon.  Puun jatkojalostuksessa ohjelmat käsittivät  tuotannon ohjauksen sekä  tuottavuuden ja toiminnan tuloksellisuuden  laskennan. Lisäksi osa ohjelmista kattoi yritystoiminnan hallintoon, asioiden hallintaan tai koulutukseen liittyviä aihealueita.

Ohjelmistojen kuvaukset.  Tarkemmmin tämän julkaisun  johdannossa  ja edellisessä kappaleessa mainittuja ohjelmistoja  esitellään seuraavissa luvuissa.   Niistä puunkorjuuseen liittyvä ohjelmisto KorjuuLastu  sekä  työajan seurannan ja palkanlaskennan ohjelmat  Aikalastu  ja Palkkalastu  sekä puun jatkojalostuksen ohjelmisto Esko ovat tätä kirjoitettaessa jo  siirtyneet jatkajille.

Paluu johdantoon-> 

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

 Luku 4: JOHTAMISEN JA TOIMINNAN OHJAUKSEN TIETOJÄRJESTELMIÄ

4.1   Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä

Ohjelmiston ydintiedot: Puunhankinnan tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (Tujo), Projektituote metsäyhtiöille piiri-- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta LotusSymphony & makrot sekä tietojen keruun ja tietoliikenteen apuohjelmia.  Kehitetty v. 1989-1995.

Järjestelmässä kootaan ja lasketaan kuukauden tapahtumien perusteella piiritasolla yhteenvedot puun ostosta, korjuusta (hakkuusta + metsäkuljetuksesta) ja kuljetuksista tehtaille eri muodoissaan sekä puun luovutuksista tehtaille tai muille asiakkaille. Laskelmat kootaan perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/tehdas-/puutavaralajikohtaisina tuloksina. Järjestelmää  tai sen periaatteita on sovellettu Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä 1990-luvulla.

Tietoteknisesti mahdollisuudet koota kokonaisvaltaisia tuloslaskelmia organisaatioden toteuttaville tasoille paranivat selvästi 1980-90 luvuilla, joista esimerkkinä  on Tujo-projektissa kehitetty ohjelmisto. Teknisesti sen keskeisenä ideana oli koota normaaliin toimintaan liityyvistä osajärjestelmistä kokonaiskuva toiminnan onnistumisesta piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille.  Järjestelmän etuna oli perinteiseen kirjanpitoon verrattuna nopeus ja laskelmien ulottuminen piiritasolle saakka.

Teknistä ratkaisua merkittavämpää järjestelmän käyttönotossa oli muutos johtamiskäytännöissä.  Aiemmat raportointimenettelyt kulkivat tyypillisesti ylemmästä johdosta alaspäin toteuttajille. TUJOn myötä toteuttava taso sai omat tietonsa ensin ja  itse raportointi kulki organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Muutoksella  oli ainakin aluksi ja Tehdaspuu-lehden mukaan varsin myönteinen vaikutus henkilöstön toiminta-motivaatioon. Siitä on ohessa ote Tehdaspuu-lehdestä v:lta 1992.

4.2   Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä

Ohjelman ydintiedot: Puuntuotannon tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä (MHTujo), Projektituote puuntuottajille piiri- alue ja metsäyhtiötasolle. Taulukkolaskenta MSExcel & makrot.  Kehitetty  v. 1992-1995

Järjestelmässä kootaan ja lasketaan piiritasolla seurantakauden tapahtumien jälkeen yhteenvedot puun myynneistä sekä puun tuottamisen kustannuksista sen eri vaiheissaan.  Tiedoista kootaan laskelmat perinteisten kustannusyhteenvetojen asemesta tuloslaskelmiksi, jossa toiminnan onnistuminen näkyy piiri-/toimintokohtaisina tuloksina. Järjestelmää  tai sen periaatetta on sovellettu eräissä  Suomen  metsäyhtiöissä 1990-luvulla.

MHTUJO oli edellisessä luvussa  mainittua puunhankinnan TUJOa muistuttava   puuntuotannon (metsänhoidon) toimintojen tiedot kokoava  laskentajärjestelmä piiri-, alue- ja metsäyhtiötasoille. Kehitetty  v. 1992 - 1995.

4.3 Kuljetusten suunnittelujärjestelmä

Ohjelman ydintiedot: Kuljetusten suunnittelujärjestelmä (Kulkunen), projektituote kuljetusten suunnitteluun työnjohto, piiri ja aluetasoille sekä tehtaiden puutavaravastaanottoon, Lotus Symphony & makrot. Kehitetty  v. 1988 –1989.

Järjestelmässä laaditaan ja ylläpidetään eri puutavaralajien kuljetustavoitteita ja kuljetus-ohjelmia  alue-, piiri- ja lohkotason puutavarakuljetusten ohjaamiseksi. Kuljetuskiintiöt on voitu määrittää kuljetusoptimointeihin perustuen. Järjestelmä on ollut käytössä 1990-luvun alkupuolella Suomen suurimmissa metsäyhtiöissä. Keskitetyt, alueelliset ohjauskeskukset ovat syrjäyttäneet  tämän järjestelmän.   Periaatetasolla järjestelmässä on edelleen käyttökelpoisia aineksia.

4.4 Hankinnan toimintasuunnitelma (HTS).

Tietojenkäsittelyn  ripeästä kehityksestä ja sen johdosta  parantuneista  seurantaraporteista  huolimatta  puunhankinnan ja  siinä erityisesti puutoimitusten  raportit kuvasivat parhaimmillaankin mennyttä aikaa. Puun toimituksista vastaavat henkilöt olivat kuitenkin aina enemmän kiinnostuneita ennakoiduista  lähiviikkojen ja kuukausien kuljetuksista eri tehtaille tai muihin päätepisteisiin.  Mm. länsi-suomalaisessa  Puulaakissa tämä tarve korostui syksyisin  vuoden 1970-luvun lopulla  Rosenlewin, Kyron ja Pohjan Saha Oy:n liityttyä  aiemmin  G.A.Serlaciuksen ja Nokia Oy:n omistamaan puunhankintayhtiöön ja  toimituskohteiden luvun noustua lähes 30:een.

Vastauksena tuohon kuljetusten  ohjausta koskevaan haasteeseen otettiin käyttöön ns. "Hankinnan toimintasuunnitelma" (HTS). Sen keskeisenä ajatuksena oli  puun hankinnan ennakointi  ja kuvaus hankinnan toteuttajien (kentän)  näkökulmasta parin-kolmen kuukauden aikajänteellä. Ennakoivat suunnitelmat koottiin yhteen kuljetusten ohjaajien toimesta, verrattiin tavoitteisin ja jos mahdollista,  tehtiin tarvittavia oikaisuja. Järjestelmän  ensimmäisiä versioita oli  alunperin käytössä ainakin Kyro-Rosenlewin metsäosastolla. Puulakissa järjestelmä otettin myös käyttöön ja se toimi aluksi käsivälitteisenä.  1980-luvun puolella  sillekin koottiin oma ATK-tietojärjestelmänsä. Ratkaisua helpotti tietojen – myös suunnittelutietojen - tallennuksen  hajautus alue- ja piirikonttoreihin.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 3. TIETOKONEISSA LASKENTATEHOA JO 1970...80-LUVUILLA

3.1 Puujalka-projekti Tehdaspuu Oy.ssä 

Ensimmäisenä tilasto-matemaattisena selvityksenä  kirjoittajan mieleen palautuu  Tehdaspuussa  tehty ns. Puujalka-projekti (v. 1971), joka oli toimialueen yksityismetsiä ja metsänomistajien myyntikäyttäymistä koskeva selvitys.  Siinä  yhdistettiin  valtakunnan metsien inventointituloksia Metsäntutkimuslaitoksen erillistutkimuksenaan tekemään metsänomistajien  puun myyntikäyttäytymistutkimuksen tietoihin ja muodostettiin kuvaukset Tehdaspuun toimialueen yksityismetsien hakkuumahdollisuuksista piiritasolle saakka eriteltyinä.  Myyntikäyttäytymistietoja täydensivät Tehdaspuun oman henkilöstön tekemät asiakasarvioinnit.

Esimerkkinä projekti Puujalan tuotteista näkyvät  viereisessä kuvassa   projektissa lasketut toimialueen yksityismetsien hakkuusäästö- ja ylihakkuualueet 1970-luvun alussa.

Laskelmat, jotka tehtiin Tietotehtaalla Espoon  Kilossa,  eivät olisi onnistuneet kohtuullisessa ajassa ilman tuolloin varsin järeinä pidettävien Tietotehtaan  tietokoneiden laskentakapasiteettia. Tarvittavat inventointitiedot saatiin magneettinauhoilla metsäntutkimuslaitokselta. Varsinaisen analyysiajon ohjelmointikielenä oli Fortran IV.  Viereisessä kuvassa näkyvien pienalueiden laskelmat tehtiin tämän jälkeen silloin vielä aika harvinaisella  pääteyhteydellä  Tehdaspuun pääkonttorista Kouvolasta Tietotehtaan tietokoneille Espooseen.

3.2 Matemaattiset analyysit mukana mittauksen kehittämisessä 

Eräs  tapaus tilastollisten  analyysimenetelmien  käytöstä puunhankinnassa  liittyy kiintokuutiometrin käyttöönottoon puutavaran mittauksessa 1970-luvulla. Kuitupuun mittaus pinomitalla oli korjuumentelmien muutoksessa  käynyt kovin epätarkaksi. Sen johdosta tehtiin v. 1972 varsin laaja selvitys kuitupuupinon tiheyteen vaikuttavista tekijöistä, jota tutkimusta johti Metsätutkimuslaitos.  Tutkittavien  tekijöiden  vaikutusta pinotiheyteen  analysoitiin sekä korrelaatio-  että  regressioanalyysillä.  Näiden analyysien kautta löytyivät pinojen tiheyksille luokittelutekijät, joille  tutkimuksesta  saatiin myös   lukuarvot. Arvojen määrittämistä helpotti Ruotsissa virallisen mittausorganisaation tapa määrittää pinon tiheys pääasiassa samojen tiheystekijöiden kautta.

Toinen analyysitapaus sisältyy elektronisten Visakset-mittasaksien kehittämiseen v. 1973-1974. Metsäalalla oli jo  siirrytty kuorellisen kiintokuutiometrin käyttöön puutavaran mittauksessa.  Tukit mitattiin kuitenkin  useimmin  perinteisillä mittasaksilla latvasta kuoren alta ja  mittaustulokset muunnettiin  kuorellisiksi kiintokuutiometreiksi laskennallisesti. VISAKSILLA, joilla kuoren alta mittaus ei ollut  tarkoituksenmukaista, tukit mitattiin suoraan kuoren päältä.  Tähän menetelmään sopivia kuutiointitaulukoita  ei tuolloin  ollut kuitenkaan olemassa.  Siksi oli tarpeen  käytäntöä varten  valmistella havutukkien  kuorenpäällisiin latvaläpimittoihin  perustuvat  muotokertoimien ja yksikkökuutioiden laskentafunktiot.  Valmistuksessa  muotokertoimien funktiot  ratkaistiin  tilastomatemaattisesti regressioanalyysillä, joista saatiin myös VISAKSIIN sopivat  havutukkien yksikkökuutioiden funktiot.

3.3  Kuljetusoptimointia ja lineaarista ohjelmointia

Matemaattisia ratkaisumenetelmiä puunhankinnassa edusti  1970-luvulla myös ns. kuljetusoptimointi.  Se oli ja on edelleenkin eräs lineaarisen ohjelmoinnin muoto, jossa  kaukokuljetuksille lasketaan kustannukset  minimoiva ratkaisu. Erityisesti useamman yhtiön konsortiot kuten Tehdaspuu Oy ja Puulaaki Oy käyttivät mentelmää sekä yhtiökohtaisia alueita että tehtaiden  puutavaralajikohtaisia kuljetusalueita määritellessään. Tietokoneiden laskentakapasiteetti  antoi  siihen hyvän mahdollisuuden jo 1960-luvulta alkaen.

Omalla tavallaan  kiinnostavia olivat myös  ne Länsi-Suomessa v. 1975 toteutetut lineaarisen ohjelmoinnin   koelaskelmat,  jossa  Länsi-Suomen kaikille metsäyhtiöille laskettiin  puutavaroiden  yhtökohtaiset  toimitusalueet  kuljetusten kokonaiskustannukset  minimoivasti.

Viereisessä kuvassa ovat laskelman mukaiset havukuitupuun toimitusalueet tukkipuupitoisen hankinnan suhdannevaiheessa.  Laskelmissa on mukana  myös Kaskisten, silloin uusi, selluloosatehdas. Se otettiin käyttöön vähän  laskelman teon jälkeen  v. 1977, mutta puunhankinta tehtaalle oli laskelmien teon aikaan jo aloitettu.

3.4  Kompensaatiota eli yhteistyöhyödyn jakamista

Usean yrityksen yhdistäessä toimintojaan omaksi itsenäisesti toimivaksi yritykseksi  perustajat sopivat tavallisesti myös yhteistyön pelisäännöistä. Yksi niistä koskee usein yhteistyöhyödyn jakamista, mikä ei aina ole aivan ongelmatonta.  Esimerkiksi puunhankinnassa kuljetusoptimointia käytettäessä ja kuljetusten kokonaiskustannusta minimoitaessa kustannushyöty ei jakaudu kaikkien tehtaiden kesken tasaisesti.    Tallaisessa tilanteessa  optimiratkaisun tuottamaa hyötyä tai myös haittaa  voidaan oikaista ns. kompensaatiolaskelmin.

Edellä todettua kompensaatiolaskelmaa tarvittiin  myös Puulaakissa v. 1984  epäilyjen herättyä epätasapuolisesta yhteistyöhyödyn jakautumisesta.  Siinä kuljetusoptimoinnin mukaista ratkaisua verrattiin tilanteeseen, jossa ko. tehtaalle puut olisi toimitettu  ko. tehtaan toimiessa itsenäisesti yksin muiden kanssa puusta kilpaillen. Erotukset kuvasivat ko. yksikön saamaa yhteistyöhyötyä.  Tietyin tasaussäännöin enemmän etua saaneet tasasivat etuaan sitä vähemmän saaneille.

V:n 1984 tapauksessa kompensoitavat  tasaussummat olivat lopulta suhteellisen pieniä.  Sellaisina ne  kuitenkin vahvistivat mukana olevien toimijoiden  käsitystä tasapuolisesta toiminnasta. Tämä luottamusta lisäävä seikka oli kompesoituja markkoja merkittävämpi tekijä silloisessa  puunhankinnassa.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon->

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 5. TOIMINNAN SEURANNAN JA HALLINNON OHJELMISTOJA

5.1  Puunkorjuun seurantaohjelmisto metsäkoneyrittäjälle

Ohjelmiston ydintiedot: Puunkorjuun seurantaohjelmisto (Korjuulastu). Tuotteistettu ohjelmisto metsäkoneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access & joukko apuohjelmia. Kehitetty v. 1996 – 2008.

KorjuuLastu käsittää seitsemän erillistä ohjelmaa käytettäväksi puun korjuun seurannassa ja ohjauksessa. Näitä ovat ohjelma tuotantotietojen siirrosta työmailta toimistoille ja siellä edelleen  tietojen työmaakohtaisen käsittelyn, työpanosseurannan, taksanlaskennan, laskutuksen ja tuotosseurannan ohjelmat. Näiden lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään eräiden apuohjelmien Korjuu-Lastuun välittämiä tietoja.

KorjuuLastun ohjelmat, joita  voi käyttää yksinään tai osana KorjuuLastun ohjelmistoa:
 1. Ohjelma tietojen, mm. hakkuukoneiden tuottamien PRD- ja DRF-tiedostojen siirtoon työkoneilta maastosta toimistoille tai toisille koneille . (Linkkilastu, v. 1996, 1999, 2004-)
 2. Ohjelma, jolla puretaan ja tulostetaan PRD- ja DRF-tiedostoja papereille  tai viedään tiedot  pysyvään tietokantaan.  (PDK-Lastu  ja myös PSE-Lastu,  v. 1995, 1999, 2004-)
 3. Ohjelma, jolla kootaan KorjuuLastun muut ohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarkastellaan ja tarvittaessa korjataan työmaiden puumääriä, työpanoksia ja urakkataksoja koskevia tietoja - viimeksi mainittuja omissa sovelluksissaan.  (Korjuun Seuranta, KSE-Lastu, v. 2004-)
 4. Ohjelma työpanosten seurantaan, jossa käsitellään sekä koneiden että kuljettajien aikamenekkejä työmailla. (Ajankäyttö, v 1999, 2004-)
 5. Korjuun taksaperusteiden ja -laskennan ohjelma, jossa syötetään tai haetaan hinnastosta taksa ja lasketaan urakkapalkkio. (Taksalastu, v.  2000, 2004-)
 6. Ohjelma urakkapalkkion laskutukseen tai muun tehdyn työn tai tavaran laskutukseen. (Laskutus-Lastu, v.  2004-)
 7. Tuotosseurannan ohjelmassa kootaan yhteenveto työmaiden tuotantotiedoista, konekohtaisista työpanoksista ja urakkapalkkioista. Tietojen perusteella ohjelmasta saadaan yhteenvetoja toiminnan tehokkuudesta ja kannattavuudesta. (Tuotoslastu, v. 1998, 2001, 2004-)

Edellä olevien lisäksi KorjuuLastu pystyy hyödyntämään  alla mainittujen ohjelmien toimintoja. Ydintiedot:  Tuotteistettuja ohjelmia koneyrittäjille, MSVisualBasic 6 & MS Access. Kehitetty v.  2000, 2005, 2006-.
 8. Ohjelma, joka sopii satunnaisten viestien välitykseen työkoneilta. Osa viestien tiedoista voidaan ohjata automaattisesti KorjuuLastuun (SPLahetys, v. 2006-)
 9. Ohjelma erilaisten tietohakujen tekoon Tuotoslastusta. (Erillishaku, v. 1999, 2000-)

KorjuuLastu-ohjelmisto on  siirtynyt jatkokehittäjille v. 2008

5.2  Työaikatietojen seuranta- ja työilmoitusten laadintaohjelma

Ohjelman ydintiedot: Työaikatietojen seuranta ja työilmoitusten laadintaohjelma (Aikalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty v. 2004-

Aikalastu on työilmoitusten teko-ohjelma työkoneisiin, erillisiin työpisteisiin tai työntekijöiden kotiin. Sisältää monia tietojen syöttöä helpottavia toimintoja. Ohjelmassa on sisäinen sähköpostin lähetys- tai tiedostojen siirtomahdollisuus palkanlaskijan toimistolle. Ohjelma on yhteensopiva Palkkalastu- ja osin  myös KorjuuLastu-ohjelmien kanssa.

5.3  Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma

Ohjelman ydintiedot: Koneyrittäjien palkanlaskentaohjelma (Palkkalastu), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access.  Kehitetty  v. 2003 – 2010.

Palkkalastu on metsäkoneyrittäjille ja muillekin koneyrittäjille tarkoitettu palkanlaskentaohjelma, joka on erityisesti sovitettu metsä-, turve- ja maarakennusalan työehtosopimuksiin. Erityistä ohjelmassa ovat mm. jaksotyön, pekkaspäivien ja lomapäivien seuranta. Tuottaa palkkatiedot sekä  valmiit tiedostot palkanmaksua, eläkeilmoituksia ja verottajaa varten.

Palkka- ja Aikalastu-ohjelmat ovat  siirtyneet jatkokehittäjälle v. 2010.

5.4  Kevyt laskutusohjelma

Ohjelman ydintiedot: Kevyt laskutusohjelma (Lasku24), tuotteistettu ohjelma kaikille koneyrittäjille ja muillekin, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty  2004 –.

Laskut24  helppokäyttöinen ja kevyt laskutusohjelma, joka tuottaa EU-standardin mukaisia laskuja. Ohjelmassa voi käyttää monta laskuttavaa yritystä. Käyttäjä  voi lisätä ohjelmaan omia tuotteitaan ja asiakkaitaan.  Raportteina satavissa mm. laskuluettelot ja laskuyhteenvedot. Laskujen lähetys pdf-muodossa suoraan ohjelmasta sähköpostilla mahdollista.

5.5 Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto

Ohjelman ydintiedot: Yrityksen laatujärjestelmän valmistelu- ja hallintaohjelmisto (Toimintalastu) tuotteistettu ohjelmisto yrityksille ja muillekin alan ammattilaisille, MSVisualBasic 6 & MS Access & Internet. Kehitetty  v. 2006 –

Toimintalastu on ohjelmisto, jolla voidaan valmistaa ja hallinnoida mm. erilaisten toimintajärjestelmien (laatujärjestelmien) asiakirjoja ja tiedostoja. Ohjelmistoon käyttöön liittyy yhteinen malliasiakirjojen ja mallisivujen varasto, josta käyttäjä voi noutaa tarvitsemansa asiakirjat Internetin kautta ja muokata  niistä vastaavat asiakirjat omaan käyttöön. Asiakirjoista voidaan välittää otteita myös Internetissä ulkopuolisten katseltavaksi ja tutustuttavaksi.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 6.  YRITYSNÄKEMYKSEN KEHITTÄMISTÄ

6.1 Koneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelmia

Ohjelman ydintiedot: Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Metsälastu), tuotteistettu ohjelma metsäkoneyrittäjille ja alan oppilaitoksille.  VB for DOS, kehitetty  1994.   MSVisualBasic 5,  kehitetty  1999.  MSVisual Basic 6, kehitetty  2006 -.

Metsälastu oli  koneyrittäjille metsäurakoinnin suunnitteluun ja ennakkovalmisteluihin tarkoitettu mikrotietokoneohjelma käytettäväksi tilanteissa, joissa metsäurakoinnista halutaan muodostaa etukäteen yrityksellinen kokonaisnäkemys. Tähän sisältyvät mm. uusien sopimuksien ennakkolaskelmat, oman hinnaston ja vaihtoehtojen laskenta, tuotannon järjestelyt, rahojen riittävyyden laskenta sekä sekä koneinvestointien suunnittelu.

Metsälastu täytti aluksi sitä aukkoa,  joka syntyi urakoitsijoiden ja urakanantajien yhteisten  hintasuositusten poistuttua käytöstä kilpailulain muutoksen  johdosta 1990-luvun alussa.     Tähän tilanteeseen kehitetty  Metsälastu oli tarkoitettu erityisesti koneyrittäjien laskentatyökaluksi,  jolla he voivat omakohtaisin tiedoin laskea oman urakointinsa kustannustason ja sitä vastaavan hinnaston.

PC-tietokoneiden yleistyessä 1990-luvulla Metsälastu oli  yrittäjille  sopiva ja monissa koulutustilaisuuksissa  käytetty PC-laitteiden  perehdyttämisen tietokoneohjelma. Sillä oli yrittäjien keskuudessa runsaasti käyttäjiä,  monet heistä hyvinkin aktiivisia.

Vuosikymmenen lopussa v. 1999 ohjelmasta valmistui uusi,  Microsoftin graafisiin Windows-käyttöjärjestelmiin sopiva ohjelmaversio.

Metsälastun johdannaisena siitä kehitettiin yritystarkoituksiin myös kaksi muutakin versiota:

Ohjelma:  Maarakennusyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma (Maalastu), tuotteistettu ohjelma maarakennusyrittäjille ja oppilaitoksille. MSVisualBasic 1, DOS-ohjelma, kehitetty 1994.  Maalastu oli Metsälastun kaltainen ohjelma maarakennusoloihin.  Ohjelman käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi.

Ohjelma: Kevyt tuntikustannuslaskentaohjelma (Minilastu),  tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille.  MSVisualBasic, kehitetty  1995. MSVB5euroversio, kehitetty 2002. MSVB6, kehitetty  2006 -.

Koska Metsälastu vaati käyttäjältään varsin huolellista valmistautumista laskelmien tekoon ja myös laskentavaiheessa,  valmistettiin Metsälastusta Koneyrittäjien liiton käyttöön  Minilastuksi nimetty tuntikustannus-laskentaohjelma. Se on PC-ohjelma, jolla käyttäjä voi valmistaa mihin tahansa koneurakointiin liittyviä   omakustannushintalaskelmia.

6.2 Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II

Ohjelman ydintiedot:Metsäkoneyrittäjän suunnittelulaskentaohjelma II (Urakkalastu ja Urakkalastu II), tuotteistettu ohjelma koneyrittäjille ja oppilaitoksille.  MSVB 6  & MSAccess, kehitetty  2007–2014. MSVB 6 & MSAccess,  kehitetty  2014 -.

Vuonna 2007 Metsälastusta valmistui jälleen uusi versio nimellä Urakkalastu.   Se on jatkoa pitkään käytössä olleelle metsäurakoinnin laskentaohjelma Metsälastulle.   Uutta  Urakkalastussa  oli  erityisesti suunniteltavien työlajien laajennus energia- ja metsänparannusurakoinnin suuntaan sekä perinteisten kustannuslaskelmien täydennys erillisellä urakkalaskelmalla.  Teknisesti Urakkalastu on Metsälastua selvemmin tietokantapohjainen laskentaohjelmisto.

Vuonna 2017 ohjelma on muokattu  kokonaan uudeksi  konekeskeisten hankkeiden suunnitteluohjelmaksi  nimellä ”Urakkalastu  II”.  Yritysnäkökulman vahvistamiseksi Urakkalastu II:ssa laskelmiin lisätty  vaihtoehtoisen toiminnan tuotanto-, tehokkuus- ja  tulosanalyysi

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

Luku 7: TYÖVÄLINEKEHITTÄMISTÄ JA METSÄLLINEN OPETUSOHJELMA

 7.1 ELEKTRONISET MITTASAKSET  PUUNHANKINTAAN

Tietoteknisten komponettien kehittyminen ja keveneminen  teki 1970-luvulla ja sen jälkeen  mahdolliseksi kehittää  metsään  käyttökelpoisia  puutavaran mittauksen  ja maastotietojen rekisteröinnin työvälineitä.  Näistä kirjoittaja ja Mystem Oy olivat aktiivisimmin mukana elektronisten puutavaran mittasaksien  - VISAKSET - kehittämisessä 1970...1990 luvuilla.  Aiheesta on  kirjoittajan toimesta koottu erillinen kuvaus  Metsähistorian seuraa varten nimellä "VISAKSIEN TARINAA 1973-1995 . Tarinasta on alla muutama ote:

Elektroniset mittasakset puutavaran mittaukseen. (VISAKSET,  v.1973....)

VISAKSET ovat ensimmäiset Suomessa kehitetyt, mittaustuloksen välittömästi laskevat  puutavaran mittasakset.  Saksien keskeinen kehittäjä oli insinööri Kalevi Visa (1937-2017) Tampereelta.

Mukaan puutavaran mittauksen kehittämiseen  K. Visa  joutui vähän vahingossa  v. 1973 eräässä neuvottelussa  puutavaran hakkuun monitoimikone-kehittäjä Sakari Pinomäen luona. Tuolloin Pinomäki ja Visa hahmotettelivat yhdessä mittalaitetta PIKA-hakkuukoneisin.  Tuolloin neuvottelussa olivat  mukana myös  metsänhoitajat Matti Ponsi ja Matti Ylinen edustamassa metsällistä näkökulmaa.

Seuraavat viikot kuitenkin osoittivat,  ettei tekniikka ollut vielä valmista  monitoimi-koneen mittalaitten rakentamiseen eikä palaveri johtanut tuossa vaiheessa kehittäjien läheisempään yhteistyöhön.   Sen sijaan K. Visa ja kirjoittaja pitivät  automaattisesti mittaustuloksen laskevien puutavaran mittasaksien kehittämistä mahdollisena.  Siitä alkoikin  heidän yhteistyönsä, joka johti Metsätehon ideakilpailun  voittoon v. 1974 ja edelleen ensimmäisten  VISAKSET-mittasaksien valmistumiseen v.1975.

Vaikka VISAKSET olivat 1970-luvun lopulla teknisesti jo  kohtuullisen valmis laite, kului varsin monta vuotta, ennen kuin niiden käyttö yleistyi käytännön työssä.

Samaan aikaan  tietotekniikan kehitys jatkui ja VISAKSISTA valmistui seuraava 2-sarja vuosikymmenen vaihtuessa 1980-luvulle.  Tuolloin VISAKSET yleistyivät runsaasti. Uusia laiteversiota kehitettiin aktiivisesti.

1990-luvulla  puun korjuun koneellistumisen, kilpailevan laitetarjonnan  ja  talouselämän lamavuosien  johdosta Visaksien  toimitukset vähenivat tuntuvasti.   Syntyneessä tilanteeessa v. 1995 K. Visalla ei ollut enää mielenkiintoa uusien laiteversioiden kehittämiseen.  Purjehdus oli hänelle elämässä paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto.

Kaikkiaan erilaisia Visaksien versioita oli vuoteen 1995 mennessä  ehditty toimittaa reilusti yli 500 kpl

7.2 METSIKÖN KÄSITTELYN OPETUSOHJELMA

Ohjelman ydintiedot: Metsikön käsittelyn ohjauksen ja  leimauksen opetusohjelma (PMO-Lastu), tuotteistettu ohjelma metsäalan oppilaitoksille ja muillekin alan ammattilaisille.  MSVisualBasic 5 & MS Access, kehitetty 1999–.

PMO-Lastu on mikrotietokoneohjelma, joka on tarkoitettu metsäammattilaisille ja alan oppilaitoksille harvennusmetsiköiden puuvalinnan ja puutavaran laatutuntemuksen kehittämiseksi. Se kehitetty opetustarkoituksiin yhdessä Porin Metsäopiston kanssa v.1999.  Ohjelmassa käyttäjä käy ensin läpi maastoon valmistellun harvennuskoealan tai laaduttaa puutavaran laadutusradan pölkyt ja syöttää ratkaisunsa PMO-Lastuun. Ohjelma vertaa käyttäjän tietoja koealan valmistelijan “oikeisiin” tietoihin, laskee tulokset sekä keskeiset tunnusluvut ja kokoaa tuloksista yhteenvedon käyttäjälle

Ohjelmaan on myöhemmin (v.2004) lisätty toimintona "Metsikön kevyt koealaotanta"

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Kirjoittaja: Mystem Oy /  Matti Ylinen

 Luku 8: OHJELMISTOJA TOIMINNAN OHJAUKSEEN PUUTUOTETEOLLISUUDELLE

1.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuloksellisuuden seuranta- ja laskentajärjestelmä / Ikkunat ja ovet (TuotantoLastu, AP-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & SQLServer (MSAccess) & MSExcel , kehitetty v. 1997 – 2002.

Järjestelmässä valmistellaan puunjalostus-yrityksen määrätyn kauden tuotannon tavoitteelliset tulos- ja tunnusluvut osasto- tai verstastasolla. Kauden toteuduttua kootaan  ja lasketaan vastaavat toteutuneet tunnusluvut. Laskelmien tunnuslukuja käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina verstas-, osasto- ja yritystasolla.  Laskelmista käytettään nimitystä toiminnalliset tuloslaskelmat. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kauden päätyttyä ja ne voidaan kohdistaa  organisaatiossa pienellekin yksikölle.

2.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen toiminnan ohjaus- ja seurantajärjestelmä / Aihiovalmistus (Puutuote-Lastu), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2002 -.

Järjestelmän avulla ohjataan tuotannollisen yrityksen tuotteiden valmistusta, jossa valmistettavista tuotteista  kootaan tiedot eri  yksiköissä tai alihankinnalla valmistettavista  komponenteista tai tuoteaihioista. Tuotannon edistyessä seurataan tuotteiden valmistumista ja niihin käytettyjä tuotantopanoksia. Kausittain tai määräajoin  kootaan ja lasketaan osasto- tai verstastasolta alkaen kuukauden tuotannon toiminnallisia ja taloudellisia tunnuslukuja. Laskelmia käytetään toiminnan onnistumisen kuvaajina. Laskelmat eroavat kirjanpidollisista tuloslaskelmista siinä, että ne voidaan tehdä välittömästi kuukauden päätyttyä ja tieto voidaan kohdistaa organisaatiossa pienellekin yksikölle.

3.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelmisto / Kaappienovet (Esko), projektituote puunjalostusyrityksille.  MSVisualBasic 6 & MSAccess, kehitetty v. 1998 – 2006 -.

Kuten edellä, mutta  järjestelmä on sovitettu keittiön ja muiden kaapistojen ovituotantoon siten,  että ohjelmissa käsitellään myyntitilauskantaan kertyneitä tuotteita. Myyntitilausten  tuotteet puretaan ohjelmallisesti  komponenteiksi ja aihioiksi.  Puretut tuotetiedot ryhmitellään ominaisuuksiensa  mukaan,  jotka sijoitetaan  tuotanto-aikatauluihinsa ja  käytetään muutenkin tuotannon ohjauksen ja mitoituksen perusteena.

Esko-ohjelmat ovat  siirtyneet jatkokehittäjälle  v. 2018

4.) Ohjelmiston ydintiedot: Puun jatkojalostuksen tuotannon ohjausohjelma / Ikkunoiden valmistus (Katlastu), projektituote puunjalostusyrityksille, MSVisualBasic 5 & MSAccess,  kehitetty v. 1998 – 2000-.

Kuten edellisessä, mutta  järjestelmä on sovitettu pienimittakaavaiseen ikkunoiden valmistukseen, jossa  komponenteiksi ja aihioiksi purettuja tietoja käytetään hyväksi tuotannon ohjauksessa.

Paluu johdantoon->

Mystemin ATK-historian sisällysluetteloon-> 

Valintalinkit:
1. Johdatus Mystemin ATK-metsähistoriaan->
2. ATK-ohjelmistokehittämisen puitteet Mystemissä->
3. Tietokoneissa laskentatehoa jo 1970...80-luvuilla->
4. Johtamisen ja toiminnan ohjauksen tietojärjestelmiä->
5. Toiminnan seurannan ja hallinnon ohjelmistoja->
6. Yritysnäkemyksen kehittämistä->
7. Työvälinekehittämistä ja metsällinen opetusohjelma->
8. Ohjelmistoja tuotannon ohjaukseen puutuoteteollisuudelle->

 Paluu johdantoon->

Kirjoittaja: Matti Ylinen
Metsänhoitaja,
Toimitusjohtaja, 
Maa- ja metsätilallinen,
Eläkkeellä

Johdanto

Tämän blogin kirjoittaja lupaili aiemmin jättävänsä ilmaston muutoskeskustelussa  mulli Melperin elämään omaa elämäänsä ja siirtyvänsä itselleen tutumpiin metsäaiheisiin. Mutta  .....

Muutama päivä sitten tutkimuslaitos Sitra julkaisi taas  pelkästään päästölaskelmiinsa perustuvia elämäntapasuosituksiaan, jotka esim. Melperin osalta viittaavat aivan johonkin muuhun kuin niihin olosuhteisiin, jossa  Melperin elää osana  suomalaista maataloutta.

Siksi Melperi haluaa edelleenkin kertoa elämästään, jossa ovat  mukana  päästöjen ohella  sekä Melperin ravintoon että sen tuottamisen yhteydessä maahan tai muihin kasveihin sitoutunut hiili. Vain tarkastelemalla näitä kaikkia  samanaikaisesti saadaan oikeansuuntainen kuva Melperin elämästä osana hiilen ja KHK-päästöjen kiertoa  luonnossa.

Tässä julkaisussa kerrataan ensiksi viime helmikuun päätelmä siitä, että Melperi on oikeastaan aika hiilineutraali otus. Sen jälkeen Melperi kertoo tässä nyt siitä, miten hän nyt muutaman kuukauden vanhempanakin – vajaat puolitoistavuotiaana - on edelleen ilmaston muutoksen suhteen paljon mainettaan parempi eläjä. Ratkaisevana syynä tähän on Melperin kokonaisvaltainen luontosuhde, jossa päivittäisen elämän kuuluvat nurmi- ja viljakasveista saatu ravinto ja toisaalta ilmastokeskustelun myötä julkiseen keskusteluun nousseet Melperin elintoiminnot – erityisesti ns. KHK-päästöt. Näistä KHK-päästöt ovat saaneet yleisessä keskustelussa niin merkittävän aseman, että ilmaston muutosta hillitseviä toimenpiteitäkin valitaan pelkästään päästöjen perusteella vaikka silloin uhkana ovat väärin valitut keinot.

Melperin viime helmikuun julkaisun kertausta

Viime helmikuussa Melperi siis kertoi, kuinka hänen elämästään oli koottavissa hiilen kierron suhteen varsin yksinkertainen taseasetelma hiilen sitoutuminen ja sen ilmaan palautuminen KHK-päästöt –myös metaani - mukaanlukien. Asetelma esitetään uudelleen kuvassa 1. Melperi on siinä noin vuoden ikäinen ja elopaino vaatimattomasti 270 kg.

Kuvassa 1 esitetään mullikka Melperin hiilitaseasetelma n. 0,5 ha:n pellolta ruokittuna  vuoden ajalle. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (sininen) ja juuriston kasvu (vihreä) sekä oikaisutekijänä ns. lanta- & esikasvihyvitys (puna/harmaa).

Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot (tumma punainen), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (tumma vihreä, sis. myös. sitoutunutta hiiltä) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (kirkkaan punainen ja turpeella vaalean ruskea). Tase on näiden pylväiden erotus hiilenä (C-Ekv) mitattuna toisaalta pelkästään kivennäismaille ja toisaalta kaikille pelloille yhteensä; turvepeltojen vaikutus osuudellaan painotettuna. 
Molempien laskelmien mukaan pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi onkin koko hiilitaseeltaan aika hiilineutraali otus.

Melperi jatkaa kertomustaan

Nyt Melperi jatkaa kertomustaan muutaman kuukauden vanhempana ja noin 400 kiloa painavana nuorena nautana. Matkaa täysi-ikäisten sonnien painoluokkaan Melperillä on vielä ainakin 200 kiloa. Siksi tämä Melperin kertomuksen jatko sopii oikeastaan paremmin nuoren hiehon/lehmän mitoilla tehdyksi.

Syyn käsitellä hiilitasetta uudelleen antoivat kirjoittajalle alussa mainittu  Sitran päästötutkimus ja ne yhteydenotot, joissa kysyttiin lisää tietoa naudan hiilineutraalisuudesta. Vaikka tutkimuksiin perustuvat tiedot asiasta ovat varsin hajanaisia, on kirjoittaja eri tutkimuslähteistä kokoamiaan tietoja ja kokemustaan käyttäen täydentänyt arviotaan nuoren naudan hiilitaseesta. Se esitellään jäljempänä omassa luvussaan. Sen perusteella kirjoittaja on entistä vakuuttuneempi siitä, että paljolti KHK-päästöihin - erityisesti metaaniin - perustuvat haitta-arviot antavat Melperin elämästä vääristyneen kuvan.

Kasvustojen kyky sitoa hiiltä vaihtelee paljon

Ennen kuin Melperi jatkaa hiilitaseen käsittelyä, kirjoittaja haluaa muistuttaa lukijaa erilaisten kasvustojen kyvystä kompensoida päästöjä sitomalla hiiltä. Sitä kuvataan muutamalla tyyppiesimerkillä kuvassa 2. Siinä ovat mukana kahden tavallisen peltokasvuston ja luonnonvaraisen kukkakedon lisäksi kolmen eri-ikäisen männikön vuotuisia kasvulukuja, kaikki puhtaana hiilenä mitattuna. Luvut ovat monille viljojen, karjan tai metsien kasvattajille hyvin tuttuja. Muille kuvan keskeinen sanoma on, että ilmaston muutoksen kannalta ovat merkityksellisiä myös hyvässä kasvukunnossa olevat pellot ja metsät. Ilmaston muutoksen suhteen ne sisältävät paljon parempia mahdollisuuksia kuin pelkät  päästörajoitukset konsanaan.

Kuvan 2. kasvupylväät kertovat nurmen, viljan tai keski-ikäisen metsän hyvästä hiilensitomiskyvystä. Vertailun vuoksi samaan kuvaan on lisätty luonnontilaan jätettyjen kuivahkon kedon ja vanhan, 100-vuotiaan metsän kyky sitoa hiiltä. Selvä päätelmä tästä on, että aktiivinen metsän tai peltojen viljelijä sitoo vuosittain hiiltä monin verroin enemmän kuin luonnontilaan jätetyt pellot tai metsä. Tämä on tosiasia, joka pitää muistaa, halusi sitä tai ei.

Toinen kuvaan liittyvä päätelmä on, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Muuten tuloksena on lähinnä museoituja kasvustoja – kukkaketoja ja hidaskasvuisia vanhoja metsiä.

Nuoren naudan hiilitase, jatkoa

Tämän jälkeen noin puolitoistavuotia Melperi jatkaa kertomustaan hiilitaseestaan. Ruokaa kuluu nyt aiempaa enemmän ja muitakin Melperin elämiseen liittyviä lukuja on kuvan 3 hiilitaselaskelmassa tarkistettu. Erityisesti Melperi on siinä keskittynyt omasta elämisestään kertyviin hiilitaseen hyvitys- eli bonustekijöihin. Niistä ovat merkittävimpiä lannan kasvubonus ja nurmen viljelykierrossa saatava - ns. paremman sadon esikasvibonus sekä nurmikasvien viljelyprosessissa maahan eripituisin jaksoin sitoutuva hiili.

Kuvassa 3 esitetään noin puolitoistavuotiaan nauta Melperin yhden vuoden hiilitaselaskelma 0,65 ha:n pellolta ruokittuna. Laskelma on tarkistettua jatkoa Melperin edelliseen julkaisuun helmikuulta. Laskelmassa ovat mukana kaikki keskeiset Melperin elämiseen liittyvät, hiiltä sitovat ja päästöjä synnyttävät osat, eivätkä sen päätelmät merkittävästi eroa aikaisemmasta. Hiiltä sitovista osista (vasen pylväs) merkittävimpiä ovat ruuan lähteenä oleva kasvusto (vihreä) ja juuriston kasvu (punainen) sekä oikaisutekijänä ns. kasvuhyvitykset (violetti).
Päästöjä (oikea pylväs) tuottavat merkittävimmin Melperin normaalit elintoiminnot ja hajoava biomassa (vihreä), juuriston (=maaperän) normaalipäästöt (punainen) sekä nyttemmin paljon tutkitut KHK-päästöt (ruskea ja turpeella vaalean ruskea).
Tase (Kolmas hyvin matala pylväs)  on näiden pylväiden kasvubonuksella ja prosessiin sitoutuneella juurihiilellä (tumma vihreä) oikaistu erotus hiileksi (C-Ekv) laskettuna. Turvepeltojen vaikutus on mukana osuudellaan painotettuna.
Kuvan oikeassa ylänurkassa olevassa kaaviossa näkyy miten kasvubonukset ja sitoutunut juurihiili korvaavat lähes kokonaan KHK-päästöjen vaikutuksen.

Näin pahana KHK-päästöjen tuottajana pidetty Melperi on edelleen aika hiilineutraali otus.

Kuvassa 3a   Melperi täydentää aikaisempaa hiilitaselaskelmaansa vertaamalla ns. hyvitys- eli bonustekijöiden suuruutta KHK-päästöihin.

 Sen mukaan kuvassa 3a esitettävän lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatava – ns. paremman sadon esikasvibonuksen (violetit) sekä juuristojen kasvun kautta maahan sitoutuvan juuristohiilen (vihreä) yhteisvaikutuksen voi arvioida kompensoivan kivennäismailla naudan KHK-päästöt (ruskea pylväs) kokonaan. Jos turvemaiden päästöt (vaalea ruskea) ovat mukana, olisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %. (KHK-päästöt LUKE 2019 mukaan.)
Edellä mainitttujen kasvubonusten lisäksi hyvitystä voisi saada aikaan myös polttamalla lannan orgaanisia aineosia erikseen mädätettynä biokaasuna ja siten korvata fossiillisia polttoaineita.

Kuvan 3a hyvitystekijöistä lannan kasvubonuksen ja nurmen viljelykierrossa saatavan - ns. paremman sadon esikasvibonuksen Melperi tietää olevan viljelijöille hyvin tuttuja.

Vähiten tutkimustietoa ja muutakin tietoa Melperillä on nurmiviljelmillä maahan sitoutuvasta juuristohiilestä. Sitä syntyy ja esiintyy viljelyvuorossa oleville nurmilohkoille ja osa siitä säilyy viljelykierrossa peltolohkoilla nurmivaiheen jälkeenkin – tosin ajan myötä vähentyen.

Tutkimustietojen rajallisuudesta johtuen Melperi tukeutuukin juuristohiilen määräarvioissaan myös jokaisen viljelijän havaittavissa oleviin viljelysmaan ominaisuuksiin. Tässä Melperin tiedoista lukijalle muutama maininta:
- Nyrkkisääntönä juuristoon sitoutuvan hiilen kokonaismäärän sanotaan nurmilla olevan ainakin puolet  maanpäällisestä kasvustosta; parhaimmillaan jopa saman verran. Suurin osa siitä on mukana itse kasvuprosesissa, jossa se  kyllä hajoaa ajan myötä, mutta hitaammin kuin esim. maanpäällinen korsisto.
- Eräässä tutkimuksessa vuosittain syntyvän  juuristohiilen määräksi on nurmikasvustoilla mitattu lähes 1000 kg/ha/v.
- Osa syntyvästä juuristohiilestä jää maahan myös pitkäaikaisempaan muotoon, jonka määräarviona on esitetty 100-200 kg/ha/v. Luvuissa on oltava jotain perää. Mistä se ruokamulta, jossa hiilen määrä on tyypillisesti yhdellä peltohehtaarilla 100-200 tn, muuten olisi syntynyt.
- Ratkaisevaa tässä on, että viljelykierrossa nurmen myönteinen vaikutus ulottuu laajemmalle alalle (2..3-kertainen) kuin Melperi k.o vuonna ravinnokseen tarvitsee.

Mm. edellä kerrotuin tiedoin Melperi arvioi juuristomassasta jäävän maahan kestoltaan eripituisin jaksoin varovaisestikin laskien yhteensä noin puolet. Näin kuvan 3a kaksi hyvitystekijät  eliminoisivat kivennäismailla naudan KHK-päästön kokonaan ja jos turvemaiden päästöt ovat mukana, yltäisi ko. hyvitystekijöiden kattavuus yli 90 %:n.

Näin Melperi huomaa kertomuksensa lopuksi edelleen olevansa melko hiilineutraali otus. Ja edelleenkin pelkästään päästökaasuihin rajoittuvat julkaisut saavat Melperin epäilemään, että kysymyksessä on joko syvä tietämättömyys tai tarkoituksellinen harhaanjohtava viestintä.

Muistiin merkinneenä
Matti Ylinen

Kirjoittajan kommentteja:

 1) Näiden Melperin kertomusten tarkoituksena ei ole ollut mitätöidä erilaisia, ilmaston kannalta sinänsä ansiokkaita päästötutkimuksia. Arvostan sitä työtä mitä tutkijat silläkin saralla tekevät. En kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiasiaa, että luonnon käyttäytymistä arvioitaessa - tässä tapauksessa hiilen kiertoa luonnossa  - on koko   prosessi otettava mukaan tarkasteluun.  Melperin pari kertomusta ovatkin osoitus siitä, miten erilaisiin johtopäätöksiin tullaan tarkastelemalla koko hiilen kiertoprosessia tai vain osaa siitä.    

Yli 70 vuoden luontokokemuksella tämän blogin kirjoittaja on taipuvainen pitämään Melperin kertomuksiin perustuvia johtopäätöksiä oikeina. Ainakin siinä on otettu  huomioon merkittävimmät hiilen luonnonkiertoon liittyvät tekijät suomalaisen nautamullikan elämässä. Luvut toki voivat jatkossa tutkimusten myötä tarkentua. Tätä taustaa vasten kirjoittaja ei pidä oikeana eikä myöskään hyväksy sitä, että toimenpidesuositukset perustuvat vain osaan hiilen  kiertoa - tässä tapauksessa  paljolti KHK-päästöihin. Olisi masentavaa myöhemmin havaita, että esim. suurella metelillä ilmaston muutoksen johdosta kielletty naudanlihan käyttö ihmisen ravintoketjussa ei  Melperin hiilineutraaliuden myötä saisikaan ilmastossa mitään muutosta aikaan.

 2) On esitetty, että väestö pitäisi päästöjen vähentämiseksi keskittää kaupunkeihin. Tämänkin päätelmä rakentuu pitkälti vain päästöjen tarkasteluun.  Silloin jätetään huomiotta se, että kokonaiset elinkeinoryhmät ylläpitävät kasvustojen kykyä sitoa hiiltä ja sitä kautta vähentävät päästöjen haitallista vaikutusta. Iso merkitys tässä on kasvustojen hyvällä hoidolla ja viljelyllä. Jos näin ei tehdä, tilalle tulee uhkakuva, että pellot muuttuvat kukkakedoiksi ja metsät museoituvat. Kuvassa 2 näkyi miten silloin hiilen sidonnassa menetetään paljon enemmän kuin päästöjen vähentämisessä voidaan koskaan saavuttaa. Siksi on tärkeätä pitää huolta myös hiilen sidonnan edellytyksistä. Ja pitää muistaa, että kasvukunnon ylläpitäminen on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa tai ainakin määräajoin myös viljelijänsä toimia ja läsnäoloa. Tästä syystä viisaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa toimintatapaohjeet ovat puhtaalle kaupunkiväestölle täysin erilaiset kuin niille, jotka elinkeinojensa tai harrastustensa kautta sitovat hiiltä ja siten tasapainottavat ilmaston kaasupitoisuuksia paljon vahvemmin kuin päästöjen rajoittajat konsanaan. Aluksi hiilen sitomiseen riittää jo pieni tonttipuutarha.

 .3) Lopuksi kirjoittaja haluaa muistuttaa, että tehtyjen laskelmien perusteet ovat peräisin suomalaista oloista eivätkä ne sellaisenaan sovi muualla käytettäväksi. Vastaavasti eivät muualla tehdyt arviot myöskään kuvaa suomalaisen naudan elinkaarta.

 MY